Tsunamin jälkihoidossa hyvä tahto ei riitä

Hätäapua nimittäin tuli, ja nopeasti. Kuukausi katastrofi n jälkeen uhreille ja kohdemaille oli luvattu apua noin 5,5 miljardin euron arvosta. Sitä ovat tarjonneet ja antaneet niin hallitukset,kansalaisjärjestöt, yksityiset henkilöt kuin
ansainväliset rahoituslaitokset. Indonesian naapurimaa Australia on sitoutunut antamaan yli 650 miljoonaa euroa hätäapuna ja lainoina, lisäksi Australian sotavoimat ovat osallistuneet pelastus-, raivaus- ja huoltotoimiin. EU: n ja sen jäsenmaiden apu yhteenlaskettuna on noin puolitoista miljardia euroa.

Apu koostuu hätäavusta ja jälleenrakennusavusta kenttäsairaaloihin ja uhrien tunnistamisapuun. Suurimmat avustajamaat ovat Saksa, Britannia, Ranska, Hollanti, Italia, Ruotsi ja Tanska. Suomen antama apu kipuaa yhteensä kymmeniin miljooniin euroihin. Siitä 20 miljoonaa menee humanitaariseen apuun, jälleenrakennus saa vuosina 2005 – 2007 noin 30 miljoonaa euroa.

Suuria avustajamaita ovat myös Intia, Japani, Kanada, Norja ja Yhdysvallat, mutta myös köyhät ovat antaneet omistaan: muiden muassa Mosambik, Nepal, Itä-Timor ja Beslanin kaupunki ovat antaneet rahaa. Afganistan ja Bangladesh puolestaan lähettivät sotilas- ja lääkintähenkilökuntaa tuhopaikoille.

Aasian kehityspankki on antanut satoja miljoonia euroja eri muodoissa, Maailmanpankki on antanut hätäapua ja pohtii jälleenrakennusohjelmien käynnistämisiä. Kansainvälinen valuuttarahasto on tarjonnut lähes 800 miljoonaa euroa rahoitusapuna, ja on muiden muassa lykännyt Sri Lankan velan takaisinmaksuaikataulua.

Tammikuun lopulla YK sanoikin, että sen pyytämästä hätäavusta, noin 760 miljoonasta eurosta, kaksi kolmasosaa oli jo saatu ja jaettu. Luku on poikkeuksellisen suuri, ei ole nimittäin epätavallista, että maailmanjärjestö saa pyytämästään hätäavusta tiettyyn kohteeseen vain seitsemäsosan. YK muistuttaakin, että tsunamin lisäksi on monia apukohteita, joita kansainvälinen yhteisö ei saa unohtaa.

Lupaus avusta voi jäädä kauniiksi ajatukseksi

Tällä kertaa rahasta ei siis näytä olevan pulaa. Toinen asia on, täyttävätkö antajamaiden ja kohdemaiden hallitukset antamansa lupaukset myöhemmin.YK ja kansalaisjärjestöt muistuttavat aiemmista esimerkeistä, joissa kauniit sanat eivät ole kokonaisuudessaan toteutuneet. Lupaus avusta on halvempaa kuin sen antaminen.

Keski-Amerikassa vuonna 1998 raivonneen hirmumyrsky Mitchin jälkien korjaamiseen luvattiin apua seitsemän miljardia euroa. Erään selvityksen mukaan avusta oli jaettu vain 30 – 50 prosenttia. Maanjäristys tuhosi iranilaisen Bamin kaupungin vuoden 2003 lopulla. Ulkopuolelta luvattiin apua lähes 800 miljoonaa euroa, mutta sitä on arvioitu saapuneen Bamiin vain 13 – 90 miljoonaa euroa.

Syitä on sekä antajissa – hallituksissa ja kansalaisjärjestöissä – että vastaanottajissa. Avunantajat saattavat esimerkiksi asettaa liian kunnianhimoisia jälleenrakennusaikatauluja tai muuten liian tiukkoja ehtoja, tai sitten ne yksinkertaisesti kyllästyvät ja siirtyvät uusiin päivänpolttaviin asioihin.

Vastaanottajamaassa puolestaan apua ei ehkä kyetä organisoimaan ja jakamaan tehokkaasti, paikallisia oloja ja ihmisiä ei kuunnella, tai kohdemaan hallitus haluaa hoitaa jälleenrakennuksen itse, kuten esimerkiksi Iranissa. Yksi ihmislähtöinen lisävitsaus on korruptio. Mitchin ja Bamin tapauksissa on myös se seikka, että päättävillä paikoilla on vähän katastrofi maiden puolestapuhujia.

Jälleenrakennus kestää pahimmillaan vuosikymmeniä

YK: ta on arvosteltu viime aikoina monelta suunnalta ja monesta syystä, tuorein esimerkki on korruptioepäilyt Irakin ruokaa-öljystä -ohjelmassa. YK: n humanitaarisen avun koordinointitoimisto onkin vakuuttanut, että se seuraa tarkkaan tsunamiavun perillemenoa ja rahojen käyttöä. Merkittävä osa avusta on ohjattu maailmanjärjestön eri tahoille, ja erilaisia avustusohjelmia on jopa tuhansia. YK onkin palkannut ulkopuolisen riippumattoman tilintarkastusyhtiön seuraamaan rahaliikennettä ja epäilyjä varojen väärinkäytöstä.

Yksi YK: n peloista on, että yksityiset yritykset pyrkivät käyttämään tilaisuutta hyväkseen apua tarvitsevien kustannuksella. Toinen huoli on korruptio. Suuri osa luvatuista avustuksista menee suoraan hallituksille, mikä puolestaan vaatii valppautta korruptiota vastaan. Kaikki tsunamin runtelemat maat eivät pyydä apua, mutta esimerkiksi Indonesia on arvioinut tarvitsevansa 3 – 4 miljardia euroa.

Transparency Internationalin mukaan Indonesia on yksi korruptoituneimmista valtioista maailmassa. Kohdemaiden paikallisia kansalaisjärjestöjä on kehotettu seuraamaan avustusten käyttöä ja osallistumaan projektien suunnitteluun. YK: n vastuuta korostaa myös, että avustusjärjestöjä on joka lähtöön, ja niiden kyky auttaa tehokkaasti vaihtelee. Maailmanjärjestön on siten itse kyettävä toimimaan ammattimaisesti.

YK: n saamalla tsunami-hätäavulla on kyetty estämään uhanneet epidemiat ja akuutit ruokakriisit, ja sitä on kyetty jakamaan kaikkiin suurimpiin asutuskohteisiin. Suuren rahavirran avulla YK sanoo myös kyenneensä käynnistämään jälleenrakennuksen ja erilaiset rehabilitaatio-ohjelmat. Silti monet uhrit elävät yhä hätä- tai sijaismajoituksessa, ja terveydenhoito sekä sanitaatio-olot ovat paikoin kurjat.

Avunantajien ja sen jakajien pitkäjänteisyyttä koettelevat myös tsunamin aiheuttaman tuhot infrastruktuurille ja hyökyaallon inhimilliset seuraukset. Esimerkiksi Acehissa tuhoutuneiden koulujen lisäksi lähes kaksituhatta peruskoulun opettajaa sai surmansa. Banda Acehissa jopa kolmasosa kouluikäisistä lapsista kuoli. Eri puolilla Bengalinlahtea ja Intian valtamerta sadattuhannet ihmiset ovat menettäneet elinkeinonsa kalastuksesta turismiin.

Aasian kehityspankki arvioi, että tsunamin seurauksena kaksi miljoonaa ihmistä putoaa köyhyysrajan alle. Monet hengissä selvinneet ja uhrien omaiset kärsivät erilaisista psyykkisistä ongelmista ja traumoista. Paikoin viranomaisia on arvosteltu välinpitämättömyydestä tuhoutuneiden kylien ja alueiden asukkaiden tapoja, perinteitä, rutiineja ja ihmisarvoa kohtaan.

Esimerkiksi Intiassa ja Sri Lankassa jotkut asukkaat ovat kieltäytyneet muuttamasta viranomaisten määräämiin uusiin kohteisiin. YK: n pääsihteerin Kofi Annanin mukaan tuhojen jälleenrakennus viekin vaikeimmillaan vuosikymmeniä.

Ennakkojärjestelmä Intian valtamerelle

Vastaavien suurtuhojen estämiseksi on ryhdytty keskustelemaan ja toimiin luonnonkatastrofeista varoittavan ennakkojärjestelmän rakentamiseksi. Tammikuussa Thaimaan Phuketissa järjestetyn ministerikokouksen jälkeen valmisteluja on koordinoinut YK. Toteutustavasta ja rahoituksesta ei ole kuitenkaan vielä sovittu.

YK: n alainen katastrofi en torjumistoimisto ISDR on ehdottanut, että ennakkovaroitusjärjestelmän rakentamiseen ja muunlaisiin varautumistoimiin kuten infrastruktuurien kehittämiseen ja evakuointisuunnitelmiin laitettaisiin vuosittain
ymmenen prosenttia maailmalla liikkuvasta humanitaarisesta avusta, eli kyse olisi hieman alle viidestäsadasta miljoonasta eurosta.

Tällä hetkellä ennakkotoimiin sijoitetaan vain kaksi prosenttia humanitaarisesta avusta. YK:n humanitaarisen avun johtaja Jan Egeland on todennut, että jokainen ennakointiin sijoitettu euro säästää kymmenkertaisesti takaisin hädän sattuessa. Luonnonkatastrofit ovat myös merkittävä uhka YK:n asettamien vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

Julkaisija: Maailmanpyörä