Taimitarha työllistää vammaisia Pakistanissa
Talib Hussainista, 29, tuli seitsenhenkisen
perheensä elättäjä, kun hänen isänsä halvaantui. Kehitysvammainen
Hussain luovuttaa ylpeänä äidilleen noin 40 euron kuukausipalkkansa.
Talib Hussainista, 29, tuli seitsenhenkisen
perheensä elättäjä, kun hänen isänsä halvaantui. Kehitysvammainen
Hussain luovuttaa ylpeänä äidilleen noin 40 euron kuukausipalkkansa.
Ikää kysyttäessä Hussain väläyttää aurinkoisen hymyn, taivuttaa kaksi sormea ja julistaa olevansa kahdeksanvuotias.
Se saattaa olla Hussainin henkinen ikä, mikä ei estä häntä tekemästä täyttä työpäivää Vihreät sormet -taimitarhalla.
Tarhan perusti vuosi sitten Naima Khan -niminen nainen. Hän työllistää vammaisia ja erityishoitoa tarvitsevia nuorukaisia, koska halusi auttaa nämä ihmiset ansaitsemaan rahaa muiden taakkana olemisen sijasta.
Tarhassa on nyt 15 000 tainta, ja määrä kasvaa koko ajan.
Pakistanin Sindhin osavaltiossa toimii yli 7 000 rekisteröityä kansalaisjärjestöä, mutta vain 65 työskentelee erityishuolenpitoa tarvitsevien lasten parissa.
"Ne keskittyvät antamaan koulutusta. Khan on ainoa, joka tarjoaa työtilaisuuksia", osavaltion sosiaaliministeriön apulaisjohtaja Hijab Manzar sanoo.
Khan työllistää 20 henkeä, joiden joukossa on näkö- ja kuulovammaisia sekä kehityksessään jälkeenjääneitä. Kahdella on Downin oireyhtymä, mutta työnteko luistaa kaikilta.
Tarhan nurkassa kaksi sokeaa miestä täyttää säkkejä mullalla. Toisaalla kolme henkeä järjestää ruukkuja. Paikalle saapastelee kottikärryjä tasapainotellen hontelo nuorukainen, jonka ei uskoisi kärsineen aiemmin vakavista liikuntaongelmista.
Khan työskenteli yli kymmenen vuotta kansalaisjärjestöpohjaisessa erityishoitoa tarvitsevien lasten koulutuskeskuksessa Karachissa.
Hän vakuuttui siitä, että ulkotyö "parantaa heidän motorisia taitojaan, opettaa kommunikoimaan toisten kanssa ja lisää luovuutta sekä uteliaisuutta."
Khan halusi myös osoittaa, että "vaikka nämä ihmiset eivät ole aivan kuten me muut, heillä on piileviä kykyjä, jotka jonkun täytyy vapauttaa."
Kun Khanille töihin päässyt Hussain vei puoli vuotta sitten äidilleen ensimmäisen palkkansa, tämä purskahti itkuun.
"Perhe ei ollut koskaan kuvitellut, että Hussain elättäisi heidät jonain päivänä", paikalla ollut erityisopettaja Banny Joseph kertoo.
Khursheed Chishti, 73, on myös ikionnellinen siitä, että hänen poikansa Bashir Ahmed, 29, pääsi Vihreisiin sormiin töihin. Äidin mukaan Down-poika on nyt paljon aiempaa sävyisämpi ja onnellisempi.
Khan perusti taimitarhaa hallinnoimaan kansalaisjärjestön, jotta se voi hakea yhteiskunnan tukea. Paikallishallinnosta onkin löytynyt hankkeelle ymmärtämystä niin, että tarhan ei tarvitse maksaa maa-alastaan vuokraa.
Pakistanin lain mukaan kaksi prosenttia valtion viroista on varattu vammaisille, mutta sosiaaliministeriön Manzar myöntää, että todellisuus on kaukana siitä.
Ikää kysyttäessä Hussain väläyttää aurinkoisen hymyn, taivuttaa kaksi sormea ja julistaa olevansa kahdeksanvuotias.
Se saattaa olla Hussainin henkinen ikä, mikä ei estä häntä tekemästä täyttä työpäivää Vihreät sormet -taimitarhalla.
Työtä koulutuksen sijaan
Tarhan perusti vuosi sitten Naima Khan -niminen nainen. Hän työllistää vammaisia ja erityishoitoa tarvitsevia nuorukaisia, koska halusi auttaa nämä ihmiset ansaitsemaan rahaa muiden taakkana olemisen sijasta.
Tarhassa on nyt 15 000 tainta, ja määrä kasvaa koko ajan.
Pakistanin Sindhin osavaltiossa toimii yli 7 000 rekisteröityä kansalaisjärjestöä, mutta vain 65 työskentelee erityishuolenpitoa tarvitsevien lasten parissa.
"Ne keskittyvät antamaan koulutusta. Khan on ainoa, joka tarjoaa työtilaisuuksia", osavaltion sosiaaliministeriön apulaisjohtaja Hijab Manzar sanoo.
Khan työllistää 20 henkeä, joiden joukossa on näkö- ja kuulovammaisia sekä kehityksessään jälkeenjääneitä. Kahdella on Downin oireyhtymä, mutta työnteko luistaa kaikilta.
Tarhan nurkassa kaksi sokeaa miestä täyttää säkkejä mullalla. Toisaalla kolme henkeä järjestää ruukkuja. Paikalle saapastelee kottikärryjä tasapainotellen hontelo nuorukainen, jonka ei uskoisi kärsineen aiemmin vakavista liikuntaongelmista.
Khan työskenteli yli kymmenen vuotta kansalaisjärjestöpohjaisessa erityishoitoa tarvitsevien lasten koulutuskeskuksessa Karachissa.
Hän vakuuttui siitä, että ulkotyö "parantaa heidän motorisia taitojaan, opettaa kommunikoimaan toisten kanssa ja lisää luovuutta sekä uteliaisuutta."
Khan halusi myös osoittaa, että "vaikka nämä ihmiset eivät ole aivan kuten me muut, heillä on piileviä kykyjä, jotka jonkun täytyy vapauttaa."
Tukea kaivataan
Kun Khanille töihin päässyt Hussain vei puoli vuotta sitten äidilleen ensimmäisen palkkansa, tämä purskahti itkuun.
"Perhe ei ollut koskaan kuvitellut, että Hussain elättäisi heidät jonain päivänä", paikalla ollut erityisopettaja Banny Joseph kertoo.
Khursheed Chishti, 73, on myös ikionnellinen siitä, että hänen poikansa Bashir Ahmed, 29, pääsi Vihreisiin sormiin töihin. Äidin mukaan Down-poika on nyt paljon aiempaa sävyisämpi ja onnellisempi.
Khan perusti taimitarhaa hallinnoimaan kansalaisjärjestön, jotta se voi hakea yhteiskunnan tukea. Paikallishallinnosta onkin löytynyt hankkeelle ymmärtämystä niin, että tarhan ei tarvitse maksaa maa-alastaan vuokraa.
Pakistanin lain mukaan kaksi prosenttia valtion viroista on varattu vammaisille, mutta sosiaaliministeriön Manzar myöntää, että todellisuus on kaukana siitä.
Vammaisille heikosti koulutusta
Pakistanin 163-miljonaisesta väestöstä vähintään kuusi prosenttia eli 9,7 miljoonaa ihmistä kärsii jonkinlaisesta vammasta. Lähes kolmannes heistä, 2,9 miljoonaa, on 5-18-vuotiata, Maailman terveysjärjestön WHO:n tilasto kertoo.
Pakistanissa on kaikkiaan noin 500 vammaisille tarkoitettua erityisoppilaitosta, joihin mahtuu korkeintaan 30 000 nuorta eli noin prosentti tarvitsevista, Punjabin yliopiston erityisopetuksen johtaja, tohtori Abdul Hameed Khan sanoo.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia