Tässä he ovat – vuoden vaikutusvaltaisimmat afrikkalaiset

Vuoden loppu on erilaisten palkintojen ja listauksien aikaa. Yksi kiinnostavimmista on New African Magazine -lehden listaus sadasta vaikutusvaltaisimmasta afrikkalaisesta.

Samantyyppistä listaa julkaisevat esimerkiksi Time- ja Forbes-lehdet, mutta niiden listalle afrikkalaisten on vieläkin vaikea päästä.

New African Magazine on julkaissut omaa listaansa viiden vuoden ajan. Tämän vuoden lista julkaistiin hiljattain, ja lehden mukaan se on aiempaa kirjavampi niin etnisen taustan, sukupuolen kuin kansallisuuksienkin suhteen.

Mukana on sekä Afrikassa asuvia että siirtolaiseksi lähteneitä. Korkea-arvoisia listalaisia ovat esimerkiksi YK:n albiinoedustaja Ikponwosa Ero, YK:n johtohahmoihin kuuluva Amina Mohammed sekä Maailman terveysjärjestön pääjohtaja Tedros Ghebreyesus. Presidenteistä mukaan ovat päässeet Ghanan, Ruandan ja Guinean presidentit.

Kategorioita on kahdeksan: muun muassa politiikka, liike-elämä, kansalaisyhteiskunta, media, urheilu sekä kulttuuri. Listalle päässeet edustavat 31:tä Afrikan 54 maasta, ja eniten heitä on Nigeriasta ja Etelä-Afrikasta. Naisia on peräti 42.

Listalle ovat lehden mukaan päässeet ne, joiden toiminta on saanut aikaan jonkinlaisia merkittäviä vaikutuksia. Osa on rikkonut lasikattoja tai vammaisuuteen liittyviä ennakkoluuoja, osalla on taloudellista valtaa.

”Afrikkalainen lahjakkuus taiteessa, kulttuurissa, urheilussa ja teknologiassa vaikuttaa valtavasti myös siihen, että vaikutetaan ihmisten käsityksiin Afrikasta ja sen kansasta”, toteaa lehteä edustava Anver Versi sen verkkosivuilla.

Siihen on pakko yhtyä. Vaikka olen kirjoittanut kehitysmaista – ja etenkin Afrikan maista – useita vuosia, tunnistan listalta valitettavan vähän nimiä. Toki joitakin suomalaisille yleisemminkin tuttuja hahmoja löytyy: esimerkiksi nigerialainen Suomessakin suosittu kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie on listalla, samoin urheiluväen tuntema brittiläistynyt kestävyysjuoksija Mo Farah sekä eteläafrikkalainen Caster Semenya.

On silti hämmentävää kuulla hijabia käyttävästä somalialaisesta huippumallista Halima Adenista sekä eritrealais-etiopialaisesta Haben Girmasta, joka on ensimmäinen Harvardin yliopiston lakitieteen osastolta valmistunut kuurosokea. Aikana, jolloin on valitettavasti alettu puhua uudelleen orjakaupasta, kiinnostava on myös mauritanialainen orjuuden vastainen aktivisti Biram Dah Abeid. Ugandasta puolestaan ponnistaa lasten tanssiryhmä Triplets Ghetto Kids, joka on tehnyt yhteistyötä yhdysvaltalaisen räppärin French Montanan kanssa.

Se, että listan tutkailu on niin kiinnostavaa ja yllättävää, todistaa sen, että sille on tarvetta: moni länsimaalainen – myös minä – näkee Afrikan helposti vain ongelmien kautta. Inspiroivia esimerkkejä kaivataan, jotta päästäisiin eroon siitä käsityksestä, että afrikkalaiset ovat vain uhreja. Maanosasta löytyy osaamista ja inspiraatiota – se, mitä kaivataan on enemmän mahdollisuuksia ja vähemmän stereotypioita.