Artikkeli on julkaistu alun perin Pax-lehden numerossa 1/2016.

Ihmisoikeuskysymykset eivät ole asekauppiaalla päällimmäisenä mielessä. Vuoden 2012 Economist Intelligence Unit's Democracy indeksin mukaan maailman 51 autoritaariseksi luokitellusta hallituksesta 43 hankki aseita Euroopasta. Ihmisoikeusloukkauksista tunnettu, Jemeniä tällä hetkellä voimallisesti pommittavan liittouman johtaja Saudi-Arabia on EU-maiden asevientitilastossa toisena. Saudi-Arabia on noussut maailman suurimmaksi asetuojaksi.

Suomi on tässä asiassa tukevasti EU-linjassa. SaferGlobe tutkimusverkoston raportin mukaan Suomen tärkein asekauppakumppani vuonna 2014 oli Ruotsi, mutta toiselta sijalta löytyy Saudi-Arabia ja sen jälkeen Arabiemiirikunnat ja Turkki. Suomi on vienyt Patrian Nemo-kranaatinheittimiä Saudi-Arabiaan noin 50 miljoonan euron arvosta.

Patria sai myös valtioneuvostolta luvan viedä Arabiemiirikuntiin 40 panssaroitua ajoneuvoa. Human Rights Watchin mukaan Arabiemiirikunnassa pidätetään mielivaltaisesti opposition edustajia ja vallan kriitikoita sekä kidutetaan pidätettyjä. Arabiemiirikunnat on myös mukana Jemeniä pommittavassa liittoutumassa, jonka epäillään syyllistyneen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksiin.

Aseviennin tahtia ei ole haitannut se, että Suomen ja muiden EU-maiden asevientiä säädellään EU:n sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin yhteisellä kannalla, joka vaatii muun muassa ottamaan huomioon ihmisoikeudet sekä konfliktin riskin Euroopan ulkopuolelle suuntautuvissa kaupoissa.

Itse asiassa ihmisoikeusrikkomusten, lukuisten maan sisäisten sekä valtioiden välisten konfliktien ja valtavan humanitaarisen katastrofin kanssa painiva Lähi-itä on ollut eurooppalaisen aseviennin parhaita kasvumarkkinoita. Viidestoista EU:n asevientiraportti kertoo, että vuonna 2012 EU- maat myönsivät asevientilupia 39,9 miljardin euron arvosta.

Lähi-idän asevienti veti ennätysmäiseen tahtiin. Myyntiluvuiksi kirjattiin 9,7 miljardia euroa, 22% nousu edellisvuoteen verrattuna. Jotkut alueen maista käyttävät jopa kolmasosan valtion kokonaisbudjetista sotilasmenoihin.

EU:n asevienti Israeliin noin kolminkertaistui. Israelin ja Gazan välisistä vuoden 2012 maalis- ja lokakuun väkivaltaisuuksista huolimatta EU-maat veivät aseita Israeliin 613 miljoonalla eurolla. Edeltävänä vuonna tili oli jäänyt 157 miljoonaan euroon. Tosin iso osa kaupasta oli vaihtokauppaa. Italialaiset veivät Israeliin Alenia Aermacchi M-346 lentokoneita 472 miljoonalla eurolla ja lupasivat ostaa samalla summalla Israelilta täydennystä omaan asearsenaaliinsa.

Saudi-Arabiaan virtasi aseita EU:sta 3,5 miljardilla eurolla. Ranska sai tuosta kakusta isoimman siivun, 1,6 miljardia euroa. Kaiken kaikkiaan Lähi-itään myönnettiin 4705 asevientilupaa vuoden 2012 aikana ja vain 100 hakemusta hylättiin.

Euroopan ylivoimainen aseviejämahti on Ranska, 13,7 miljardilla eurolla. Seuraavaksi tulevat Espanja, Saksa, Italia ja Iso-Britannia. Suomen sotatuoteviennin arvo on pysytellyt lähellä vuoden 2013 ennätyslukemia, 220 miljoonan euron tuntumassa. SaferGloben tutkimusraportti totesi Suomen merkittävien asekauppojen suuntautuvan yhä enemmän EU:n ulkopuolisiin maihin.

Eurooppalaiset rauhanjärjestöt, suomalaiset näiden mukana, ovat monissa yhteyksissä vedonneet eurooppalaisen aseviennin lopettamiseksi sotaa käyviin maihin, epävakaille alueille, ihmisoikeuksien polkijoille, autoritäärisille hallinnoille tai maille, joilla ei ole varaa käyttää rahaa aseisiin. Asekauppoihin on vaadittu avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, jotta myös kansalaiset voisivat valvoa aseviennin oikeutusta ja sovittujen normien noudattamista.

Kuten vientitilastoista näkyy, vetoomukset ovat tähän asti kaikuneet kuuroille korville. SaferGlobe toteaa Pohjoismaiden osalta asevalvontajärjestelmien ongelmana olevan sen, ettei vietyjen aseiden loppukäyttöä valvota eikä vientilupaa myönnettäessä vaadita uudelleenviennin rajoittamista.

Samat ongelmat vaivaavat kaikkea EU-maiden asevientiä. Lisäksi ajantasaisen ja todenmukaisen tiedonsaanti on hankalaa. EU:n virallisen raportin vientiluvut sisältävät ainoastaan sellaiset luvat, joiden kokonaisloppusummat ovat tiedossa. Jotkut lupatyypit jäävät siis vientilukujen ulkopuolelle ja viennin todellinen arvo kasvaa raportoituja lukuja suuremmaksi.

Italian Disarmament Network -verkoston analyytikko Giorgio Beretta huomautti myös viimeisimmän EU:n asevientiraportin julkistamisen yhteydessä, että vientitietojen päivittäminen kestää luvattoman kauan ja julkaistut tiedot jäävät silti puutteellisiksi.

"Pakolaiskriisiin ratkaisua etsivien EU-maiden luulisi olevan erityisen tarkkoina suhteessa asetoimituksiin kriisialueille."

"Joidenkin maiden, muun muassa Saksan ja Iso-Britannian, osalta tiedot jäävät vaillinaisiksi. Lisäksi Ranska ja Italia, kaksi suurinta aseviejää, eivät ilmoita minkä tyyppisiä aseita on viety. Tälläista läpinäkyvyyden puutetta ei tulisi enää sietää", Beretta vaati.

Suomessa on kokemusta siitä, mitä asevientitietojen vitkasteleva julkaiseminen tarkoittaa. Suomesta myytiin arabikevään alla mittava ase-, ammus- ja asekomponenttilasti autoritaarisesti hallittuun Bahrainiin. Toimitusten ajankohta viittasi aselastin olleen valmistautumista siviililevottomuuksien tukahduttamiseen. Silloinen Euroopan parlamentin puolustusvaliokunnan jäsen ja Rauhanliiton puheenjohtaja Tarja Cronberg vaati tapausta selvitettäväksi, mutta tietojen tullessa julkisuuteen aseet olivat jo kauan olleet perillä Bahrainissa.

Sotilaskoneistoaan massiivisesti myös EU-maiden avulla paisuttanut Saudi-Arabia on ollut viime vuosina myös sotilaallisesti aktiivinen alueen maissa. Saudi-Arabia avusti Bahrainin vallanpitäjiä niin sanotun Helmi-kansannousun tukahduttamisessa ja teki sotilaallisen intervention Jemeniin vuonna 2009 ennen nyt käynnissä olevaa ilmaiskujen sarjaa.

Guardian-lehden haastattelema Royal United Services instituutin tutkija Tobias Brock huomauttaa Lähi-idän maiden olevan aiempaa innokkaampia käyttämään asevarastojaan.

"Saudivetoinen Jemeniin iskevä koalitio on viimeisin ilmentymä arabi-interventionismista. Sotilaalliseen interventioon nojaava trendi on voimistunut arabikevään jälkeen. Lähi-idän maat vaikuttavat olevan koko ajan valmiimpia tarttumaan aseisiin suojellakseen ja tavoitellakseen omia intressejään alueen eri kriisipesäkkeissä", Brock varoittaa.

Exeterin yliopiston Lähi-idän turvallisuuskysymyksiin erikoistunut Omar Ashour totesi Guardianille, että Saudi-Arabian johtaman liittouman sotilasiskut tuskin lisäävät alueen turvallisuutta tai vakautta.

"Noiden sotilaallisten interventioiden tarkoituksena on pönkittää koalition maille suopeiden hallitsijoiden valtaa poliittiisia ja sotilaallisia kilpailijoita vastaan. Ne eivät pyri humanitaaristen katastrofien estämiseen tai luomaan väkivallattomia konfliktinratkaisuinstituutioita", Ashour summaa.

"Tätä taustaa vasten kasvava asevirta alueelle luo äärimmäistä epävakautta. Tällä hetkellä useimmat sotilaalliset interventiot ovat kohdistuneet niin sanottuihin pehmeisiin kohteisiin – Saudi-Arabia iskee Jemenin kapinallisiin, Egypti Siinain beduiineihin tai koalitioiskut kohdistuen Libyan 'rääsyläis'armeijoihin. Jossain vaiheessa nuo helpot vastustajat kuitenkin löytävät omat suojelijansa ja asemyyjänsä ja iskevät takaisin väkivallan noidankehä saattaa muodostua", Ashour analysoi.

Pakolaiskriisiin ratkaisua etsivien EU-maiden luulisi olevan erityisen tarkkoina suhteessa asetoimituksiin kriisialueille. Aseiden on nähty joutuvan vääriin käsiin niin Irakissa, Libyassa kuin Syyriassakin. Arabikevään tapahtumissa nähtiin, että autoritaarisille hallituksille aseita ja asejärjestelmiä myytäessä otetaan riski, että hallitukset käyttävät aseita väärin, esimerkiksi tukahduttaakseen rauhanomaisia oppositioliikkeitä.

Yskivissä eurotalouksissa asevienti näyttäytyy ehkä houkuttelevana mahdollisuutena. Pidäkkeettömän asekaupan puolesta puhuvat vetoavat myös siihen, että valtioiden vahva sotilaallinen valmius ja varustetaso toimisivat ehkäisevänä tekijänä maiden välisten konfliktien puhkeamisessa. Lähi-idän asekuriirit ovat väittäneet toimittavansa aseita juuri äärijärjestöjä kukistaville tahoille.

Suomen asevalvontaraportin päätoimittaja Kari Paasonen muistutti kuitenkin SaferGlobe järjestön julkistamistiedotteessa: "Yleisesti ottaen, kun aseet on viety, on vaikea enää valvoa, mitä niillä tehdään."

Varmaa on, että ennätysmäärät aseita eivät ole tuoneet rauhaa ja vakautta Lähi-itään. Sen sijaan ne ovat tähän mennessä edistäneet yhden historian suurimmista humanitaarisista katastrofeista syntyä. Tälle kriisille ei ole nähtävissä loppua.

EU vastaanotti vuonna 2012 Nobelin rauhanpalkinnon. EU:n Lähi-idän asevientitilastoja katsellessa rauhankyyhky ei kuitenkaan nouse ensimmäisenä mieleen.

(Etusivun alkuperäinen kuva: edward musiak / Flickr.com / CC BY-SA 2.0)