Politiikka on kallista: Ugandassa pätevin ehdokas ei aina pärjää vaaleissa, sillä kampanjointi vaatii varoja, joihin harvalla olisi varaa Suomessakaan

Suomen viimeisimmissä eduskuntavaaleissa vuonna 2019 puolueiden vaalikampanjoiden hinta vaihteli Ylen mukaan muutamasta kymppitonnista puoleentoista miljoonaan euroon.

Yksittäisten ehdokkaiden keskimääräinen budjetti oli noin 35 000 euroa, laskee puolestaan Helsingin Sanomat.

Se on vähän verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalien satojen miljardien dollarien budjetteihin.

Aivan vähällä ei pääse myöskään Ugandassa. Siellä vuoden 2016 parlamenttivaaleissa läpi päässeet ehdokkaat käyttivät kampanjaansa rahaa keskimäärin 142 000 dollaria eli lähes 121 000 euroa.

Asiaa selvitti kampalalainen Public Policy Institute, jonka tutkijat Emmanuel Kitamirike ja Peter Kisaakye listaavat tutkimuksen (pdf) tuloksia African Arguments -uutissivustolla.

121 000 euron kampanjabudjetti on valtava, etenkin maassa, jonka bruttokansantuote henkeä kohti on noin puolitoista prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.

Eivätkä kulut edes lopu kampanjointiin. Tutkijat selvittivät myös, että virassa ollessaan kansanedustajat käyttivät rahaa vajaat 8 000 euroa kuussa – enemmän kuin heidän virallinen palkkansa edes on.

Rahaa menee esimerkiksi julkisuuteen, mediaan, liikenteeseen ja viestintään. Koska paikallishallinnoilla ei ole useinkaan varaa rahoittaa julkisia palveluita, kansanedustajat kuitenkin käyttävät omaa rahaansa myös erilaisiin sosiaalisiin projekteihin ja kuluihin. Ugandassa on esimerkiksi yli 180 kansanedustajien ylläpitämää ambulanssia, tutkimuksessa kerrotaan.

Mistä poliitikkojen kampanjarahat sitten ovat peräisin? Melko tavanomaisista lähteistä: omista varoista, perheiltä ja ystäviltä. Osa saa lainoja tai rahoitusta puolueelta, tutkimuksessa kerrotaan.

Järjestelmän seuraukset ovat selvät. Parlamenttiin päätyy yhä enemmän varakkaita ihmisiä, joilla on valmiiksi yhteyksiä vaikkapa liike-elämään tai muihin vaikutusvaltaisiin tahoihin. Pätevimmät ehdokkaat, joilla ei ole rahaa, eivät siis välttämättä asetu edes ehdolle. Etenkin naisten ja nuorten on vaikea päästä mukana politiikkaan, tutkijat kirjoittavat.

Tutkimus on erinomainen muistutus siitä, että demokratia ei toteudu vain vaaleja järjestämällä. Jos vaalijärjestelmä ei perustu läpinäkyvyyteen, vastuullisuuteen eikä tasa-arvoisuuteen, on turha odottaa kovin edustavaa demokratiaa.

Viime vuosina ympäri maailmaa nousseet, demokratiaa vaativat kansanliikkeet ovat onneksi saaneet jalansijaa. Ugandassa muutosta ei kuitenkin ainakaan vielä ole näköpiirissä. Tutkijoiden mukaan järjestelmää ruokkii entisestään se, että kampanjakuluja ei valvota. Lisäksi ehdokkaat näkevät kampanjointikulut poliittisena investointina, sillä kansanedustajille on tarjolla monenlaisia etuisuuksia. Vaikka läpi ei pääsisikään, ehdolle asettuminen voi kannattaa, sillä sen kautta voi aueta muita mahdollisuuksia.