Useimmat maailman rikkaimmista toimijoista ovat yrityksiä, eivät valtioita – Paine yritysvastuulaille kasvaa

Brittiläinen kansalaisjärjestö Global Justice Now on julkaissut varsin mielenkiintoisen tilaston. Siinä listataan maailman suurimmat taloudelliset toimijat viime vuoden tulojen mukaan.

Tilasto paljastaa, että valtaosa ei rikkaimmista tahoista ole valtioita vaan suuryrityksiä. Sadasta rikkaimmasta 69 on yrityksiä, 200 rikkaimmasta peräti 157.

Listan yhdeksän vaurainta on kyllä valtioita: Yhdysvallat, Kiina, Japani, Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Italia, Brasilia ja Kanada.

Kymmenentenä on yhdysvaltalainen vähittäiskauppaketju Walmart, jonka tulot olivat viime vuonna runsaat 500 miljardia dollaria. Rikkaimpien joukkoon kuuluvat myös esimerkiksi Shell, Toyota, Exxon, Volkswagen ja Apple.

Suomi on listan mukaan sijalla 212. Tuloja oli runsaat 58 miljardia dollaria (noin 50 miljardia euroa). Meitä rikkaampia ovat yllä mainittujen lisäksi esimerkiksi Vodafone, Unilever, PepsiCo ja Mitsubishi.

Entä sitten, joku voisi sanoa. Valtiot ovat eri kokoisia, joten on luonnollista, että osa firmoista on niitä suurempia. Ja työllistäväthän ne miljoonia ihmisiä.

Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Global Justice Now muistuttaa, että tällä hetkellä on vain vähän tapoja, jolla ne voisi asettaa vastuuseen toimistaan.

”Paremminkin kauppa- ja investointisopimusten kautta yritykset pystyvät esittämään hallituksille vaatimuksia”, järjestön johtaja Nick Dearden muistuttaa tiedotteessa.

Toki yritystenkin pitää noudattaa maiden lakeja, mutta mikäli ne syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin ulkomailla, niitä ei voida asettaa vastuuseen teoistaan kotimaassa. Se on kummallista, kun miettii, miten paljon valtaa niillä vaurautensa ansiosta on ja miten monenlaisia ongelmia suuryritysten toiminta aiheuttaa aina ympäristöongelmista työntekijöiden oikeuksien loukkauksiin.

Viime vuosina paine yritysten laillisten velvoitteiden lisäämiseksi on kuitenkin kasvanut sen jälkeen, kun yritysten aiheuttamat rikkomukset ovat nousseet julkisuuteen.

Genevessä neuvotellaan parhaillaan YK-tason sopimuksesta, joka loisi laillisesti sitovan välineen asettaa yritykset vastuuseen teoistaan.

Viime vuosina monissa maissa on pantu pystyyn myös samanlaisia kotimaisia prosesseja. Yritysvastuulakia vaatii myös Suomessa syyskuussa avattu järjestökampanja.

Helppoa yritysvastuusopimusten ja -lakien säätämisestä ei tule. Sitä kuitenkin helpottaa se, että esimerkiksi Suomessa tarkoituksena ei ole, että yritykset joutuisivat vastuuseen joka ikisestä työntekijöiden oikeuksien loukkauksesta ulkomailla. Oleellista on, että yritysten pitää noudattaa riittävää huolellisuutta ihmisoikeusasioissa. Se olisi jo hyvä alku.