Vasemmistobuumi Latinalaisessa Amerikassa

Bolivian presidentinvaalit pidetään ensi sunnuntaina. Voittajasuosikki on Che Guevaran nimiin vannovan Liike Kohti Sosialismia -puolueen johtaja Evo Morales. Moralesilla on vaaleissa kaksi pääteemaa. Entinen kokan kasvattajien liiton puheenjohtaja aikoo laillistaa kokan viljelyn, vaikka se onkin kokaiinin raaka-aine. Toiseksi Morales on luvannut kansallistaa maan tärkeimmät luonnonvarat – öljyn, kaasun ja kaivokset.

Jos Evo Morales voittaa, hänestä tulee Latinalaisen Amerikan seitsemäs vasemmistopresidentti. Alueen suurimmista maista vain Peru ja Meksiko ovat oikeistojohtoisia.

Ja jatkoa voi olla tulossa. Perussa presidentinvaalit pidetään huhtikuussa, Ecuadorissa ja Kolumbiassa myöhemmin ensi vuonna. Konservatiivijohtajista vain Kolumbian Alvaro Uriben jatkokausi näyttää turvatulta.

Latinalaisen Amerikan vasemmistohuuma konkretisoitui marraskuun alussa Amerikan maiden kokouksessa Argentiinan Mar del Platassa. 34 johtajasta 33 oli hyvää pataa keskenään, vitsaili ja kulki yhdessä. Se 34:s oli Yhdysvaltain presidentti George Bush jota ei Guardian-lehden mukaan oikein kaivattu porukoihin.

Sosialismia ja pettymyksiä

Mutta mitä vasemmistolaisuus merkitsee tämän päivän Latinalaisessa Amerikassa?

Hyvin erilaisia asioita. Venezuelan Hugo Chavez puhuu 21. vuosisadan sosialismista. Siihen kuuluu valtionyhtiöiden perustamista, yksityisen yritystoiminnan ja pankkien voimakasta sääntelyä sekä osuuskuntia. Venezuelaan on perustettu jo lähes 7 000 osuuskuntaa ja ne työllistävät 210 000 ihmistä. Pankkien korot on säännelty ja kolmasosa niiden lainoista on annettava maaseutuprojekteihin, talojen korjauksiin, turismin edistämiseen sekä mikrohankkeisiin.

Venezuelalla on varaa, sillä öljydollareita suorastaan tulvii maahan.

Talousuudistusten lisäksi Chavezilla on myös poliittisia pyrkimyksiä osallistuvan demokratian luomiseen ja laajentamiseen.

Toisaalta Chilen ensimmäinen Salvador Allenden jälkeinen sosialistipresidentti Ricardo Lagos noudatti varovaista talouspolitiikkaa. Hänen seuraajakseen valittaneen tammikuussa presidentinvaalien toisella kierroksella sosialisti Michelle Bachelet, entinen poliittinen vanki, josta odotetaan Lagosia radikaalimpaa uudistajaa. Viime sunnuntaina vaalien ensimmäisellä kierroksella Bachelet sai noin 46 prosenttia äänistä.

Brasilian kohulla presidentiksi noussut Luiz Inacio Lula da Silva on ollut monelle Työväenpuolueen kannattajalle katkera pettymys. Vasemmistolaisia uudistuksia ei ole kuulunut ja kaiken lisäksi puolue sotkeutui pahaan korruptioskandaaliin. Toisaalta Argentiinan vasemmisto-peronistinen Nestor Kirchner taas on ollut monelle vasemmistolaiselle myönteinen yllätys ja saanut tukea myös perinteiseltä vasemmistolta.

Asetelmat eivät siis ole kovin selkeitä.

New York Times Magazine arvioi marraskuussa, että Bolivian Evo Moralesista Venezuelan Hugo Chavez saisi ensimmäisen todellisen liittolaisen Kuuban Fidel Castron ohella.

Sosialismi on demokraattisempaa kapitalismia

Joka tapauksessa Latinalaisen Amerikan kehitys osoittaa, että puheet sosialismin kuolemasta ovat ennenaikaisia, arvioi kehitysmaatutkimuksen professori Teivo Teivainen. Hänen asemapaikkansa on tänä syksynä ollut Saint Mary´s -yliopisto Kanadassa, mutta varsinaisesti Teivainen toimii Perussa, jossa hän johtaa demokratian ja globaalimuutoksen ohjelmaa San Marcosin yliopistossa.

Teivo Teivainen tarkentaa, että sosialismilla hän tarkoittaa pyrkimyksiä muuttaa kapitalistista taloutta demokraattisemmaksi. Välttämättä kyse ei siis ole ainakaan lyhyellä tähtäimellä koko kapitalismin kumoamisesta, vaan kestävästä vaihtoehdosta kapitalismin eriarvoisuutta ja epädemokraattisuutta tuottavalle ulottuvuudelle. Tässä mielessä sosialismi on hänen mielestään noussut uudelleen asialistalle Latinalaisessa Amerikassa.

Chavezin ja Moralesin edelle uuden ajattelutavan edustajista Teivainen nostaa Uruguayn presidentin Tabare Vasquezin, jota on kannattanut perinteinen vasemmisto 1970-luvun sisseistä alkaen. Vasquezin Frente Amplio -rintamalla on enemmistö myös Uruguayn parlamentissa, mitä ei Venezuelaa lukuunottamatta ole muualla tapahtunut. Kahden viikon takaisen vaaliboikotin takia Chavezia tukevilla puolueillahan on nyt kaikki paikat Venezuelan parlamentissa.

Imperialismi sanotaan niin kuin se on

Teivo Teivaisen mukaan vasemmiston nousu on tuonut uutta ruutia geopoliittiseen keskusteluun. Imperialismista puhutaan nyt asian oikealla nimellä ja Hugo Chavez pyrkii rakentamaan Yhdysvaltain vastaista koalitiota. Bolivian siirtyminen vasemmalle vahvistaisi kehitystä, jossa Latinalaisen Amerikan maat ovat irtautumassa Yhdysvaltain talutusnuorasta.

George Bushin presidenttikauden suurimpiin saavutuksiin kuuluu Yhdysvaltain maineen tosiasiallinen pilaaminen muun maailman silmissä ja jossain mielessä hän on myös Latinalaisen Amerikan vasemmistobuumin taustavoima, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Kunkin maan sisäisten syiden lisäksi kehityksessä on nähtävissä myös vastareaktio Yhdysvaltain politiikalle ja maan hegemoninen valta alueella on nopeassa laskukierteessä.

Hyvä esimerkki tästä on se, että alueella hyvin tärkeään Amerikkojen ihmisoikeuskomissioon ei pari vuotta sitten kelpuutettu ollenkaan Yhdysvaltain edustajaa, mikä on aivan ennenkuulumatonta. Komissioon valitaan maanosan parhaat ihmisoikeusasiantuntijat, kaikki arvostettuja juristeja. Mutta Bushin ehdokas oli floridalainen lakimies, joka on erikoistunut lääketieteellisiin vahingonkorvaushaasteisiin ja jolla ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuskysymysten kanssa. Ehdokkaan tärkein meriitti oli se, että hän on kuvernööri Jeb Bushin iso tukija.

– Yhdysvaltain edustus komissiossa on aina ollut ihan läpihuutojuttu, mutta nyt sitä ei valittu. Ja tällaisia tulee vastaan yhä enemmän. Latinalaisen Amerikan suhde Yhdysvaltoihin on tullut aiempaa kriittisemmäksi ja autonomisemmaksi, Teivainen sanoo.

Lulalla ei varaa epäonnistua?

Teivo Teivainen oli marraskuun lopulla Brasiliassa ja sanoo, että monille vasemmistojohtajista Lula on ollut suurin pettymys, sillä häneen ladattiin niin paljon odotuksia lokakuun 2002 vaaleissa. Odotukset olivat ehkä epärealistisia, mutta silti.

– Talouspolitiikka ja haluttomuus hakea kunnollista maauudistusta, kiteyttää Teivainen selkeimmät pettymyksen syyt.

Talouspolitiikassa vedetään kansainvälisiä sijoittajia ja luottokelpoisuutta mittaavia laitoksia miellyttävää niukkuuslinjaa, mikä turhauttaa vasemmistoa.

Ulkopolitiikassa ja maailmanpoliittisessa aloitteellisuudessa mielipiteet menevät ristiin. Joidenkin mielestä Lulan ainoa saavutus on ollut pyrkimys luoda Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa etelän rintamaa vastapainoksi EU:lle ja Yhdysvalloille.

Luis Inacio Lula da Silvan varovaisuutta on selitetty sillä, että kun Brasiliaan vihdoin saatiin vasemmistolainen hallitus, niin sillä ei ole varaa epäonnistua samalla tavalla kuin perinteisellä oikeistohallituksella. Oikeistolle epäonnistuminen ei ole kohtalokasta, koska yhtä hallitusta seuraa toinen samanlainen. Mutta seuraavaa vasemmistohallitusta voidaan joutua odottamaan 50 vuotta.

Brasilian seuraavat presidentinvaalit pidetään lokakuussa 2006. Teivo Teivaisen Brasiliassa kuulemien spekulaatioiden mukaan ensimmäinen kausi menikin asetelmien rakentamiseen, jotta toisella kaudella voidaan muuttaa linjaa. Taktiikassa on se heikkous, että toista kautta ei ehkä uusimpien gallupien mukaan ole tulossa, vaikkakaan Lulan kannatus ei ole mitenkään romahtanut.

Demokratia vastaan kapitalismi

Teivo Teivainen kuuluu Maailman Sosiaalifoorumin kansainväliseen neuvostoon ja tapaa siellä paljon väkeä muualtakin kuin Latinalaisesta Amerikasta. Onko sosialistinen buumi puhtaasti latinalaisamerikkalainen ilmiö vai onko siitä merkkejä muuallakin maailmassa?

– Kyllä minun mielestäni.

– Yksi mitä on tapahtumassa on se, että kapitalismista puhutaan aikaisempaa enemmän. Tuolla 18 – 25-vuotiaiden piirissä on selkeä segmentti, joka on radikalisoitunut kapitalismikriittisemmällä tavalla kuin heitä kymmenen vuotta vanhemmat. Demokratian ja kapitalismin vastakkainasettelu on tullut aikaisempaa enemmän ilmaan. Mutta monet jotka näkevät tämän vastakkainasettelun, eivät halua määritellä itseään sosialisteiksi, Teivainen huomauttaa.

Hän itse kuuluu niihin, joiden mielestä kansanedustuslaitosten ja siis demokraattisen päätöksenteon alaa kaventavat kapitalismin laajeneminen, globalisaatio sekä niihin liittyvä yksityistäminen ja muut tavat tuoda talouslogiikan piirteitä jopa valtionhallinnonkin sisälle.

– Minun optimistinen tulkintani globalisaatiokriittisestä liikehdinnästä on se, että tässä maailmanhistoriallisessa käännekohdassa yhä useampi ihminen havaitsee, että edustuksellisuuden mekanismit toimivat huonosti, koska vaaleilla valitut edustajat päättävät vain pienestä osasta asioita. Ja useimmat tärkeät asiat päätetään jossain muualla ja siksi muuksi paikannetaan Kansainvälinen valuuttarahasto, finanssimarkkinat, WTO ja muut globalisaation instituutiot. Tästä alkaa syntyä uusi politisoituminen, että jos halutaan toteuttaa demokratiaa, niin vaatimuksia pitää kohdistaa perinteisten edustuksellisten järjestelmien lisäksi myös näihin muihin. Ja silloin mennään kadulle ja siellä vaatimus demokratiasta on hyvin keskeinen.

– Itse näen sosialismin maailman demokratisoitumisen ulottuvuutena nimenomaan siten, että vaaditaan talouden hallintamekanismien muuttamista demokraattisemmiksi.

Nälkäkuuri ei tuonut onnea

Mutta reaalisosialismin varjo ulottuu Teivo Teivaisen mukaan Latinalaiseen Amerikkaan asti. Kaikki eivät halua määritellä itseään sosialisteiksi, vaan negaation kautta: Ollaan uusliberalismia vastaan.

– Ikävä kyllä reaalisosialismin menneisyydellä on ollut vaikutusta myös Latinalaisessa Amerikassa, mutta ei onneksi niin paljon kuin Suomessa. Suomessa sen vaikutus on käsittääkseni ollut murskaava. Jossain muualla päin maailmaa taas ajateltiin, että muurin murtuminen oli parasta, mitä sosialistiselle ideologialle on tapahtunut. Itsellänikin on ollut taipumus ajatella näin.

Mutta vielä lopuksi takaisin ratkaisun kynnyksellä olevaan Boliviaan. Jos Evo Morales voittaa sunnuntaina, niin miksi?

Taloustieteen Nobelilla palkittu Joseph Stiglitz, entinen Maailmanpankin pääekonomisti, antoi yhden vastauksen New York Times Magazinessa kuukausi sitten. Hänen mukaansa yksi tärkeimmistä syistä on ero siinä, mitä kansainväliset rahoituslaitokset myivät Latinalaiseen Amerikkaan ja mitä sitten toimittivat.

– Bolivian kaltaisissa maissa kansa kävi läpi pitkän kärsimyksen tien ja nyt 20 vuotta myöhemmin he eivät näe siitä mitään hyötyä. Inflaation vastaisen taistelun johtajat antoivat heidän neuvojaan noudattaneille maille hyvät luottoluokitukset, mutta tavallisille ihmisille ja köyhyyden vähentämiselle niistä ei ole juuri ollut hyötyä.

Kansalaisten elinolojen kannalta uusliberalismi epäonnistui täysin, Stiglitz painotti.

***

Lisää kirjoittajalta: http://hirvasnoro.blogspot.com

Julkaisija: Kansan Uutiset