Viime aikoina olemme lukeneet monia huolestuttavia uutisia Etelä-Amerikan maiden epävakaista oloista. Eniten huomiota ovat saaneet kuitenkin Brasilian metsäpalot, koska ne saattavat tehdä ilmastonmuutoksen torjunnasta lähes mahdotonta ja sitä kautta vaikuttaa myös länsimaiden asukkaiden elämään.

Brasilian metsäpaloilla ja Etelä-Amerikan maiden poliittisella epävakaudella on kuitenkin yhtymäkohtia, jotka täytyy ymmärtää, jos ongelmaan halutaan saada pysyvä ratkaisu.

Monet Etelä-Amerikan maat ovat varoittavia esimerkkejä kyseenalaisen vapaaseen markkinatalouteen pyrkivän talouspolitiikan vaikutuksista ekologisuuteen, eriarvoisuuteen sekä maiden poliittiseen vakauteen.

Länsimaat ovat myös osasyyllisiä useiden Etelä-Amerikan maiden ongelmiin, koska ne ovat omalla ulkopolitiikallaan ohjailleet kansainvälisiä rahoituslaitoksia ja sitä kautta pakottaneet globaalin etelän maat omaksumaan oman kehitysmallinsa. Lisäksi länsimaat ovat ulkoistaneet suuren osan päästöistään sekä kulutushyödykkeiden tuottamisen ihmisoikeusongelmat globaalin etelän maihin.

Vaurauden epätasainen jako poliittisen epävakauden taustalla Boliviassa ja Paraguayssa

Bolivia ja Paraguay ovat kummatkin varoittavia esimerkkejä talouspolitiikan vaikutuksista eriarvoisuuteen ja metsäkatoon. Boliviassa tapahtui juuri vähän aikaa sitten vallanvaihdos, jonka seurauksena pitkäaikainen presidentti Evo Morales joutui pakenemaan maasta.

Moralesin hallinto oli monella tapaa erityinen. Hän oli Bolivian ensimmäinen presidentiksi noussut alkuperäiskansan edustaja, jolla oli myös vahva työväenliikkeen tausta.

Morales sai tehtyä varsinkin ensimmäisellä ja toisella kaudellaan suuria uudistuksia, joiden myötä äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä puolittui ja köyhyys laski noin 60 prosenttia.

Morales tuli tunnetuksi myös länsimaiden johtamien organisaatioiden, kuten IMF:n ja Maailmanpankin, vastustamisesta. IMF ja Maailmanpankki yrittivät lainaehdoilla painostaa Boliviaa avaamaan talouttaan ja yksityistämään Bolivian luonnonvarat.

Morales vastusti IMF:n ja Maailmanpankin painostusta ja sitä vastoin päätti kansallistaa tärkeimmät luonnonvarat, kuten maakaasun. Tämä on ollut suurin tekijä Bolivian taloudellisen menestyksen kannalta.

Paraguay on monessa mielessä varoittava esimerkki epäonnistuneen talouskasvupolitiikan vaikutuksista ekologisuuteen.

Kolmannella kaudellaan Moralesin hallinnon suunta alkoi kuitenkin muuttua, ja taloutta alettiin avata. Boliviassa on hyvin vaikutusvaltaisia siirtomaa-aikana syntyneitä ryhmittymiä, jotka pyrkivät kaikin keinoin pitämään vallan rikkaalla eliitillä. Talouden avaamisen seurauksena yksityisille yrityksille annettiin lupia hyödyntää Bolivian luonnonvaroja luonnon kestokyvystä piittaamatta.

Luonnonvarojen myynnistä saatavat tulot alkoivat myös virrata yhä epätasaisemmin pienelle valtaeliitille. Boliviassa on viime vuosina nähty myös demokratian alasajoa, joka näkyi muun muassa kansalaisjärjestöjen toiminnan vaikeuttamisena.

Tämä johti eri kansanryhmien välisiin yhteydenottoihin ja lopulta armeijan väliintuloon sekä siitä seuranneeseen Evo Moralesin hallinnon kaatumiseen.

Samanlainen tarina on myös Paraguayn eriarvoisuuden taustalla. Paraguay oli diktatuuri vuoteen 1989, jolloin diktaattori syöstiin vallasta.

Paraguayssa näkyy kuitenkin vieläkin erittäin vahvasti diktatuuriajan politiikka, minkä vuoksi rikkailla maanomistajilla on paljon valtaa. Paraguayssa on pyritty avaamaan taloutta talouskasvun toivossa, mikä on johtanut vakavaan metsäkatoon.

Maan metsäala on vähentynyt vuodesta 2000 vuoteen 2015 mennessä noin 20 prosenttia. Tämä on todella paljon, kun vertaa esimerkiksi Brasiliaan, jossa se on vähentynyt samana aikana noin 5 prosenttia. Paraguay onkin monessa mielessä varoittava esimerkki epäonnistuneen talouskasvupolitiikan vaikutuksista ekologisuuteen.

Globaalin etelän kehitys ratkaisee ilmastonmuutoksen suunnan

Etelä-Amerikan maiden ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin ei ole mitään helppoa ja nopeaa ratkaisua. Siksi keskustelu Brasilian metsäpalo-ongelman ratkaisemisesta Bolsonaroa ja Brasiliaa kurittamalla ei ota huomioon ongelman laajuutta. Etelä-Amerikan maiden metsäkato ei ole mikään uusi ongelma vaan sitä on tapahtunut jo vuosia.

On myös selkeää näyttöä valtion hallinnon suojelupolitiikan vaikutuksista metsäkadon vähentymiseen, mikä selittää Brasilian metsäkadon vähentymisen Bolsonaroa edeltävinä valtakausina.

Ongelman ydin on kuitenkin kyseenalainen vapaaseen markkinatalouteen pohjautuva talouspolitiikka, jossa yksityistetään luonnonvarat talouskasvun toivossa. Talouskasvusta toivotaan lääkettä köyhyyden poistamiseen, mutta valitettavasti se ei sellaisena toimi, jos samalla pidetään kiinni eriarvoistavasta sosiaalipolitiikasta.

Lisävaikeuden tähän tuo myös nykyisen talouskasvun riippuvuus luonnonvaroista, mikä on ekologisessa mielessä kestämätöntä.

Useiden Etelä-Amerikan maiden demokraattinen tilanne on myös huolestuttava, minkä vuoksi vaarana on vallan keskittyminen yhä pienemmälle väestöryhmälle. Siksi pelkkä taloudellinen tuki Etelä-Amerikan maille saattaa vain pahentaa tilannetta, koska se saattaa johtaa entistä pahempaan eriarvoisuuteen.

Talouskasvusta toivotaan lääkettä köyhyyden poistamiseen, mutta valitettavasti se ei sellaisena toimi, jos samalla pidetään kiinni eriarvoistavasta sosiaalipolitiikasta.

Tällä hetkellä useissa Etelä-Amerikan maissa sosiaalisen ja ekologinen kestävyys onkin pitkälti kansalaisyhteiskunnan harteilla, minkä vuoksi niiden tukeminen olisi tärkein toimi myös Etelä-Amerikan maiden metsäkadon vähentämiseksi.

Hallinnollista painostamista myös tarvitaan, mutta se ei saa tapahtua omien etujen tavoittelu edellä. Länsimaista kehityspolitiikkaa värittää omien etujen tavoittelu, minkä vuoksi globaalin etelän maiden ongelmia ei voida ratkaista ennen kuin länsimaat muuttavat kansainväliset sopimukset ja instituutiot kaikille maille oikeudenmukaisiksi.

Länsimaiden tulee myös tunnustaa jatkuvaan kasvuun pyrkivän vapaan markkinatalouden olleen merkittävä tekijä globaalin etelän ongelmiin sekä aina vain pahentuvaan ekologiseen kriisiin. Tämän myötä länsimailla on myös moraalinen vastuu tukea globaalin etelän maita sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden parantamispyrkimyksissä.

Globaalissa etelässä pyritään kaikin tavoin saavuttamaan samanlaista vaurautta kuin länsimaissa. Ilman länsimaiden tukea vaurauden tavoittelu johtaa samanlaiseen ekologiseen kriisiin kuin länsimaiden kohdalla on käynyt ja se on valitettavasti viimeinen niitti ekologisen kriisin välttämisessä.

Siksi ilmastonmuutosta ei voida ratkaista, jos ei samalla ratkaista globaalin etelän sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Tämä onnistuu vain kuuntelemalla globaalin etelän ääntä ja kehittämällä yhdessä ratkaisuja ongelmien selättämiseksi.

Kirjoittaja on järjestöaktiivi sekä talous- ja ilmastoasiantuntija, joka on erikoistunut erityisesti talouden, ilmaston ja eriarvoisuuden kytköksiin. Juttu perustuu hänen viime keväänä Boliviassa, Paraguayssa ja Perussa tekemiinsä haastatteluihin. Haastattelut löytyvät Creaturan Polttopisteessä Etelä-Amerikka -hankkeen sivuilta https://www.creaturapower.org/etelauml-amerikka.html