WTC-iskut veivät kehitysavun osaksi turvallisuuspolitiikkaa

Sen jälkeen kun lentokoneet kymmenen vuotta sitten törmäsivät World Trade Centeriin New Yorkissa, kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu eivät ole olleet entisellään, Esa Salminen kirjoittaa artikkelissaan kepa.fi:ssä.

Kehitysyhteistyön perinteinen argumentti, jonka mukaan köyhyyden vähentäminen lisää turvallisuutta vahvistui. Salmisen mukaan kuitenkin se tapa, jolla kehitysyhteistyötä tehdään muuttui.

"Syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumien suurimpia seurauksia on ollut, että se katalysoi sellaista kehitystä, jossa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus linkittyvät toisiinsa", Salminen siteeraa Ulkopoliittisen instituutin globaalin turvallisuuden tutkimusohjelmaa johtavaa Mika Aaltolaa. Hänen mukaansa kehityspolitiikka ja humanitäärinen apu ovat linkittyneet turvallisuuspolitiikkaan.

Humanitaarisen avun osalta yhteistyö sotilaiden ja turvallisuuspolitiikan kanssa ei Salmisen mukaan ole ainoastaan epämukavaa, se voi olla jopa vaarallista. Lähes 150 vuotta humanitaarista työtä on leimannut riippumattomuus valtioista, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana monet ovat viitanneet näille periaatteille vaarallisella tavalla kintaalla, ja sotilaita nähdään jakamassa humanitaarista apua.

Mika Aaltolan mukaan tällainen on hyvin ongelmallista ja humanitaarisen avun tila on kadonnut tai ainakin kaventunut. Kun ennen konflikteissa oli myös puolueettomia toimijoita, "uudessa ajattelussa nämä toimijat on integroitu turvallisuustoimijoihin, mikä vie pois mahdollisuuden neutraalilta työltä", Aaltonen toteaa.

Aaltosen mukaan kokonaisvaltainen kriisinhallinta on myös osoitus kauniilla käsitteillä puhumisen ongelmasta. Kokonaisvaltainen kriisinhallinta kuulostaa Aaltosen mukaan äkkiseltään järkevältä, mutta esimerkiksi Afganistanissa se on johtanut siihen, ettei ole kolmansia, välittäviä osapuolia.