Reilun kaupan historiaa

Reiluilla periaatteilla käytiin ensimmäisenä kauppaa tiettävästi Britanniassa 1950 -luvun lopulla, kun kehitysyhteistyöjärjestö Oxfam toi maahan kiinalaisten pakolaisten valmistamia tuotteita. Hollannissa perustettiin ensimmäinen Reilun kaupan tavaroita maahantuova yhdistys vuonna 1967. Ensimmäinen myymälä avattiin pari vuotta myöhemmin. Samojen periaatteiden mukaan toimivia kehitysmaatavaroita maahantuovia yhdistyksiä ja omia myymälöitä perustettiin muihinkin Euroopan maihin.

Kansainvälinen Reilun kaupan merkkijärjestelmä sai alkunsa 1980 -luvulla meksikolaisten kahvinviljelijöiden aloitteesta. Kahvin hinta oli tuolloin niin alhaalla, ettei se riittänyt turvaamaan viljelijöiden toimeentuloa. Hollantilaiset avustustyöntekijät suunnittelivat kehitysyhteistyöprojektia viljelijöiden avuksi. He eivät kuitenkaan halunneet joutua passiivisiksi avun vastaanottajiksi, vaan kertoivat haluavansa ansaita elantonsa omalla työllään.

Viljelijöiden toiveesta alkoi prosessi, jonka lopputulos oli Hollannissa vuonna 1988 myyntiin tullut reilun kaupan Max Havelaar -logolla merkitty kahvi. Reilun kaupan järjestelmä levisi ja kansalliset reilua kauppaa käyvät yhdistykset alkoivat käyttää joko samaa Max Havelaar -merkkiä tai loivat oman merkkinsä, kuten TransFair, Fairtrade Foundation tai ruotsalainen Rättvisemarkt. Euroopassa on ollut käytössä kaikkiaan 7 erilaista merkkiä, mutta vuodesta 2003 alkaen on pyritty korvaamaan kansalliset tunnukset yhteisellä sini-vihreällä, huiskuttavaa ihmistä esittävällä Fairtrade -logolla.

Vuonna 1997 reilua kauppaa käyvät kansalliset yhdistykset perustivat FLO-International:in kattojärjestökseen organisoimaan yhteistyötä, luomaan reilun kaupan periaatteita ja valvomaan niiden noudattamista. Valvonta eriytettiin vuonna 2003 puolueettomalle yhtiölle FLO Cert:ille.