Venäjän ja Ukrainan kriisi: Aseilla ei tuoteta kestävää vakautta

Venäjän joukkojen valtava keskittäminen Ukrainan rajalle ja sotaharjoitukset Valko-Venäjällä herättävät aiheellisesti huolta sotilaallisen konfliktin syttymisen mahdollisuudesta. Niihin liittyvät vastatoimet uusien asejärjestelmien tuomisesta alueelle vain lisäävät jo olemassa olevia jännitteitä. Sotilaalliseen voimaan perustuva eurooppalainen turvallisuusjärjestelmä ei tuota kestävää vakautta, kuten tilanteen kriisiytyminen osoittaa.

Venäjä on tehnyt kahdeksankohtaisen alustavan esityslistan oman turvallisuutensa vuoksi kokemistaan valuvioista nykytilanteessa. Valitettavasti tarve todellisista esityksistä jännityksen lieventämiseksi on jäänyt sen alle, että keskustelua käydään lähes pelkästään sotilaallisesti liittoutumattomien maiden oikeudesta liittyä Naton jäseniksi.

Neuvottelut ovat onneksi käynnissä, mutta on pidettävä huoli siitä, että niihin otetaan mukaan kaikki, joita tilanne koskee. Suurvaltojen keskinäisillä neuvotteluilla on tietenkin oma sijansa vastakkainasettelun lieventämisessä ja esimerkiksi ydinaseriisunnassa ja strategisten asejärjestelmien rajoittamisessa.

Jo vuodesta 2014 jatkuneen Itä-Ukrainan konfliktin ratkaiseminen rauhanomaisesti on asetettava välittömäksi tavoitteeksi. Kaikki osapuolet on velvoitettava täyttämään Minskin sopimuksen mukaiset velvoitteet. Ensimmäisenä tulee lopettaa tulitaukorikkomukset, jotka aiheuttavat säännöllisesti siviiliuhreja.

Neuvotteluissa tulisi päästä vastavuoroisesti liennyttäviin toimiin. Nato-maiden jo vuosia lisääntyneet sotaharjoitukset Venäjän raja-alueilla, kuten Suomessa, voidaan vastaavalla tavalla tulkita aggressiivisiksi eleiksi, vaikka ne ovatkin kooltaan aivan eri luokkaa kuin Venäjän joukkojen keskitykset Ukrainan lähialueille.

Esimerkiksi Venäjän sotaharjoitukset Itämerellä ja Maarianhaminassa historiallisista syistä oleva konsulaatti näyttävät lietsovan sotahysteriaa tiedotusvälineissä. Näyttävällä uhkakuviin perustuvalla kohu-uutisoinnilla ei ole mitään tekemistä alueen sotilaallisen tilanteen kanssa, ja vaikuttaakin siltä, että se on vain osa Nato-jäsenyyden markkinointia suurelle yleisölle. Nykytilanteessa Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutumattomuus on Eurooppaa vakauttava tekijä.

Presidentti Sauli Niinistön aloite Etyjin 50-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 2025 järjestettävästä huippukokouksesta ”Helsingin hengessä” on erittäin tervetullut. Sille on antanut tukensa yli 130 kansalaisjärjestöä Pohjoismaista ja Itämeren alueen maista. Kokouksen onnistumiselle ja kehityksen kääntämiselle rauhanomaiseen suuntaan antaisi erinomaiset puitteet, mikäli lähiviikkojen neuvotteluissa pystytään sopimaan sotaharjoitusten ja erilaisten asejärjestelmien vetämisestä kauemmaksi raja-alueilta ja palauttamaan voimaan luottamusta lisäävät sopimukset kuten Open skies ja lyhyen matkan ohjuksia koskeva INF-sopimus.