Ohjelmistojen leviäminen kehitysmaissa

Siitä, kuinka paljon avoimen lähdekoodin ohjelmistoja tällä hetkellä hyödynnetään teollisuusmaiden ulkopuolella, on niukalti tietoa tarjolla. Niranjan Rajanin raporttiin "Free as in Education" on kuitenkin koottu viitteelliset katsaukset tilanteesta Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa.

Aasian alueraportista voi päätellä, että aktiivisimmat vapaan ja avoimen lähdekoodin käyttäjät ja kehittäjät löytyvät Intiasta, Kiinasta ja Taiwanista (Japani ei ollut tutkimuksessa mukana). Huomattavasti vähemmän toimintaa oli arabimaissa, ja viimeistä sijaa listalla pitivät Afganistan sekä Pohjois-Korea.

Latinalaisen Amerikan maista kärkijoukkoon sijoittuivat Meksiko, Brasilia ja Argentiina, seuraavaksi ylsivät Kolumbia, Venezuela ja Peru. Juuri Latinalaisen Amerikan ohjelmoijat ovat raportin mukaan antaneet suurimman panoksen avoimen lähdekoodin kehitystyöhön, mutta jatkossa Aasian merkityksen ennustetaan kasvavan tuntuvasti.

Afrikassa vapaan ja avoimen lähdekoodin ykkösmaa oli Etelä-Afrikka, sen jälkeen tulivat Kenia, Namibia ja Nigeria. Erityisesti Afrikassa puutteet it-infrastruktuurissa tosin hidastavat niin vapaiden kuin kaupallistenkin ohjelmistojen käyttöä ja levinneisyyttä useissa maissa.

Motiiveina raha ja tietoturva

Kehitysmaiden tämänhetkisessä tilanteessa voidaan luetella ainakin kolme seikkaa, jotka varmuudella edistävät vapaan ja avoimen lähdekoodin nopeaa leviämistä: lisenssimaksujen kalleus, piratismin vastaiset kampanjat sekä kaupallisten ohjelmistojen luoma teknologiariippuvuus.

Hinta on tekijöistä merkittävin. Lisenssimaksut kaupallisissa ohjelmistoissa voivat helposti kivuta pilviin, ja tällä hetkellä monet tietotekniikan käyttäjät kehitysmaissa jättävät maksut yksinkertaisesti maksamatta. Avoimen lähdekoodin ohjelmat sen sijaan on mahdollista imuroida ilmaiseksi netistä, ja niiden käyttö on maksutonta. Esimerkkinä kustannusten mittasuhteista sanottakoon, että Suomen valtionhallinnossa on suunniteltu kattavaa siirtymistä Windows–käyttöjärjestelmästä Linuxiin, ja siirtymän vuosittaissäästöksi on arvioitu 26 miljoonaa euroa.

Toinen ohjelmistojen leviämistä edistävä seikka on tehostunut piratismin vastainen kampanjointi. Laittomien ohjelmien kopiointi ja käyttö on erittäin yleistä; mm. Perun julkishallinnon käyttämistä ohjelmista 90 prosenttia on laittomia, ja Vietnamin ja Kiinan kaikkien piraattiohjelmien käyttöprosentti vuonna 2000 hipoi sataa. Lisenssimaksujen periminen ajaa erityisesti hallitukset ja liike-elämän köyhissä maissa etsimään halvempia ratkaisuja, ja avoimen lähdekoodin ohjelmat tarjoavat silloin varteenotettavan vaihtoehdon.

Kolmas motiivi vapaiden ohjelmistojen käyttöönotolle liittyy tietoturvallisuuteen ja teknologiseen riippumattomuuteen. Joidenkin maiden hallitukset saattavat epäillä esimerkiksi Yhdysvaltain tiedustelupalvelulla olevan kytköksiä ohjelmistoa kauppaavan yrityksen kanssa, sillä suljetun lähdekoodin ohjelmistoista ei voida olla varmoja, etteivätkö ne sisältäisi vakoiluun kykeneviä koodinpätkiä. Jos sisältävät, voi ulkopuolinen taho salaa tarkkailla tietokoneiden käyttöä.

Tietoturvallisuuteen liittyy myös pelko siitä, että yksittäisen osan pettäminen tekisi koko ohjelmistosta käyttökelvottoman, eikä vikaa olisi mahdollista oma-aloitteisesti korjata; sen vuoksi monista osasista koottua järjestelmää pidetään riskittömämpänä vaihtoehtona kuin riippuvuutta yhdestä ohjelmistovalmistajasta. Monet valtiot toivovat myös saavuttavansa tietoteknologian alueella senkaltaisen omavaraisuuden, että sekä ohjelmistot että ohjelmoijat löytyisivät omasta takaa – juuri tätä tavoitetta tukisi vapaan ja avoimen lähdekoodin käyttöönotto.

Linkit:

International Telecommunication Union ITU
YK:n tilastosivut
World Economic Forum: Global Information Technology Report 2002-2003
(Sisältää mm. arvioita eri maantieteellisten alueiden tietoteknologiavalmiudesta)