Afrikka-stereotypiat kukoistavat surkeimpien kampanjavideoiden kisassa

Miksi afrikkalaiset esitetään avustusjärjestöjen kampanjoissa usein niin stereotyyppisesti? Sitä on pohdittu pitkään, mutta ratkaisua ei nähtävästi ole löytynyt. Sen osoittaa huonoimpia kampanjavideoita palkitseva Rusty Radiator Award.

Norjalaisten opiskelijoiden ja akateemikoiden kehitysyhteistyöjärjestö SAIHin vuonna 2013 aloittaman palkintoperinteen taustalla on ärsyyntyminen Afrikka-stereotypioihin. Järjestön mukaan yksinkertaistava kampanjointi tekee enemmän hallaa kuin hyvää ja eksotisoi afrikkalaiset "toisiksi".

Tänä vuonna voiton vei julkkisten Band Aid 30 -kampanjan Do They Know It's Christmas -musiikkivideo, jota palkintoraati piti loukkaavana, koska se antaa ymmärtää, että julkkikset pelastavat koko Afrikan ebolalta.

Video on kieltämättä niin huono, että selkäpiitä karmii. Alussa näytetään karua kuvaa ebola-alueelta, loppu onkin sitten One Directionia, Bonoa ja muita tusinapoppareita laulamassa imelää joululaulua. Häkellyttävintä on, että Band Aidilla oli saman tyyppinen konsepti jo 30 vuotta sitten – paljon ei siis ole opittu. Samaa sarjaa edustaa kakkoseksi tullut Feed a Child -kampanjavideo, jossa Jack Stone – kuka hän sitten onkaan – soittelee kitaraa ja laulaa afrikkalaislasten keskellä vielä kamalamman kappaleen säestyksellä.

Vastapainoksi SAIH nostaa esiin myös parhaita videoita Golden Radiator -kategoriassa. Huonojen katsomisen jälkeen niiden hyvyys korostuu. Esimerkiksi kolmanneksi tulleessa hollantilaisen Kinderpostzegels-järjestön lapsiavioliittoja käsittelevässä kampanjavideossa ääneen pääsevät burkinafasolaistyttö, tämän isä ja opettaja. Videota katsoessa mieleen nousee, että juuri tästähän kehitysyhteistyössä ja siitä tiedottamisessa pitäisi olla kyse – äänen antamisesta ihmisille.

OIKAISU: Hollantilaisjärjestö sai kisassa kolmannen, ei ensimmäistä palkintoa, kuten alkuperäisessä tekstissä sanottiin.