Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Kirkon Ulkomaanavun kotisivuilla. Lue lisää http://www.kirkonulkomaanapu.fi.

Etelä-Sudanin nykyinen presidentti Salva Kiir piti toimistoaan vanhassa armeijan parakissa Rumbekissa, kun Kirkon Ulkomaanavun johtava rauhantyön asiantuntija Jussi Ojala tapasi hänet ensimmäisen kerran vuonna 2005.

"Ei siellä mitään tietokoneita ollut. Lisäksi Kiir puhui niin hiljaa, että oli istuttava todella lähellä kuullakseen mitään", Ojala muistelee.

"Itsenäistyminen oli iso juttu symbolisesti. Konkreettisesti sen vaikutus ihmisten elämään ja maan tilanteeseen oli kuitenkin aika pieni."

Paljon on muuttunut vuoden 2005 jälkeen, mutta ei kuitenkaan kaikki. Olot Etelä-Sudanissa ovat yhä hyvin alkeelliset. Kiir puhuu edelleen pehmeällä äänellä, eikä hallinnolla juuri ole tietotekniikkaa käytössään.

Pitkän sisällissodan jälkeen hallintorakenteita ryhdyttiin kuitenkin hitaasti luomaan. Etelä-Sudan itsenäistyi liput liehuen vuonna 2011. Maa hyväksyttiin nopeasti osaksi kansainvälistä yhteisöä ja siitä tuli muun muassa YK:n jäsen.

Itsenäistyminen ei kuitenkaan ratkaissut hauraan valtion ongelmia.

Nälänhätä uhkaa miljoona

Lapset kantoivat vettä Ajuong Thokin pakolaisleirillä Etelä-Sudanissa huhtikuussa. Leirin pakolaiset tulevat enimmäkseen Nuba-vuorilta läheltä Sudanin rajaa.

Pitkään yhdessä hallinneet ja aiemmin samaan sissiliikkeeseen kuuluneet Salva Kiir ja varapresidentti Riek Macha joutuivat vuoden 2013 lopulla riitoihin ja lopulta vastakkaisille puolille. Kuluneen kevään aikana eräillä alueilla on näkynyt merkkejä jopa etnisistä puhdistuksista.

Kodeistaan paenneita eteläsudanilaisia on nyt jo yli miljoona. Uuden sodan pelko on todellisuutta varsinkin maan koillis- ja pohjoisosissa. Pääkaupungin Juban arki rullaa, mutta sielläkin YK suosittaa ulkonaliikkumiskieltoa iltakahdeksan jälkeen.

Samaan aikaan Etelä-Sudan on vajoamassa erittäin vakavaan ruokakriisiin. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan ruokapula uhkaa seitsemää miljoonaa ihmistä ja nälänhätä jopa yli miljoonaa.

Osapuolet sopivat tulitauosta viime perjantaina, mutta aseelliset yhteenotot jatkuivat jo seuraavana päivänä Bentiun kaupungissa.

"Suurta muutosta ei näytä olevan tulossa. Oletan väkivaltaisuuksien jatkuvan vaihtelevalla voimalla. Pysyvään rauhaan tarvitaan enemmän kuin tällä hetkellä on sovittu", sanoo Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Kalim Ul Masih Etelä-Sudanin pääkaupungista Jubasta.

Miten tässä näin kävi?

"Itsenäistyminen oli iso juttu symbolisesti. Konkreettisesti sen vaikutus ihmisten elämään ja maan tilanteeseen oli kuitenkin aika pieni", Jussi Ojala tiivistää.

Ennen itsenäistymistä moni asia jäi ilmaan. Rajakiistoja Sudanin kanssa ei saatu sovittua, ei myöskään selkeitä pelisääntöjä öljynkuljetuksesta ja myymisestä.

"On liian yksinkertaista sanoa, että kyse olisi kahden poliitikon välisestä ja heidän johtamastaan konfliktista. Juurisyyt ovat paljon syvemmällä. Periaatteessa tämä olisi hyvin voinut tapahtua aikaisemminkin", Ojala sanoo.

Etelä-Sudan on heikkoine hallintorakenteineen ja epävakaine naapuruussuhteineen hauraan valtion arkkityyppi.

"Ei oikein voi puhua edes, että valtio olisi kriisissä, koska se tarkoittaisi, että valtio nimeltä Etelä-Sudan olisi joskus ollut toimiva."

Kansainvälinen yhteisö uskoi poliittiseen tiehen

Kun konflikti joulukuussa kärjistyi, myös järjestöt ja kansainvälinen yhteisö saivat osansa syytöksistä. Esimerkiksi englantilainen aikakauslehti Slate kirjoitti, että Etelä-Sudaniin pyrittiin väkisin luomaan länsimaisia hallintorakenteita ilman, että eteläsudanilaisia itseään olisi ratkaisuissa kuunneltu.

Jussi Ojalan mukaan Salva Kiir yllätti länsimaisen yhteisön erottamalla varapresidentti Riek Macharin. Maailmalla haluttiin uskoa poliittiseen tiehen ja ainakin suhteellisen reiluihin vaaleihin. Sen sijaan poliittiset erimielisyydet kärjistyivät nopeasti väkivaltaisuuksiksi.

"Vanhat haavat Etelä-Sudanissa on viime kuukausina revitty auki, ja sovinnon tie on jälleen pidentynyt", Ojala sanoo.

Erityisen huolestuttava oli huhtikuussa tapahtunut hyökkäys YK:n tukikohtaan Borin kaupungissa. Kapinalliset surmasivat kymmeniä turvaa hakeneita siviilejä, joista monet olivat lapsia.

Suurin osa eteläsudanilaisista tuomitsee hyökkäykset.

"YK:n maine on kuitenkin maanlaajuisesti huonontunut, koska taistelun osapuolet ovat käyttäneet YK:n toimintaa propagandansa välineenä. He esimerkiksi levittävät huhua, että YK suojelee tiloissaan vastapuolen taistelijoita", sanoo maajohtaja Kalim Ul Masih.

Vaara kasvaa, jos ajatus YK:n puolen valinnasta leviää. Vihan kasvamisesta kärsivät aina siviilit.

Avain rauhanneuvotteluissa

Etelä-Sudanissa työtä pitäisi ongelmista huolimatta tehdä kovimmin juuri nyt. Ensimmäisenä kansainvälisen yhteisön on oltava apuna varmistamassa, että Etiopian Addis Abebassa pidettävät rauhanneuvottelut pysyvät käynnissä. Toinen olennainen asia on varmistaa, että jos rauhansopimus osapuolten välillä syntyy neuvotteluissa, se myös pannaan Etelä-Sudanissa pikaisesti täytäntöön.

Nyanthem Mayol katsoo sukulaistensa valokuvia Sara-tyttärensä nukkuessa telttasuojassa Ajoung Thokin pakolaisleirillä huhtikuussa. Äiti ja tytär pakenivat väkivaltaisuuksia Bentiun kaupungista vuoden 2013 lopussa ja saapuivat leiriin viikkojen matkanteon jälkeen viime maaliskuussa.

Kolmanneksi on jatkettava tukea eteläsudanilaisten sovinnontyölle. Rankaisemattomuus ei saa olla vaihtoehto. "Vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet tulee saattaa vastuuseen", sanoo Jussi Ojala.

Kirkon Ulkomaanapu tukee uskonnollisten johtajien osallistumista Addis Abeban rauhaneuvotteluihin.

"Kirkko on Etelä-Sudanissa valtava voimavara. Ihmiset ovat tottuneet kuuntelemaan uskonnollisia johtajia, joilla on suuri auktoriteetti. Siksi heillä pitää olla mahdollisuus rauhantyön tekemiseen", Ojala sanoo.

Uskonnollisten ja paikallisten johtajien mukana oleminen on tärkeää myös siksi, että alueelliset konfliktit johtuvat useista eri syistä. Siksi niiden ratkomiseen ja sopimiseen olisi käytettävä paikallista asiantuntemusta ja johtajuutta.

"Korkean tason päättäjät tietysti symbolisesti sopivat rauhasta, mutta eivät välttämättä pysty lopettamaan kostonkierrettä, joka äskettäin oli syynä esimerkiksi Borissa tehtyyn hyökkäykseen", Kalim Ul Masih sanoo.

"Ei voida olettaa, että maata riivaavat tulvat, niiden takia vaikeutunut maanviljely ja jatkuvat konfliktit heimojen ja etnisten ryhmien välillä voidaan lopettaa vain sillä, että rauhasta sovitaan keskushallinnon tasolla."

Ulkomaanapu tutkii mahdollisuutta, että uskonnollisten ja perinteisten rauhantekijöiden verkosto voisi ryhtyä toimimaan Etelä-Sudanissa. Samaan aikaan autetaan niitä, jotka kärsivät katastrofista nyt. YK:n mukaan tarvittavista avustusvaroista on tähän mennessä saatu kerättyä alle puolet.

"Etelä-Sudanista ei tule menestystarinaa nopeasti. 20 vuoden päästä tilanne voi yhä olla erittäin vaikea. Tämä ei ole pessimismiä vaan realiteetti. Toisaalta eteläsudanilaiset ovat tottuneet selviytymään, ja maassa on huikea määrä omistautuneita rauhantekijöitä. Lopulta maa vielä nousee. Sitä ennen on vain tehtävä todella paljon töitä", Ojala sanoo.