Artikkeli on julkaistu aiemmin Tekoja-lehden numerossa 4/2013. Tilaa lehti täältä.

"Pelkällä rahalla syntyy kaunis kukkanen, joka ei tue kehitystä ollenkaan", Kirkon Ulkomaanavun uusi kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvinen sanoo. Hän tutki väitöskirjassaan länsimaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen paikallisten yhteistyökumppaneiden voimaantumista. Tavoitteena oli löytää tekijöitä, jotka auttavat kehityshankkeiden onnistumisessa.

Kehitysyhteistyössä puhutaan paljon voimaantumisesta (empowerment). Sillä viitataan usein ihmisten voimaantumiseen, mutta voimaantua voi paitsi yksilö, myös järjestö.

"Vanhojen toimintatapojen hylkääminen on aina vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on yhteisössä, jossa on pitkät perinteet."

Länsimaiset avustusjärjestöt eivät yleensä pysty yksin vastaamaan kehityshankkeidensa toteuttamisesta, vaan ne toimivat yhteistyössä paikallisten kumppaneiden kanssa. Myös Kirkon Ulkomaanapu tekee työtä lukuisien paikalliskumppanien kanssa. Parhaimmillaan se johtaa paikallisen tuntemuksen viisaaseen hyötykäyttöön, jonka avulla tavoitteet toteutuvat.

Aina tavoitteita ei kuitenkaan saavuteta. Usein ongelmana on avun antajien, kumppanijärjestöjen sekä hankkeen piirissä olevien ihmisten erilaiset kokemukset ja näkemykset esimerkiksi toimintatavoista. Sopivan paikallisen kumppanin löydyttyä edessä onkin usein järjestön toiminnan vahvistaminen.

Voimaantumisen kautta kumppanit pystyvät kehittymään itse sekä saamaan aikaan muutosta myös muissa. Voimaantuminen tarkoittaakin muutosprosessia. Kun kumppani on itsenäinen ja sitoutunut, työn tulokset alkavat näkyä.

"Voimaantunut kumppani on muutosprosessissa oleva, riittävään itsenäisyyteen päässyt itseensä luottava yksilö tai järjestö", Järvinen toteaa väitöskirjassaan.

Pois lääkeruiskumallista

Hyvän kumppanin löytäminen voi olla vaikeaa. Näkemykset siitä, mikä on kehitystä, voivat erota suuresti, eikä länsimaisilla arvoilla ja lähestymistavalla välttämättä saavuteta tuloksia. Tämä tosiasia asettaa avun rahoittajalle haasteen kumppaneita lähestyttäessä. Muualta tuleva järjestö ei voi saavuttaa tuloksia omien arvojen lääkeruiskumallilla.

"Kumppanin voimaannuttaminen tarkoittaa yleensä asenteiden suurta muutosta. Vanhojen toimintatapojen hylkääminen on aina vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on yhteisössä, jossa on pitkät perinteet. On helpompi toimia yhteisössä, joka on uusi tai muuten voimakkaassa muutoksessa", Järvinen kirjoittaa.

Työ vaatii kärsivällisyyttä, kertaamista ja turhautumisen kestoa. Länsimaisen avustusjärjestön on tärkeää ymmärtää kohdemaassa vallitsevia valtasuhteita sekä poliittisia ja kulttuurisia käytäntöjä. Ongelmat voivat liittyä myös etiikkaan, kuten mahdolliseen sukulaisten suosimiseen, työhön liittyviin eettisiin kysymyksiin, henkilökohtaisiin motiiveihin ja korruptioon.

Olennaista on myös rikkoa paikallisten järjestöjen ja ihmisten ajatus siitä, että lopullinen muutos tilanteeseen tulee ulkopuolelta.

Mutta kun kumppani on valmis kokeilemaan omia valmiuksiaan, ei tarvita holhoamista. Rahoittava järjestö voi vetäytyä taka-alalle ja siirtyä tukemaan uusia kumppaneita.

Omatoiminen ja itsenäinen

Voimaantuminen ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan siihen liittyy useita eri vaiheita pitkän ajan kuluessa. Henkilöt tai järjestöt, joiden valmiuksia ja kykyjä kehitetään, joutuvat myös vastaamaan erilaisiin haasteisiin.

Järvisen mukaan voimaantunut toimija on omatoiminen ja itsenäinen. Omatoimisuus tarkoittaa muun muassa tietoisuutta omasta toimintaympäristöstä, vastuun ottamista sekä kykyä ottaa ja hallita riskejä.

Itsenäisyys puolestaan liittyy päätöksentekoon, talousasioiden hyvään hallintaan, sitoutuneisuuteen, hyvään suunnitteluun, itseluottamukseen, ongelmien ratkaisukykyyn sekä aloitekykyyn ja omakuvaan.

Voimaantuneella toimijalla on vaikutusvaltaa; kykyä itse muuttaa asioita, eikä vain sopeutua ulkoisiin muutoksiin.

Lähde: Järvinen, Tomi 2007: Kansalaisjärjestöjen haasteet kehitysyhteistyön kumppanuuksissa (A Challenge of NGOs in development partnerships).