Yhteiskunnallista hyvinvointia on yleisesti mitattu bruttokansantuotteen kasvulla, vaikka tiedetään, ettei BKT sovellu hyvinvoinnin mittaamiseen.

"Meillä ei ole käytössä yleisesti hyväksyttyä hyvinvoinnin mittaristoa",  Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffren totesi Kehys ry:n ja Suomen World Visionin hyvinvoinnin mittareita käsitelleessä Beyond BKT -seminaarissa. 

BKT epäonnistuu siinä, että se on talouden liikevaihdon mittari, joka jättää huomiotta muun muassa taloudellisen toiminnan järkevyyden tai ympäristövaikutukset. Kun kaikki talouskasvu nähdään myönteisenä, BKT:n käyttö johtaa Hoffrenin mukaan resurssien tehottomaan allokointiin.

"Miten ekonomistit voivat hyväksyä sen, että rajallisia resursseja käytetään tehottomasti, eikä ympäristöasioille ja sosiaalisille palveluille haluta antaa hintalappua?" hän kysyy.

Jälkiteollisessa yhteiskunnassa BKT:tä tulisi Hoffrenin mukaan vähintäänkin täydentää esimerkiksi kotitalouksien taloudellisen hyvinvoinnin sekä kestävän kehityksen toteutumisen seurannalla. Kestävän taloudellisen hyvinvoinnin ja aidon kehityksen indikaattorit ovat Hoffrenin mukaan hyviä esimerkkejä talouskasvua laaja-alaisemmasta hyvinvoinnin mittaamisesta.

Laajempi hyvinvoinnin arviointi ottaakin huomioon muun muassa tulonjaon tasaisuuden sekä erilaisten hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden, kuten kotona tehdyn työn, korkeakoulutuksen tai luonnonvarojen kulutuksen taloudelliset arvot, Hoffner sanoo.

Hyvinvointia ympäristön ehdoilla

Hyvinvointitutkimuksessa yleistynyt käsitys on, että hyvinvointia pitäisi kyetä luomaan entistä pienemmin panoksin ja ottamalla huomioon talouskasvun aiheuttamat sosiaaliset- ja ympäristöongelmat.

Maapallon resurssien hupeneminen on tosiasia, eikä rahaa ei voi syödä, ympäristöneuvos Sauli Rouhinen muistutti. "Mitä tehdään rahalla jos kaikki luonnonvarat on kulutettu?"

Rouhisen mukaan kestävän kehityksen arvioimiseen tarvitaan aiempaa enemmän muuttujia, joihin luetaan mukaan esimerkiksi inhimillinen, ympäristöllinen ja taloudellinen hyvinvointi.

Yksi esimerkki tästä on brittiläisen New Economics Foundationin kehittämä Happy Planet Index, jonka tavoitteena on arvioida terveen ja onnellisen elämän saavuttamista maapallon rajallisten resurssien puitteissa. Hyvä sijoittuminen HPI:n vertailussa edellyttää onnistumista niin subjektiivisen onnellisuuden kuin mitattavissa olevien hyvinvoinnin ja ympäristön saralla.

HPI:n menestyjät poikkeavatkin monien muiden mittareiden kärkimaista, Siemenpuu-säätiön toiminnanjohtaja Jaana Vormisto huomautti. Listan kärkisijalla on Costa Rica, ja myös monet muut Latinalaisen Amerikan maat menestyvät HPI-mittauksissa.

Asiantuntijat ovat kuitenkin samaa mieltä, että pelkillä mittareilla ei saada muutosta aikaan, mutta ne voivat osoittaa suuntaa muutoksille.

"Mittarien kohdalla olennainen kysymys on niiden poliittinen käyttökelpoisuus, sillä niiden tehtävä on loppujen lopuksi palvella poliittista päätöksentekoa", Rouhinen summasi.