Perustuslain 19.1 §:n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Säännöksessä on kyse ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistasosta. Siihen kuuluu esimerkiksi terveyden ja elinkyvyn säilyttämisen kannalta välttämättömän asumisen järjestäminen jokaiselle. Säännös kattaa kaikki Suomessa oleskelevat henkilöt: kansalaisuudella, Suomessa oleskelun kestolla tai muilla vastaavilla näkökohdilla ei ole merkitystä. Oikeus välttämättömään huolenpitoon on itsenäisenä yksilöllisenä perusoikeutena voimassa eikä edellytä mitään muulla lailla säädettyä järjestelmää ollakseen viranomaisia velvoittava.

Myös YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan sekä niiden tulkintakäytännön mukaan valtion tulee huolehtia ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiin kuuluvasta hätämajoituksesta. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean mukaan arviointi tulee tehdä yksilön tarpeen perusteella, eivätkä taloudelliset syyt tai maahanmuuttopolitiikka ole hyväksyttäviä perusteita evätä pääsyä hätämajoitukseen.

Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämässä liikkuvan väestön päiväkeskus Hirundossa käy päivittäin ihmisiä, jotka nukkuvat pakkasyöt ulkona. Useimmat heistä ovat EU-kansalaisia, jotka eivät ole pystyneet rekisteröimään oleskeluaan Suomessa vakinaisen toimeentulon puuttuessa. He viettävät yönsä metsässä, teltoissa, hylätyissä veneissä tai julkisista tiloista löytämissään piilopaikoissa. Jotkut viettävät yöt yökeskus Kalkkersissa, joka tarjoaa 15 istumapaikkaa ensimmäisenä saapuville tulijoiden maassaolostatuksesta riippumatta.

Helsingin kaupungin ylläpitämä Hietaniemen palvelukeskus tarjoaa hätämajoitusta, mutta sinne pääsevät ainoastaan helsinkiläiset. Helsingin kaupungin ohjeistuksen mukaan rekisteröimätön EU-kansalainen pääsee kaupungin sosiaalipalveluiden piiriin ainoastaan, jos hän suostuu palaamaan kotimaahansa. Tällöinkin majoitus järjestyy yleensä vain yöksi tai pariksi, kunnes paluu on järjestetty. Käytäntö jättää liikkuvan väestön kadulle. Romanisiirtolaiset muodostavat suuren osan liikkuvasta väestöstä. He kohtaavat eri puolilla Eurooppaa systemaattista syrjintää ja rasistisia asenteita. Syrjinnän ylläpitämä köyhyyden kierre, ala-arvoiset asumisolot ja pakkohäädöt pakottavat monet lähtemään kotimaistaan. Kotimaahan paluu ei näin ollen ratkaise heidän tilannettaan. Hirundon löytämät yksityishenkilöt ovat usein olleet ratkaisevassa asemassa lämpimän yösijan löytämisessä. Hätämajoitus kodeissa ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu eikä se myöskään ole riskitöntä, koska se voi altistaa jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevan henkilön hyväksikäytölle. Perusoikeuksien turvaaminen on julkisen vallan velvollisuus, jota ei voi vierittää yksittäisten hyväntahtoisten auttajien harteille. Hätämajoitus tulee taata jokaiselle sitä tarvitsevalle Suomessa oleskelevalle henkilölle ilman ehtoja ja riippumatta oikeudellisesta asemasta.

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston menettelyn lainmukaisuus on saatettu eduskunnan oikeusasiamiehen selvitettäväksi. Nyt pakkasten toistaiseksi laannuttua on korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin, joilla heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeudet turvataan eikä ketään jätetä kadulle.

Kannanotossa mukana:

Amnesty International Suomen osasto
Emmaus Helsinki ry
Ensi- ja turvakotien liitto
Global Clinic Turku
Helsingin Diakonissalaitos
Ihmisoikeusliitto ry
Pakolaisneuvonta ry
Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry
Suomen Caritas ry
Suomen Romanifoorumi – Fintiko Romano Forum ry
Vailla Vakinaista Asuntoa ry
Vapaa liikkuvuus -verkosto