Aseistakieltäytyjäliitto: Aseistakieltäytymisoikeutta ei tule sivuuttaa

Aseistakieltäytyjäliitto ei tue 12.12.2024 julkaistua kansalaisaloitetta asevelvollisuuden laajentamiseksi koko ikäluokkaan. Kaikkien velvollisuus -aloitteen tavoitteena on valikoiva sukupuolineutraali asevelvollisuus. Aseistakieltäytyjäliiton mielestä pitkälti tämänkaltainen malli saattaakin olla realistinen tulevaisuuden suunta, mutta aloite jättää kokonaan huomiotta Suomen nykyiseen asevelvollisuusmalliin sisältyvät ihmisoikeusongelmat ja aseistakieltäytyjien aseman.

Aloite esittää, että asepalveluksen suorittavien määrä pysyisi nykyisenä ja palvelukseen määräämisoikeus säilyisi Puolustusvoimilla. Vaikka motivaatio ja soveltuvuus palvelukseen mainitaan valikoinnin perusteena, on epäselvää mitä tapahtuisi mikäli valikointi kaikesta huolimatta kohdistuisi henkilöön, joka ei vakaumuksellisista syistä voi suorittaa palvelusta. 

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten edellyttämää selkeästi siviililuonteista vaihtoehtoista palvelusta ei aloitteessa mainita, vaan ainoastaan “mahdollisuus kehittää varusmiespalveluksen rinnalle palvelusmalli tai -malleja, jotka aidosti tukevat kokonaisturvallisuutta ja yhteiskunnan tarpeita”. Näin ollen aloite ei myöskään huomioi kansainvälisten ihmisoikeuselinten osoittamia ongelmia siviilipalveluksessa, kuten sen kestoa ja sotilaallisten tahojen liiallista vaikutusvaltaa sen kehittämiseen, puhumattakaan totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista.

Retorisesta kaikkien velvollisuutta korostavasta ilmeestään huolimatta aloite velvoittaisi palvelukseen, kuten aikaisemminkin, noin reilun kolmanneksen koko ikäluokasta. Rehellisyyden nimissä olisi tärkeää, että aiempaa valikoivaa “yleistä” asevelvollisuutta ei korvata uudella valikoivalla “kaikkien” velvollisuudella. Jos alusta asti vain osa ikäluokasta on tarkoitus valita tai kouluttaa, ei kyse ole mistään yleisestä tai kaikkia koskevasta velvollisuudesta – jollaiselle ei toki ole tarvettakaan. Ihmisoikeuksia kunnioittava ja syrjimätön asevelvollisuus täytyy rakentaa käytännössä vapaaehtoisuuden varaan.

Suomalaista asevelvollisuusjärjestelmää koskevassa keskustelussa ei voida sivuuttaa aseistakieltäytymisoikeutta. Julkisen keskustelun lähtökohdaksi olisikin hyvä ottaa periaate, jossa aseistakieltäytyjät otetaan mukaan heitä koskevan lainsäädännön suunnitteluun. Jos näin ei toimita ei tule myöskään yllättyä, jos suunnitellut uudistukset päätyvät ainoastaan rapauttamaan asevelvollisuusjärjestelmää.