Olkiluoto 3 -hanke on ajautunut jälleen hankaluuksiin, jotka ovat omiaan venyttämään aikataulua ja nostamaan kustannuksia entisestään, uutisoi ympäristöjärjestö Greenpeace. Vuodesta 2005 rakenteilla olleen reaktorin oli alun perin tarkoitus valmistua jo vuonna 2009, mutta nyt sen arvellaan olevan toimintakunnossa vuonna 2013.

Säteilyturvakeskuksen (STUK) viimeisimpiä vuosi- ja osavuosiraportteja analysoineen Greenpeacen mukaan rakennustyömaalla on paljastunut useita uusia ongelmia liittyen puutteellisiin suunnitelmiin ja riskianalyyseihin, rakentamisen laatuongelmiin sekä turvallisuuden hallintaan.

Raporteissa mainitaan esimerkiksi voimalan turvallisuuden kannalta olennaisten terästasojen rakennussuunnitelmissa ilmenneen tarkennus- ja täydennystarpeita. Radioaktiivisia aineita sisältävien altaiden laatupoikkeamat taas ovat raportin mukaan johtaneet rakenteiden purkuun ja korjailuun, sekä työsuunnitelmien ja menetelmäkokeiden uusimiseen.

Valmistuksessa ilmenneiden laatuongelmien taustalla vaikuttavat puutteet organisaatioiden välisessä tiedonkulussa, alan vaatimusten tuntemisessa sekä laadunhallintaan liittyvien menettelyjen noudattamisessa, järjestö arvioi. Greenpeacen mukaan hanketta vaivaa ”turvallisuuskulttuurin puute”, jonka vuoksi tehokas valvonta puuttuu ja työtä suoritetaan ilman hyväksyttyjä suunnitelmia.

”Katastrofaalinen projekti”

Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkösen mukaan niin sanotut kolmannen sukupolven EPR-ydinvoimalat ovat osoittautuneet ”täydellisiksi epäonnistumisiksi”.

”Niiden rakentamisessa yhdistyvät monimutkaiset ja viimeistelemättömät suunnitelmat tuottajiin, jotka leikkaavat kustannuksia kaikilla mahdollisilla tavoilla laadusta piittaamatta”, sanoo Härkönen.

Myös Arevan toinen EPR-hanke Ranskassa kärsii viivästyksistä. Greenpeace vaatiikin Suomen ja Ranskan hallituksia luopumaan epäonnistuneista ydinvoimahankkeista ja keskittymään uusiutuvan energian tuotantoon. Hankkeiden aloittamisen jälkeen uusiutuvan energian tuotannon kapasiteetti on Greenpeacen mukaan kasvanut maailmanlaajuisesti 15–50 prosenttia vuodessa. Suomi ja Ranska ovat kuitenkin jääneet jälkeen tästä kehityksestä.