Tehokarjataloudesta tauti-, eläinsuojelu- ja ympäristöriskejä kehitysmaille

Yhä suurempi osa maailman lihasta ja kananmunista tuotetaan teollisesti. Tutkijoiden mukaan se kasvattaa ympäristöongelmia, heikentää eläinten kohtelua ja lisää sairauksien, kuten lintuinfluenssan tai suu- ja sorkkataudin, leviämisen riskiä.

Nykyisin 74 prosenttia maailman kananlihasta ja 68 prosenttia munista tuotetaan teollisissa suurkanaloissa, Worldwatch-instituutin tutkija Danielle Nierenberg kertoo.

Sama koskee noin puolta sianlihasta ja 43 prosenttia naudanlihasta.

"Näiden laitosten kasvu on nopeinta kaupunkikeskusten ympäristössä Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja osissa Afrikkaa", Nierenberg jatkaa.

Hänen mukaansa arvostelu ja sääntöjen kiristyminen ovat häätäneet Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta monet sadantuhannen sian tai miljoonan broilerin yritykset.

Laitoksiin liittyvät ongelmat, kuten lannan aiheuttama maaperän ja veden saastuminen, pientilallisten ahdinko ja eläinten kurjat olot, ovat nyt tuttuja Meksikossa, Brasiliassa, Filippiineillä ja monissa muissa maissa.

"Teollinen karjanhoito on tehoton, ekologisesti tuhoisa, vaarallinen ja epäinhimillinen tapa tuottaa lihaa", Nierenberg kiteyttää.

Viime aikojen kohutut eläintaudit ovat yksi huolenaihe lisää. Lintuinfluenssaa yritetään torjua sulkemalla siipikarja sisätiloihin, mutta Nierenberg ja kumppanit uskovat, että taudin leviäminen johtuu juuri tehotarhoista ja markkinoista, joilla tuhansia eläviä lintuja sullotaan samaan tilaan.

Hänen mukaansa näyttöä löytyy myös siitä, että hullun lehmän tauti ja nipah-virus ovat yleistyneet teollisen karjatalouden myötä.

Vähemmän on puhuttu siitä, mitä tapahtuu pientilallisille, jotka eivät pärjää kilpailussa teollisille ja usein kansainvälisten yhtiöiden omistamille tiloille. He päätyvät joko kyseisten yhtiöiden palkollisiksi tai hakeutuvat kaupunkeihin.

"Meksikon ja Brasilian kanankasvattajat päätyvät maaorjiksi omille mailleen, kuten yhdysvaltalaiset kohtalotoverinsakin", Nierenberg sanoo.

Pientilat vähenevät kaikkialla maailmassa samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa ja Euroopassa luotu teollinen malli valtaa alaa, Washingtonissa toimivan ruokapoliittisen tutkimuslaitoksen (Ifpri) johtaja Mark Rosegrant vahvistaa.

Hän pelkää, että tehokarjatalous aiheuttaa kehitysmaissa vakavia ympäristöongelmia, koska alan lainsäädäntö ja sen valvonta ovat lapsenkengissä.

Rosegrant muistuttaa, että lihankulutus kasvaa vinhasti kehitysmaissa, joten tuotantoakin on lisättävä. Kiinalaisten odotetaan 20 vuoden kuluttua popsivan enemmän lihaa henkeä kohden kuin eurooppalaisten.

Tuotantoa siis tehostetaan, ja suurtuotannon edut halutaan käyttää hyödyksi.

"Se on todella huono ajatus. Teollisen karjantuotannon tehokkuus on pelkkä myytti", Toronton yliopiston kansainvälisen ravintotalouden asiantuntija Harriet Friedman tyrmää.

Teollinen karjanhoito vaatii halpaa polttoainetta ja lannoitteita sekä valtavat määrät puhdasta vettä. Suunnattoman lantamäärän aiheuttamat ja muut ympäristöongelmat on ratkaistava, ja kustannukset kaatuvat paikallisen väestön niskaan tavalla tai toisella, Friedman pohtii.

Hänen mukaansa kaikki suurtilat kautta maailman suosivat muutamia harvoja sika- ja kanarotuja, mikä lisää tautiriskejä ja johtaa yksioikoiseen ruokatalouteen.

Ahtaissa ja epähygieenisissä oloissa tauteja torjutaan syöttämällä eläimille suuret määrät antibiootteja, mikä johtaa niille resistanttien bakteerikantojen muodostumiseen.

"Kauankohan vielä kestää ennen kuin tehokarjatalouden todelliset kustannukset tulevat näkyviin", Friedman ihmettelee. Hänen mukaansa maailma on sulkenut silmänsä asialta.

Teollisen karjatalouden arvostelijat muistuttavat, että Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa paljastuu vähän väliä tapauksia, joissa eläimiä on pidetty täysin sietämättömissä oloissa. Tilojen yleistyminen kehitysmaissa tuskin parantaa tilannetta.

Nierenbergin mielestä teollisen karjanhoidon pahin puoli kaikkialla maailmassa on se, että se katkaisee tilallisen yhteyden maahan ja kotieläimiin.