Rikollisuus ja rankaisemattomuus sodan perintöä Burundissa

Sisällissodasta toipuvan Burundin kansalaiset tuntevat yhä olonsa turvattomaksi. Nyt syynä on rikollisuus, jota rankaisemattomuuden ilmapiiri ruokkii.

Yksistään viime vuoden syys-marraskuussa Burundissa tapahtui kolmesataa murhaa, 72 väijytystä ja viitisensataa aseellista ryöstöä. Lisäksi tulivat autovarkaudet ja sissi-iskut, Burundin presidentti Domitien Ndayizeye listasi tilaisuudessa, jossa pohdittiin keinoja rikollisuuden kitkemiseksi.

Kansalliset vapautusjoukot -niminen sissiliike yrittää viimeisenä kapinaryhmänä jatkaa yhä vuonna 1993 puhjennutta sisällissotaa. Sekin tosin ilmoitti tammikuun lopulla olevansa valmis rauhanneuvotteluihin hallituksen kanssa.

Kuten naapurimaassa Ruandassa, Burundinkin noin seitsenmiljoonainen väestö jakautuu pääosin hutuihin ja tutseihin.

Sisällissota alkoi, kun maan ensimmäinen vaaleilla valittu presidentti Melchior Ndadaye murhattiin. Hän edusti hutuenemmistöä, ja murhan takana oli tutsien hallitsema armeija.

Maata perinteisesti hallinneen tutsivähemmistön on ollut vaikea sulattaa hutujen mahdin kasvua demokratian myötä, ja yhteenotot leimahtelivat pitkin 1990-lukua.

Etelä-Afrikan johdolla käydyt rauhanneuvottelut johtivat väliaikaisen yhteishallituksen perustamiseen 2001. Se on määrä korvata uudella, kunhan vaalit on pidetty tämän vuoden huhtikuussa.

Rikollisuuden kasvu on nyt kuitenkin voimistanut laittomuuden ilmapiiriä. Pääkaupungissa Bujumburassa tapetaan keskimäärin kahdeksan ihmistä päivässä.

Tilanne huolestuttaa YK:ta, jonka rauhanturvaajat tulivat maahan viime kesänä. Ne alkoivat joulukuussa kotiuttaa entisiä kapinallisia ja hallituksen armeijaa.

"Ihmisiä tapetaan yksi toisensa jälkeen. Milloin pitkään poissa ollut oikeus palaa ja nostaa lain takaisin valtaan?" eräs nuori pääkaupunkilainen kyselee.

"Valtiovallan täydellinen poissaolo pakottaa ihmiset ottamaan oikeuden omiin käsiinsä", hän varoittaa.

Rikollisuuden kasvun pääsyiksi esitetään köyhyys ja aseiden runsaus. Rankaisemattomuus ja korruptio antavat oman panoksensa.

"Rikollisia pidätetään ja tutkimuksia tehdään, mutta valitettavasti rikolliset vapautetaan uhriensa ja näiden perheiden silmien edessä", Iteka-ihmisoikeusryhmän vetäjä Adrien Ndayisaba sanoo.

"Rankaisemattomuus on asettunut taloksi tähän maahan. Ihmiset tekevät rikoksia ja uusivat ne ilman huolen häivää", hän jatkaa.

Burundin turvallisuusasioista vastaava ministeri Donatien Sindakira myöntää, että rikollisuutta torjuvat viranomaiset ovat antaneet periksi.

"Suurin osa vastuusta kuuluu kuitenkin tuomareille, joiden pitäisi johtaa esitutkintaa", hän huomauttaa.

Oikeuskansleri Gerard Ngendabanka taas puolustaa oikeuslaitosta vakuuttamalla, että rikollisten vapauttamiseen syyllistyvät vain jotkut tuomarit eikä moitteita pidä yleistää.

Kansainvälisen ihmisoikeusliiton varapuheenjohtaja Pie Ntakarutimana sanoo sodan lisänneen rikollisuutta, koska väkivaltaa ei silloin rangaistu. "Ihmiset näkivät, että tappaminen on helppoa eikä seurauksista ole pelkoa."

Hänen mukaansa rikoksiin syyllistyneitä taistelijoita on jopa pestattu rauhansopimuksen nojalla valtion virkoihin ikään kuin he ansaitsisivat palkinnon.

Ihmisoikeusjärjestöt vastustavat ehdotusta kuolemanrangaistuksen ottamisesta käyttöön. "On parempiakin tapoja taistella rikollisuutta vastaan", Ndayisaba vakuuttaa.

(Inter Press Service)