Suomen Punaisen Ristin viestintäasiantuntija Päivi Hurttia on vielä pyörällä päästään. Hän saapui vasta muutama päivä sitten Suomeen työskenneltyään sitä ennen vuoden Syyriassa, josta sotauutiset ovat viime viikkoina olleet lohduttomia.

Syyrian hallitus ja Venäjä yrittävät vallata Itä-Ghoutaa, joka on viimeinen kapinallisten halussa oleva laaja alue Syyriassa. Pommituksissa on kuollut viime viikkoina yli tuhat siviiliä.

”Itä-Ghoutan tilanne on hirveä. Ihmiset tarvitsevat kaikkea. He elävät kellareissa ja lapsilla on vaatteetkin homeessa. Apua on saatu perille muutama rekkalastillinen”, Hurttia kertoo.

Hän työskenteli maan pääkaupungissa Damaskoksessa, josta oli vain muutaman kilometrin matka Itä-Ghoutaan. Kranaatteja osui Damaskokseenkin, mutta muuten hän ei kokenut oloaan uhatuksi.

Syyrian tilannetta on Hurttian mukaan vaikea kuvailla, koska se vaihtelee niin paljon eri puolilla maata. Yhteistä kaikille alueille on, että ihmiset yrittävät elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Niin tekivät suomalaisetkin sota-aikana.

”Ihmiset yrittävät käydä koulussa ja töissä ja hankkia elantonsa. Kävin taannoin esimerkiksi Homsissa, jossa ei tällä hetkellä ole taisteluita. Siellä ilmapiiri oli suhteellisen rauhallinen”, hän kuvailee.

Vähän niin kuin suomalaiset

Hurttian tehtävänä oli kehittää Syyrian Punaisen Puolikuun viestintää. Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeeseen kuuluva järjestö toimittaa suurimman osan Syyriassa jaettavasta hätäavusta, ja se tavoittaa kuukausittain viisi miljoonaa ihmistä.

Järjestö jakaa henkeä pelastavaa apua, kuten lääkkeitä, vaatteita, ruokaa ja vettä. Mahdollisuuksien mukaan yritetään tehdä myös pitkäjänteisempää työtä: esimerkiksi rakentaa vesiputkia ja jakaa tiineenä olevia lampaita, jotta ihmiset voisivat ansaita elantonsa.

Suomen Punainen Risti keskittyy etenkin terveyspalveluihin. Se tukee muun muassa fysioterapiakeskusta, jonka toimintaan kerätään parhaillaan varoja Suomessakin.

Hurttia kehuu etenkin syyrialaisia vapaaehtoisia, joita on Punaisen puolikuun riveissä 8 000. He pyörittävät muun muassa ensiapupalveluita. Työ on vaarallista, mutta moni kokee sen avulla tekevänsä edes jotakin maansa eteen.

Avun vastaanottaminen ei Hurttian mukaan ole syyrialaisille kuitenkaan aina helppoa.

”Siinä on jotain vähän suomalaista: syyrialaiset eivät aina halua myöntää, että tarvitsevat apua. He haluavat pärjätä ja tienata rahat omalle perheelle eivätkä olla käsi ojossa. Se on itsetuntokysymys”, hän kertoo.

”Lopettakaa, hyvänen aika!”

Syyrian sotaan johtaneiden kansannousujen alkamisesta tulee tänään kuluneeksi tasan seitsemän vuotta. Sinä aikana jopa yli puoli miljoonaa ihmistä on kuollut ja miljoonia paennut joko Syyrian sisällä tai maan rajojen yli. Noin 13 miljoonan ihmisen arvioidaan tarvitsevan humanitaarista apua.

Hurttia ei osaa arvioida, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Avustustyöntekijä ei osaa toivoa muuta kuin että sota pian loppuisi.

”Kun kuuntelee maailman johtajien uhoamista, tekisi mieli vain sanoa, että lopettakaa, hyvänen aika. Tässä sodassa ei ole voittajaa – kaikki häviävät”, hän sanoo.

Hurttialta kysytään usein, mikä olisi paras keino auttaa Syyriaa Suomesta käsin. Hänen mukaansa yksinkertaisinta on rahan lahjoittaminen avustusjärjestöille sekä asian pitäminen esillä, jotta sitä ei unohdettaisi. Hän pelkää, että lopulta ihmiset kyllästyvät sotauutisiin.

”Syyriasta ei tiedetä muuta kuin sota. Toivon, etteivät ihmiset väsähtäisi ikävään asiaan niin paljon, etteivät enää auttaisi. Avun tarve tulee jatkumaan vuosia, vaikka rauha tulisi tänään”, hän muistuttaa.

Hän itse olisi valmis lähtemään takaisin Syyriaan vaikka heti.

”Eilen tuli tutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Ainakin minä koen, että minulla on velvollisuus auttaa muita, koska minulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen syntynyt tänne”, Hurttia tiivistää.