Joulukuussa 2013 Länsi-Afrikassa puhkeaa kaikkien aikojen laajin ja pahin Ebola-viruksen aiheuttama epidemia. Se leviää Guineasta Liberiaan ja Sierra Leoneen. Sittemmin tartuntoja todetaan Nigeriassa, Senegalissa, Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Malissa.

Huhtikuussa 2014 Kumasissa ilmenee Ghanan ensimmäinen Ebola-epäily. Malista matkanneella 12-vuotiaalla tytöllä on korkea kuume ja verenvuotoa. Hän kuolee myöhemmin sairaalassa. Epätietoisuus ja huhupuheet kiertävät ghanalaisten keskuudessa ja maailmalla.

Samaan aikaan minä istun paikallisessa linja-autossa jossakin Kumasin paikkeilla matkalla Pohjois-Ghanaan.

Täpötäydessä linja-autossa ei ole ilmastointia ja lämpötila hipoo neljääkymmentä astetta. Vieressäni istuu ghanalaisnainen. Hikiset käsivartemme hankaavat toisiaan vasten linja-auton edetessä verkkaisesti kuoppaista päällystämätöntä tietä. Naisella on kova yskä. Välillä hän köhii käteensä, asettaa sitten päänsä olkapäätäni vasten ja nukkuu.

Minä mietin sitä Ebola-epäilyä.

Lokakuussa nainen oksentaa lentokoneessa New Yorkin ja Los Angelesin välisellä lennolla. Lentokentällä naista odottaa palomiehet, ensihoitajat, terveysviranomaiset, lentokenttäpoliisi ja FBI. Ai, että miksi? Koska nainen on ollut Afrikassa.

Selviää, että nainen on ollut Etelä-Afrikassa. Hän kärsii matkapahoinvoinnista.

Tšekeissäkin pelätään. Ghanalaisopiskelija läpäisee lentokenttätarkastukset, mutta hänet poimitaan talteen Prahan päärautatieasemalla. Opiskelija peitetään mustalla muovilla ja kärrätään karanteeniin. Videoklippi tapahtuneesta leviää YouTubessa.

Opiskelijalla ei ole Ebola-virusta. Hänellä on ilmeisesti flunssa.

Epidemian kartta

Ghana sijaitsee kolmen Ebola-epidemian pahiten koetteleman maan eli Liberian, Sierra Leonen ja Guinean tapaan Länsi-Afrikassa. Sen sijaan Etelä-Afrikka sijaitsee reilun 5 000 kilometrin päässä epidemia-alueesta.

Afrikan valtioiden keskinäisiä etäisyyksiä sekä niiden suhdetta Amerikkoihin ja Eurooppaan havainnollistaa Washington Postin julkaisema blogiteksti karttakuvineen. Etelä- ja Itä-Afrikka sijaitsevat kauempana Länsi-Afrikan epidemia-alueesta kuin Eurooppa: etäisyyttä Madridiin on noin 3 600 kilometriä, Kapkaupunkiin noin 5 600 kilometriä.

"Pitäisikö pandemialla pelottelun sijaan asettaa keskiöön epidemian keskellä elävien länsiafrikkalaisten inhimillinen hätä ja kärsimys?"

Afrikka on suuri maanosa, joka käsittää yli 30 miljoonaa neliökilometriä, 54 valtiota ja yli 1,1 miljardia asukasta. Tämä moninaisuus saattaa unohtua puhuttaessa Afrikasta yhtenä entiteettinä.

Mittasuhdeharhat eivät johda ainoastaan ylilyönteihin lentokentillä vaan vaikuttavat myös Afrikan valtioiden talouteen. Maailmanpankki on arvioinut, että Ebolan aiheuttamat taloudelliset vahingot nousevat Länsi-Afrikassa 33 miljardiin dollariin.

Vaikutukset heijastuvat myös Itä-Afrikan ja eteläisen Afrikan safarimatkailuun. Turistit epäröivät ja lykkäävät "Afrikkaan" lähtemistä Ebolan takia, vaikka suositut safarikohteet esimerkiksi Keniassa ja Tansaniassa sijaitsevat noin 5 000 kilometrin päässä epidemia-alueesta.

Median länsikatse

Maailmankartan tutkailemisen lisäksi olisi syytä pohtia, minkälaisen suodattimen läpi länsimaalainen media tarkastelee Ebolaa.

"Ebolan toinen aalto rantautui Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin", uutisoi Yle Uutiset 16.10. Tämä "toinen aalto" viittasi niihin 17 Länsi-Afrikan ulkopuolella hoidettuun tai hoidettavaan henkilöön.

Ihan vain vertailun vuoksi. Maailman terveysjärjestö WHO:n lokakuisen (25.10.2014) arvion mukaan Ebolaan sairastuneita on 10 141 ja kuolleita 4 922. Heistä suuri osa Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa.

Pelko epidemian leviämisestä maailmanlaajuiseksi pandemiaksi on esillä myös Matti Virtasen blogikirjoituksessa. Ylen verkkosivuilla julkaistun tekstin mukaan "lienee vain ajan kysymys, kunnes virus leviää Aasiaan", ja vaikka Suomessa ei toistaiseksi tarvitsekaan pelätä, niin "jouluun mennessä tilanne voi olla toinen".

André Carrilho on kiteyttänyt Ebola-uutisointiin laajemminkin liittyviä ongelmia yhteen kuvaan. Siinä tummaihoiset afrikkalaiset makaavat yksinkertaisilla sairaalasängyillä. Median edustajat (valkoisia) ovat kuitenkin kerääntyneet yhden valkoisen länsimaalaisen potilaan vuoteen ääreen.

Carrilho muistuttaa, ettei kyse ole ensisijaisesti ihonväristä vaan länsimaalaisen median luomasta länsi vs. muut -asetelmasta. Tämä ei päde vain yksittäisten potilastragedioiden jakamiseen ja niiden saamaan mediahuomioon vaan se kuvastaa länsimaalaiskeskeistä ajattelutapaa laajemminkin.

Onkin kysyttävä, pitäisikö pandemialla pelottelun sijaan asettaa keskiöön epidemian keskellä elävien länsiafrikkalaisten inhimillinen hätä ja kärsimys, ja suunnata huomio sinne, missä apua juuri tällä hetkellä eniten tarvitaan.

Jos pelko omasta turvallisuudesta hankaloittaa näkökulman muuttamista, kannattaa tutkailla maailmankarttaa vaikkapa välimatkamittarin avulla. Liberiasta Suomeen on noin 6 800 kilometriä. Keniaan kilometrejä kertyy 5 300 ja Etelä-Afrikkaan 5 400 – eivät nekään siis ihan lähellä, vaikka Afrikassa sijaitsevatkin.

Maantieteellinen etäisyys ei tietenkään tarkoita, etteikö esimerkiksi Suomessa voisi ilmetä satunnainen tartuntatapaus maastalähtötarkastuksista ja suorien epidemia-alueelta saapuvien lentojen puuttumisesta huolimatta. Jos yksittäistapaus ilmenisi, kannattaisi muistuttaa itseään, että virus leviää heikosti länsimaissa. Täällä se ei myöskään tarkoita kuolemantuomiota.

Ei pidä myöskään unohtaa edistysaskeleita. WHO on julistanut Senegalin ja Nigerian Ebola-vapaiksi valtioiksi. Uusia tartuntoja ei ole todettu 42 päivään. Kaikki tartunnan saaneet ovat joko parantuneet tai kuolleet.

Sittemmin Kumasin Ebola-epäily varmistuu negatiiviseksi. Huokaisen helpotuksesta, hetkeksi.

Toistaiseksi Ghana ja sen kaikki naapurimaat Norsunluurannikko, Burkina Faso ja Togo ovat välttyneet Ebolalta.