Tasa-arvoista avioliittolakia koskevassa keskustelussa kysymykset lapsen oikeuksista ovat nousseet tärkeään asemaan. Keskustelua värittävät toisistaan poikkeavat tulkinnat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta esimerkiksi perhe- ja vanhempikäsityksiä koskien. Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen UNICEF ry korostavat, että lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen käsitys perheestä ulottuu hyvin erilaisiin perhejärjestelyihin.

Sekä sopimus itsessään, että YK:n lapsen oikeuksien komitean sitä koskevat tulkinnat eivät sisällä määrittelyä siitä, mitä vanhemmalla tai adoptiovanhemmalla tarkoitetaan. Lapsen oikeuksien sopimus ei näin ollen määritä vanhempia eikä yhdenlaista käsitystä hyväksyttävästä perhemuodosta.

Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen periaate on syrjinnän kielto ja yhdenvertaisuus. Sen mukaan sopimuksessa tunnustetut oikeudet kuuluvat yhdenvertaisesti kaikille lapsille esimerkiksi ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa sukupuoleen tai sosiaaliseen alkuperään perustuvaa erottelua. Sopimusvaltiona Suomi on myös sitoutunut suojelemaan lasta kaikenlaiselta syrjinnältä, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin. Lapsen oikeuksien sopimukseen vetoamista ei tule käyttää ilman kokonaisvaltaista sopimuksen sisällöllistä tuntemusta ja tulkintaa.

Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä kasvavan lapsen yhdenvertaisuuden toteutumisen ja vahvistaa sateenkaariperheissä elävien lasten yhteiskunnallista asemaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki on siten lapsen edun mukainen.