Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin Solidaarisuuspäivät Lahdessa 5.-6.4. keskittyvät pohtimaan ammattiyhdistysliikkeen ja maahanmuuttajien välistä suhdetta. Ovatko ammattiliitot maahanmuuttajien asialla ja ovatko maahanmuuttajat osanneet turvautua ay-liikkeen tukeen, on solidaarisuuspäivien keskeinen kysymys.

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin Solidaarisuuspäivät Lahdessa 5.-6.4. keskittyvät pohtimaan ammattiyhdistysliikkeen ja maahanmuuttajien välistä suhdetta. Ovatko ammattiliitot maahanmuuttajien asialla ja ovatko maahanmuuttajat osanneet turvautua ay-liikkeen tukeen, on solidaarisuuspäivien keskeinen kysymys.

Lauantaina solidaarisuuspäivien avausistunnossa puhuivat muun muassa valtioneuvos Harri Holkeri, VAKLin pääsihteeri Gay Ryder, professori Raimo Väyrynen, Heidi Hautala ja STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää.

Valtioneuvos Harri Holkeri: Tarvitaan asennemuutosta

Suomi on perinteisesti ollut maa, josta lähdetään siirtolaisiksi muualle. ”Nyt kun tilanne on muuttumassa ja Suomessakin aletaan tunnustaa maahanmuuttajien tarve, tarvitaan asennemuutosta ja tiedon lisäämistä”, sanoi Holkeri puheessaan. ”Tätä työtä tekee maailmanlaajuinen verkosto, jota tulee edelleen laajentaa. Tärkein osa sitä on kuitenkin YK.”

Holkerin mukaan Irakin sodasta aiheutunut maailmanjärjestön kriisi on vakava. ”Vaarassa ei ole niinkään YK:n arvovalta, vaan sen toimintamahdollisuudet”, toteaa Holkeri. Niihin vaikuttaa suoraan vallitseva kansainvälisen yhteisön kahtiajako. ”Miten voidaan sovittaa yhteen kansallinen itsekkyys ja kansainvälinen solidaarisuus?” kysyy Holkeri. Hänen mukaansa kaiken koetun keskellä on kuitenkin lupa olettaa, että yhteinen nimittäjä löytyy. ”Se on turvallisuus – nimenomaan laajasti ymmärrettynä.”

Kehitysapu on Holkerin mukaan yksi tärkeimmistä keinoista lisätä turvallisuutta. Vähentämällä köyhyyttä vaikutetaan terrorismin, huumekaupan ja konfliktien takana oleviin syihin. ”Suomalaiset poliittiset johtajat ovat osallistuneet moniin kansainvälisiin kokouksiin, joiden tuloksina on vedottu teollisuusmaihin niiden kehitysavun määrän nostamiseksi. Emme ole kuitenkaan käytännössä toimineet niin kuin opetamme”, moittii Holkeri.

Hänen mukaansa pärjäämme vertailussa eurooppalaisella tasolla, mutta jäämme jälkeen muista Pohjoismaista. Nyt Suomella on kuitenkin hyvät edellytykset nostaa kehitysapunsa YK:n suosittelemalle tasolle.

Valtioneuvos Holkerin mukaan kehitysyhteistyö tulisi integroida elimelliseksi osaksi Suomen ulkopolitiikkaa. ”Ajattelutavan muutosta tarvitaan. Edessä on kova vääntö yhteiskunnallisten resurssien jaosta. Kehitysavun lisäämistä ei tule kuitenkaan nähdä vaihtoehtoisena Suomen hyvinvointipalveluihin panostamiselle”, muistuttaa Holkeri.

Kirsi Salonen

Gay Ryder: Maahanmuuttajien oikeudet haaste ammattiyhdistysliikkeelle

Vapaiden Ammattiyhdistysten Kansainvälisen Liiton VAKLin pääsihteeri Gay Ryder piti Solidaarisuuspäivien teemaa tärkeänä juuri nyt. Meneillään oleva Irakin sota, jota VAKL ei ole hyväksynyt, on hänen mukaansa osoitus ”kulttuurien törmäyksestä”, erilaisten kulttuurien, rotujen ja uskontojen kyvyttömyydestä rauhanomaiseen yhteiseloon.

Ryderin mukaan ”kulttuurien törmäys” ei kuitenkaan ole kestävä näkökulma, ei ainakaan puhuttaessa siirtolaisista ja maahanmuuttajista.

Ryder huomautti, että maailmassa on arviolta 60-65 miljoonaa siirtotyöläistä, erotuksena pakolaisista ja turvapaikan hakijoista, joihin heidät usein sekoitetaan yleisessä mielipiteessä. Kansäivälisessä keskustelussa kehitysmaiden hallitukset usein korostavat, että työvoiman vapaan liikkuvuuden tulisi olla yhä vapaampaa tavaroiden, palveluiden, teknologian ja pääoman liikkuvuuden tavoin.

”Juuri tällä viikolla eräs Intian hallituksen edustaja kysyi minulta, miksi hänen maansa neljältä miljoonalta IT-teknologian huippuosaajalta, jotka etsivät sopivia työllistymismahdollisuuksia, pitäisi kieltää pääsy teollisuusmaiden työmarkkinoille, joilla heidän taidoistaan on kysyntää”, havainnollisti Ryder.

Maahanmuuton vaikeuttamisen sijasta huomio pitäisi keskittää siihen, että vähennetään paineita, jotka pakottavat muuttamaan työn perässä. Useimmat eivät lähde siirtolaisiksi omasta halustaan, vaan ennemminkin kelvollisten työmahdollisuuksien puuttumisen takia.

”Työpaikkojen vieminen ihmisten luokse, eikä ihmisten vieminen työpaikkojen luokse, on avain sen varmistamiseen, että siirtolaisuus on aidosti vapaaehtoinen valinta”, esitti Ryder.

Siirtotyöläisten asema on edelleenkin usein valitettavan huono. Kaikki siirtolaiset eivät ole turvassa pakkotyöltä ja kaikkein dramaattisimmat esimerkit pakkotyöstä teollisuusmaissa liittyvät ihmiskauppaan. ”Lapsityötä esiintyy yleensä myös enemmän siirtolaisten kuin kansallisten yhteisöjen keskuudessa”, totesi Ryder.

Siirtotyöläisten syrjivän ja epäoikeudenmukaisen kohtelun poistamisessa ammattiliitot ovat Ryderin mukaan avainasemassa. Työpaikat ja työmarkkinat ovat se paikka, jossa maahanmuuttajat ensimmäisiksi ja väistämättä kohtaavat sen yhteiskunnan, johon he ovat muuttaneet.

Ryderin mukaan tämä antaa ammattiliitoille ainutlaatuisen mahdollisuuden toimia maahanmuuttajien puolesta. ”Samalla se tuo vastuuta, koska ammattiliitot ovat olemassa suojellakseen työntekijöitä, ja maahanmuuttajat tarvitsevat enemmän suojelua kuin useimmat muut työntekijät”, totesi Ryder.

Timo Mielonen

Raimo Väyrynen: Ihmiskauppa on orjuuden nykymuoto

Laiton siirtolaisuus kasvaa sitä mukaa, kun laillinen käy vaikeammaksi, huomautti globaalikysymysten tuntija professori Raimo Väyrynen omassa alustuspuheenvuorossaan.

Vielä sata vuotta sitten kansalliset markkinat olivat suhteellisen avoimet eikä siirtolaisuudelle ollut esteitä - tuolloin Suomenkin väestöstä kymmenisen prosenttia lähti Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa. Toiset kymmenen prosenttia lähti 60-luvulla Ruotsiin. Suomi on siis perinteisesti ollut siirtolaisia lähettävä eikä vastaanottava maa.

”Tämä historiallinen asemamme on hyvä muistaa, kun siirtolaisia ja pakolaisia tänä päivänä halutaan teljetä Euroopan ulkopuolelle”, Väyrynen huomauttaa.

Väysynen suhtautuu varauksella myös niin sanotuista taloudellisista siirtolaisista käytävään keskusteluun.

”Ei ole syytä halveksia niitä, jotka lähtevät etsimään teollisuusmaista parempaa elämää, sillä he ovat yleensä yritteliäintä osaa maailmantaloudesta.”

Hyväosaiset voivat liikkua varsin vapaasti eri maiden välillä, sen sijaan köyhien liikkumisesta on tehty rikos. Vallitseva näkökulma siirtolaisuuteen onkin oikeuden ja lakien näkökulma. Varsinainen rikollisuus piilee kuitenkin toisaalla, eli ihmiskaupassa, jota Väyrynen kutsuu orjuuden nykymuodoksi.

Tällä hetkellä maailmassa arvioidaan olevan 27 miljoonaa orjaa. Laittomia siirtolaisia tulee Eurooppaa vuosittain yli puoli miljoonaa, ja heistä arviolta 15 prosenttia on ihmiskaupan uhreja.

”Järjestäytyneessä rikollisuudessa ihmiskaupan liikevaihto on suurin heti huumekaupan jälkeen”, Väyrynen vertaa.

Erityisesti Väyrynen haluaisi kansainvälisen yhteisön kiinnittävän huomionsa lapsiprostituutioon Kaakkois-Aasiassa. Thaimaan miljoona lapsiprostituoitua on tuotu seksiorjuuteen joko maaseudulta tai ympäröivistä maista Laosista ja Burmasta, joiden elintaso on Thaimaata alhaisempi.

”Heidän kohtalonaan on jäädä vangiksi kohdemaahansa ja kuolla ennenaikaisesti ihmisraunioina. Kun raja on ylitetty laittomasti, ei paluuta ole”, Väyrynen toteaa.

Eija Palosuo

Heidi Hautala: Maahanmuuttajat – ongelma vai voimavara?

Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin tasolla maahanmuuttajien asema oli vahvasti esillä koko 1990-luvun. Kansanedustaja Heidi Hautalan mukaan tuolloin käydyissä keskusteluissa oli vahvasti esillä ”linnake-Euroopan” välttäminen ja tässä hänen mukaansa onnistuttiinkin.

”Tampereen huippukokouksessa Suomen puheenjohtajuuskaudella EU omaksui humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan periaatteet”, totesi Hautala. Kaikki kuitenkin muuttui 11.9. tapahtuneen terrori-iskun jälkeen ja sen jälkeen maahanmuuttopolitiikassa ovat puhaltaneet muuttoa rajoittavat ja kontrolloivat tuulet.

Kaikesta negatiivisesta kehityksestä huolimatta viime aikoina on Hautalan mukaan ollut näkyvissä merkkejä toisenlaisesta ajattelusta. Esimerkkinä hän mainitsi, että EU:n komission puheenjohtaja Romano Prodi on puhunut aktiivisen maahanmuuttopolitiikan puolesta.

Myös Suomessa on Hautalan mukaan otettava vakavasti esillä olleet tiedot työvoimapulasta tulevaisuudessa. ”Jokaisen naisen maassamme pitäisi synnyttää keskimäärin 2,1 lasta, jotta väkilukumme säilyisi nykyisellä tasolla”, totesi Hautala. Hänen mukaansa ainoa ratkaisu näköpiirissä olevaan työvoimapulaan on maahanmuuton edistäminen.

Maahanmuuttajien aseman kohentamiseen pitää panostaa. Keskeistä on kielen opetus ja maahanmuutajanaisten saaminen mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Hyvänä esimerkkinä Hautala mainitsi helsinkiläisen teatteriryhmä Kassandran, joka on teatterin keinoin tehnyt yhteistyötä maahanmuuttajanaisten kanssa.

Puheenvuoronsa lopuksi Hautala esitti kiitoksensa ammattiyhdistysliikkeelle siitä, että sen piirissä on ryhdytty kantamaan globaalia vastuuta, josta yhtenä esimerkkinä on suomalaisten yritysten toimintaa ulkomailla tarkkaileva Finnwatch.

Timo Mielonen

Mikko Mäenpää: Ei pelkkää työvoiman shoppailua

Maahanmuuttopolitiikan tulisi olla hallittua ja kestävää, ei shoppailua erityistarpeisiin, tähdentää STTK:n Mikko Mäenpää solidaarisuuspäivillä.

Keskusteltaessa maahanmuuttopolitiikasta yleisimpiä ovat Mäenpään mukaan kaksi lähestymistapaa: torjuva sekä shoppailumalli. Edellä mainittu oli yleinen 1970-luvulla:

”Torjuvan mallin mukaan yhtäkään maahanmuuttajaa ei tarvita työelämän tueksi niin kauan kuin yksikin suomalainen, pätevä henkilö on työttömänä. Ajatuksena on korvata vain vajetta silloin, kun oman maan asukas ei voi tai halua tehdä tiettyä työtä.

Vuosituhannen vaihteessa vallalla on shoppailumalli, jota Mäenpään mukaan toteuttavat samat henkilöt, jotka aiemmin olivat torjuvia.

”Kyseessä on kohdennettu rekrytointi, jolla haalitaan liike-elämän kaipaamia asiantuntijoita ulkomailta: it-alalle, sairaanhoitajiksi, lentohenkilökunnaksi, tutkijoiksi. Suomikin on menettänyt työvoimaa shoppailun mukana.”

Mäenpään mukaan olennaista olisi luoda hallittu ja kestävä maahanmuuttopolitiikka, jonka avulla Suomen työmarkkinoita voitaisiin saada kansainväliseksi pitkällä tähtäimellä. Työmarkkinajärjestöjen tulisi kehittää palveluja ulkomaisille työntekijöille, työsuhteiden valvontaa tulisi tehostaa työntekijä- ja työnantajajärjestöjen yhteistyöllä, byrokratiaa tulisi karsia ja lupakäsittelyä nopeuttaa tupoon kirjattujen tavoitteiden mukaisesti.

”Maahanmuuttajien integroiminen työelämään on kaikkien etu, ja tässä projektissa palkansaajaliike on valmis olemaan mukana”, Mäenpää tiivistää.

Eija Palosuo