Vihreän siirtymän hankkeissa pyritään vastaamaan ilmastonmuutokseen luopumalla fossiilisesta energiasta ja siirtymällä uusiutuviin energiamuotoihin.

”Saamelaisten näkökulmasta vihreä siirtymä ei kuitenkaan ole ollut ’vihreä’, eikä edes ’siirtymä’, vaan jatkumo kolonialistisille käytännöille, joissa otetaan haltuun saamelaisille kuuluvia maita”, sanoo tutkija Rauna Kuokkanen.

Erilaisia vihreän siirtymän hankkeita on kutsuttu saamelaisalueella myös ”mustaksi siirtymäksi” ja ”vihreäksi kolonialismiksi”. Niiden katsotaan jatkavan Saamenmaan kolonisaatiota kaivostoiminnan, vesi- ja tuulivoimahankkeiden kautta. Ne vaativat käyttöönsä suuria maa-aloja sekä lisää teitä, rautateitä ja voimalinjoja. Saamenmaalla on lisäksi käynnissä metsähakkuita.

Kuokkanen, pohjoissaamelaiselta nimeltään Jovnna Jon Ánne Kirstte Rávdná, on Lapin yliopiston arktisen alkuperäiskansatutkimuksen tutkimusprofessori. Hänen juuri alkaneessa SÁPMIDEM-tutkimusprojektissaan pyritään etsimään vaihtoehtoisia toimintamalleja energiasiirtymän hankkeisiin. Siinä tutkitaan muun muassa, miten yhteiskunnallisia rakenteita tulisi muuttaa, jotta saamelaiset voisivat osallistua päätöksentekoon oikeudenmukaisemmalla tavalla.

Malminetsintä kiihtynyt Saamenmaalla

Uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen, kuten laitteiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen, tarvitaan paljon kriittisiä mineraaleja ja malmeja, joita etsitään ja kaivetaan saamelaisalueella suhteessa enemmän kuin muualla Suomessa. Malminetsintä on kasvanut merkittävästi koko Suomessa vihreän siirtymän myötä, mutta vuonna 2022 kaikesta malminetsinnästä yli 80 prosenttia tapahtui Lapissa.

”Tietoa siitä, mitä esimerkiksi kaivosyhtiöt tekevät saamelaisalueella, ei ole saatavilla. Tiedetään, että koekaivauksia tehdään ja kriittisistä mineraaleista puhutaan paljon. Suomessa esimerkiksi Kittilässä ja Sodankylän alueella on paljon kaivoksia ja malminetsintää”, Kuokkanen kertoo.

Suomessa on ollut kaivoslaki vuodesta 2011, ja saamelaiskäräjien lausunnossa eduskunnan talousvaliokunnalle todettiin vuonna 2022, että sen voimassaoloaikana yhtään lupaa ei ole jätetty myöntämättä tai lopullisesti kumottu, vaikka tälle olisi ollut painavia perusteita. Saamelaiskäräjät on myös vaatinut, että kaivoslain lupaprosesseja ja vaikutuksia valvomaan perustettaisiin riippumaton arviointi- ja valvontaelin.

Uusiutuvan energian hankkeet ja maankäyttöpaineet uhkaavat paitsi alueen luontoa, myös erityisesti poronhoitoa, joka on saamelaisille tärkeä sekä elinkeinona että kulttuurin ja kielen säilymisen kannalta.

”Käytännössä on kyse kumulatiivisista vaikutuksista, sillä saamelaisten elinkeinojen tila on kaventunut vuosikymmen vuosikymmeneltä. Energiasiirtymän hankkeissa ei siis lähdetä puhtaalta pöydältä, vaan hakkuita ja kaivostoimintaa on harjoitettu ja tekoaltaita rakennettu jo pitkään saamelaisten tarvitsemille maille. Vain hyvin pieni osa Saamenmaasta on enää aluetta, jossa ei olisi mitään teollista toimintaa”, Kuokkanen huomauttaa.

Saamelainen paradoksi

Saamelaiset ovat kiperässä tilanteessa, sillä samaan aikaan he itse kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista. On arvioitu, että arktisilla alueilla ilmasto lämpenee jopa neljä kertaa nopeammin kuin muualla. Viime vuosina esimerkiksi suuria porotokkia on hukkunut heikoilla jäillä, ja porojen talviruokinta on vaikeutunut sääolosuhteiden arvaamattomuuden vuoksi.

”Saamelaiset kokevat, että ilmastonmuutokseen pitäisi pystyä etsimään ratkaisuja, mutta siihen pyritään tällä hetkellä väärin tavoin. Saamelaisia ei aidosti kuulla vihreän siirtymän hankkeissa ja heidän elinkeinojensa harjoittamista vaikeutetaan monin tavoin.”

Esimerkiksi Ivalon, Hammastunturin ja Käsivarren alueella on tehty laajoja kaivosvarauksia ilman paikallisten huomioon ottamista. Kaivosyhtiöt haluaisivat päästä koekairaamaan myös suojellulla Viiankiaavaalla. Käsivarren alueella kiista on mennyt jo kansainväliseen oikeuteen asti.

Saamelaisia ei ole kuitenkaan kuultu heitä koskevissa päätöksissä riittävästi, ja he ovat kuulleet uusista hankkeista usein mediasta.

”Tämä aiheuttaa paljon huolta saamelaisten keskuudessa, kun oman elinkeinon harjoittamisen tulevaisuus näyttää epävarmalta ja siihen kohdistuu jatkuvasti uusia uhkia”, Kuokkanen sanoo.

Kiistoja viety käräjille asti

Norja on ottanut edelläkävijän roolin energiasiirtymässä ja yhteiskunnan sähköistämisessä. Uusista autoista jo yli 90 prosenttia on sähköllä kulkevia. Maassa on ollut siten kova paine lisätä vihreän siirtymän hankkeita. Jos suunnitelmat toteutuvat sellaisenaan, se tietää saamelaisten elinkeinojen loppua, Kuokkanen arvioi.

Etelä-Saamen alueella Fosenin niemimaalla rakennettiin 151 tuulivoimalaa, vaikka saamelaiset vastustivat suunnitelmia. Kiista vietiin lopulta käräjille asti.

Norjan korkein oikeus päätti jo lokakuussa 2021, että kaksi alueen tuulipuistoa ovat laittomia. Norjan hallitus ei kuitenkaan heti reagoinut päätökseen, ja saamelaisnuoret protestoivat Oslossa monen kuukauden aikana useasti. Pääministeri suostui lopulta anteeksipyyntöön, ja neuvottelut vaihtoehtoisista laidunmaista käynnistettiin saamelaisten kanssa.

”Tilanne Trondheimin lähistöllä on kuitenkin hankala, sillä vaihtoehtoisia laidunmaita ei varsinaisesti ole tarjolla. Jos maa annetaan yhdelle, on se pois toisen paliskunnan käyttämästä alueesta tai maanviljelyyn käytetystä alueesta. Tämä kärjistää tilannetta entisestään”, Kuokkanen kertoo.

Fosenin tuulivoimalan vastustaminen, näkyvät protestit Oslossa ja oikeudenkäynti ovat luoneet Norjassa vastakkainasettelua ja lisänneet suoranaista vihapuhetta saamelaisia kohtaan. Ruotsissa voimakas kaivosbuumi on myös johtanut konflikteihin – esimerkiksi Pohjois-Ruotsissa, Gállokissa saamelaiset ja ympäristönsuojelijat ovat taistelleet kaivoksen rakentamissuunnitelmia vastaan jo yli 10 vuotta.

”Saamelaisten saamat uhkaukset ovat myös lisääntyneet, ja tilanne on kärjistynyt jopa siihen pisteeseen, että poroja on kohdeltu väkivaltaisesti. Kirjoittelu medioissa ollut kärkevää erityisesti Ruotsissa, jossa on ollut jopa valtamedioissa avoimen rasistista ja ylenkatsovaa suhtautumista saamelaisten oikeuksiin. Jotkut ajattelevat, että saamelaiset haluavat estää energiasiirtymän.”

Tieto saadaan mediasta, ei viranomaisilta

”Media saa tiedon uusista hankkeista usein ennen saamelaisia instituutioita. Tämä kertoo paljon siitä oikeussuojattomuuden tilasta, jossa saamelaiset ovat. Heidän oikeuksiaan alkuperäiskansana ei kunnioiteta”, sanoo Kuokkanen.

Esimerkiksi Jäämeren ratahankkeesta saamelaiset saivat tietää mediasta. Vaikka hanke hylättiinkin pari vuotta sitten, uhkakuva elää yhä. Keskustelua on käyty myös ratayhteydestä Suomesta Ruotsiin.

Tuoreessa päätöksessään YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten komitea ja lapsen oikeuksien komitea katsoivat Suomen loukanneen useita ihmisoikeussopimuksia, kun malminetsintävarauksen myöntämisen yhteydessä ei tehty hankkeen lapsiin ja alkuperäiskansaan kohdistuvaa vaikutusarviointia tai hankittu vapaata, tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta.

”Saamelaiset saavat usein osallistua infotilaisuuksiin, joissa kuullaan että päätökset on jo tehty tai suunnitelmat lyöty lukkoon. Saamelaisten kuuleminen on näin vain näennäistä. Jos suunnitelmista keskusteltaisiin ennen hankkeen aloittamista, voitaisiin ehkä löytää toimintatapoja, joilla minimoitaisiin hankkeen mahdolliset negatiiviset vaikutukset saamelaisten elinkeinoihin ja yhteiskuntaan.”

Esimerkiksi tuulipuistohankkeista ei ole Suomen puolella tehty vielä päätöstä, mutta niitä pyritään saamaan liikkeelle. Erityisesti poronhoitajat elävät jatkuvan epävarmuuden keskellä.  

”Saamelaisnuorista monet kokevat toivottomuutta, kun ei ole tietoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan”, Kuokkanen toteaa.