Pienlainoituksen ongelmia | Maailma.net

  • Etusivu

  • Uutiset

  • Näkökulmat

  • Meistä

  • Tapahtumat

  • Työpaikat

  • Jäseniltä

    • Hae

    Hae sivuilta

    Uutiset

    Pienlainoituksen ongelmia

    Pienlaina ei ole kaikkiin ongelmiin soveltuva patenttiratkaisu. Esimerkiksi elinkeinotoiminnan lainarahoitus ei auta, ellei ole asiakkaita. Pienlainoitus ei myöskään yksin voi poistaa köyhyyttä ja monet kriitikot syyttävät pienlainoitusjärjestelmää kehitysyhteistyövarojen varastamisesta. Samoin monet pienlainoja myöntävät laitokset kärsivät rahapulasta.

    •

    Kirsi Junttila

    Vaikka satojen miljoonien köyhien ihmisten elämää on pystytty parantamaan pienlainojen avulla, ei niiden tarjonta vielä läheskään vastaa kysyntää. Pienrahoitusta tarvitsisi YK:n mukaan 400 – 500 miljoonaa kotitaloutta. Lainoja järjestävien pienrahoituslaitosten, lahjoittajien ja rahoittajien suurena haasteena onkin saada rakennettua tarpeen tyydyttävä, pysyvä ja myös kaikkein köyhimpiä palveleva rahoitussektori.

    Maantieteelliset ongelmat Maailmanlaajuisesta menestyksestä ja innostuksesta huolimatta pienlaina ei ole aina oikea ratkaisu. Joskus takaisinmaksu voi koitua lainan ottaneelle asiakkaalle ylivoimaiseksi. Myös harvaan asutulla alueella on pienlainalla perustettu tai laajennettu yritys saatava kannattamaan: palveluille on oltava asiakkaita ja käsityöt sekä muu myytävä tavara on saatava kaupaksi. Kun asiakkaita on vähän, se voi olla vaikeaa.

    Pienlainoitus ei välttämättä sovi myöskään seuduille, joilla luonnonolot ovat vaihtelevia tai joilla on suuri tautiriski. Tiluksiaan laajentaneen viljelijän on vaikea maksaa lainan lyhennyksiä, jos tulva tai kuivuus tuhoaa sadon. Samoin ongelmia tulee uusia verkkoja ostaneelle kalastajalle kalojen kaikotessa. Perheen ainoan ansaitsevan sairastuminen johtaa helposti velkakierteeseen, kun rahaa on saatava lyhennysten lisäksi sairauskuluihin ja jokapäiväiseen elämiseen.

    Viekö lainoitus varat kehitysavulta? Vaikka pienrahoitus onkin hyvä työkalu maailman köyhyyden vähentämisessä, ei yksin sen avulla voida ongelmaa ratkaista. Suoraa apua ja monenlaisia kehitysohjelmia tarvitaan yhä edelleen.

    Kansainvälinen kehitystutkimuskeskuksen GDRC:n (Global Development Research Center) mukaan pienrahoitusta on kritisoitu kehitysyhteistyövarojen varastamisesta. Kriitikkojen mielestä kehitystyöhön turhautuneiden lahjoittajien varoja on päätynyt elinkelvottomiin ja huonosti suunniteltuihin pienrahoitusohjelmiin – pois tärkeistä ja toteuttamiskelpoisista rahaa tarvitsevista projekteista, kuten koulutus- ja terveysohjelmista.

    Saavatko kaikkein köyhimmät lainaa? Pienlainoitusjärjestelmää on moitittu siitä, etteivät lainat ole rahoitusta kipeimmin kaipaavien köyhimpien ulottuvilla. YK:n elintarvikeohjelma WFP arvioi vuonna 2000 noin 30 miljoonan bangladeshilaisen elävän nälässä, koska heillä ei ole rahaa ostaa ruokaa. Tulotason parantamiseksi köyhimpienkin pitäisi pystyä investoimaan elinkeinoonsa, mutta WFP:n mukaan pienlainat menivät niille, jotka ovat jo ennestään köyhyysrajan yläpuolella ja jotka kykenevät velkojen takaisinmaksuun.

    Pienlainojen menestys on houkutellut joitain kansalaisjärjestöjä käyttämään niitä oman toimintansa rahoittamisessa. Muun muassa Bangladeshin hallinto on arvostellut eräitä kansalaisjärjestöjä pienlainojen liian korkeasta korosta. Hallinnon edustajien mukaan pienlainojen päätarkoituksena olisi oltava köyhyyden vähentäminen, ei järjestön talouden pönkittäminen.

    Pienrahoituslaitokset rahapulassa Ihan ongelmaton ei ole pienlainoja myöntävien laitosten taloudellinen tilanne. Maailmanpankin vuoden 2001 tilastojen mukaan pienrahoituslaitoksista taloudellisesti vakaalla pohjalla on vain yksi prosentti. Suuri osa pienrahoituslaitoksista toimii rahastojen tuella. Rahastojen varojen huvetessa voivat pienrahoituslaitokset joutua supistamaan toimintaansa tai pahimmassa tapauksessa lopettamaan kokonaan.

    Pienrahoituslaitosten toimintaa hankaloittaa osaltaan niiden epävirallinen asema. Pienrahoittajat ovat sitä mieltä, että virallistaminen osaksi rahoitussektoria antaisi lisää keinoja luoda vakaampi taloudellinen perusta. Osana virallista rahoitussektoria pienrahoittajilla olisi paremmat mahdollisuudet saada lisärahoitusta suurilta kansainvälisiltä organisaatioilta, kuten Maailmanpankilta.

    Rahoituspohjan laajentaminen on yksi menetelmän haasteista, sillä pienlainahuippukokouskampanjan vuoden 2005 raportin mukaan esimerkiksi Maailmanpankin rahoituksesta menee alle prosentti pienlainoihin.

    Lisää uusi kommentti

    Lue ohjeet ennen kommentointia