Artikkelin lyhempi versio on julkaistu Kansan Uutisissa 25.5.2018.

Yhdessä–kahdessa sukupolvessa ihmiskunnan enemmistö kärsii vakavasta makeanvedenpuutteesta, arvioi Bonnin julkilausumassa 1 500 vesitutkijaa kahdeksan vuotta sitten. Monenlaisten kansainvälisten poliittisten jännitteiden keskiössä oleva Iran on ehkä se alue, jossa peruuttamaton murtuma tapahtuu.

Oikeustieteen tohtori Gabriel Collins Texasin Rice yliopistosta totesi huhtikuussa 2017 julkaistussa raportissaan Iran’s Looming Water Bankruptcy maan keikkuvan vesihuollon romahduksen partaalla. Ruoan omavaraisuutta tavoitteleva politiikka ohjaa makeasta vedestä yli 90 prosenttia maatalouteen. Erityisesti vehnän osalta tavoite tuottaa ongelmia, sillä vehnä on keskeinen vilja iranilaisessa ruokavaliossa ja tonneissa mitattuna pääviljalaji. Maa-aines on liian kuivaa vehnän sadeperustaiseen viljelyyn, joten keinokasteltuna sato olisi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n tietojen mukaan kolminkertainen.

Pakistanista ja Afganistanista Irakiin sekä Persianlahdelta Kaspianmerelle ulottuvaa, pinta-alaltaan Suomea viisi kertaaa laajempaa aluetta nimitetään Iraniksi. Se on World Fact Bookin viime vuoden tietojen mukaan mukaan Lähi-idän toiseksi suurin talous ostovoimakorjattuine 1 631 miljardin dollarin bruttokansantuotteineen, joka on 20 000 dollaria henkilöä kohden. Asukasmäärä on kasvanut 80 miljoonaan. Maa on suurelta osin kuivaa tai puolikuivaa.

Mutta onko Collins oikeassa? Hän on toiminut muun muassa Kiina-analyytikkona maan puolustusministeriössä. Ovatko hänen synkät päätelmänsä tarkoitushakuisia maan suhteen, jota presidentti Donald Trump on nimittänyt ”roistohallinnoksi”

Omavaraisuuspolitiikalla, huonolla vesihallinnoinnilla ja ilmastonmuutoksella vaikeuksiin

Al Arabiya News kertoi toukokuussa 2015 Iranin ylittävän vuoden loppuun mennessä ”kriittisen pisteen väestönkasvun ja vesi-intensiivisten maatalousohjelmien vuoksi”. Teheranissa toimiva konsultti Bijan Khajehpour kommentoi lehdelle presidentti Hassan Rouhanin määräystä viiden perussatokasvin omavaraisuuden saavuttamisesta sanomalla, että maataloussektorin vedenkäytön vähentäminen ”hankaloittaisi omavaraisuustavoitetta”.

Saman kuukauden aikana Al Monitor luonnehti ongelman kansainvälistä luonnetta: ”Kriisi on pahentunut hälyttävään pisteeseen, jossa suuren iranilaisjoukon saattaa olla pakko muuttaa myös ulkomaille, jollei toimivia ratkaisuja löydetä lähivuosina.” ”Iranin olisi lähes puolitettava vuotuinen vedenkulutuksensa,” Al Monitor jatkoi. Vuotta aikaisemmin iranilainen ilmastotieteilijä Nasser Karami oli todennut Washington Postille: ”Alle 50 vuodessa olemme käyttäneet noin 30 prosenttia pohjavesivarannoistamme, joiden kerääntyminen on kestänyt miljoona vuotta.”

Iran on merkittävä maatalousmaa. Eri lähteiden mukaan se on viime vuosikymmenen vaihteessa ollut maailman 12. suurin vehnäntuottaja ja 13. suurin riisin kuluttaja – riisistä yli kaksi kolmasosaa tuotettiin kotimaassa. Maa oli kasvattanut puolet maailman pistaasipähkinöistä, 95 prosenttia sahramista sekä eniten marjoja ja kivellisiä hedelmiä.

Ihmisoikeuskeskuksen mukaan tammikuusta 2018 huhtikuuhun ainakin 13 ympäristönsuojelijaa on pidätetty ja heitä syytetään vakoilusta.

Lontoossa sijaitseva, Iranista ja Lähi-idästä uutisoiva ja omien sanojensa mukaan riippumaton Micorofonnews-verkkomedia kertoi kuluvan vuoden huhtikuussa, että ainakin 300 Iranin kaupunkia, joissa asuu yhteensä 17 miljoona ihmistä, kärsii parhaillaan veden niukkuudesta. Haastateltu energiaministeri Reza Ardakanian ilmaisi huolestuneisuutensa maan monien osien sadannan vähentymisestä jopa yli kahdella kolmasosalla verrattuna edelliseen vuoteen. Hän totesi: ”Olemme nyt tekemisissä muuttuvan ilmaston kanssa, joka on aiheutunut globaalista lämpenemisestä. Se ja liikaa vettä käyttävä kasvava väestö ovat maan kohtaaman vesipulan päätekijät.”

Päivää myöhemmin teheranilainen talouspäivälehti Financial Tribune vahvisti energiaministerin neuvonantajan Mohammad Haj-Rasoulihan suulla, että kuluvana vesivuonna Iranin vesipula on ollut pahin puoleen vuosisataan.

Moninkertaisesti kansainvälisesti palkittu iranilainen tutkija ja ympäristöaktivisti Kaveh Madani kirjasi Journal of environmental studies and sciences -aikakauskirjan raporttiinsa jo 2014, että ”hallitus syyttää nykyistä kriisiä ilmastonmuutoksesta, toistuvista kuivuusjaksoista, ja kansainvälisistä sanktioista uskoen, että vesipula on jaksoittaista. Iranin dramaattisella vesiturvatilanteella on kuitenkin juurensa vuosikymmenten hajanaisessa suunnittelussa ja hallinnoinnin lyhytnäköisyydessä.” Madani pyydettiin myöhemmin Iranin ympäristöhallinnon johtoon ja hänestä tuli YK:n ympäristöohjelman hallintoneuvoston pysyvä jäsen.

Maaperä katoaa taivaalle hiekkamyrskyissä

Pitkään jatkunut vesien väärinkäyttö on kuivattanut Luoteis-Iranissa sijaitsevan, maailman suuriin järviin lukeutuvan Urmia-suolajärven melkein kokonaan – samoista syistä kuin Keski-Aasian Araljärvi on lähes lakannut olemasta. Järveen laskevien jokien vesi on käytetty viljelyyn. Urmia on menettänyt 80 prosenttia pinta-alastaan viimeisten 30 vuoden aikana.

Monille kosteikoille on käynyt samoin. Tehran Times uutisoi toukokuun 4. päivä 2018 ympäristöhallinnon johtajan Masoud Tajrishin huomauttaneen, että 18 kosteikkoa on kokonaan kuivunut ja 24 on kriittisessä tilassa. Arabiemiraateissa julkaistava The National on kuvannut jokien tilannetta karusti: ”Zayandehrood, ’elämän antava joki’, on suurin joki Keski-Iranissa ja tärkeä vesiturvalle. Se virtasi 400 km Zagrosvuorilta länteen läpi puistojen ja Safavid-ajan siltojen alitse. Se tunnettiin vilkkaasta kalastuksesta. Nyt paikalla on likaa ja kiviä. Ainoa todiste joskus mahtavasta vesitiestä ovat soutuveneet pölyävillä töyräillä.” Muutkin suuret järvet ja joet kuivuvat. Tehran Times kertoi 517 kaupungin kärsivän vedenvähyydestä. Kiistat vesioikeuksista ovat yltyneet mielensoituksiksi ja jopa mellakoiksi. “Vedenotto pohjavesistä on kielletty 230 tasankoalueella, mutta siitä huolimatta me tyhjennämme varantoja viidellä miljardilla kuutiometrillä,” Tajrishi pahoitteli.

Iranissa on aina koettu hiekkamyrskyjä, mutta niitä esiintyy aikaisempaa useammin ja epätavallisissa paikoissa. Urmiajärven ja muiden vesien katoaminen ovat tähän osasyynä. Tuuli kuljettaa kuivuneen maa-aineksen pölynä laajoille alueille.

Yhdistyneiden kansakuntien ja Iranin rahoittamassa kansainvälisessä, Teheranissa pidetyssä konferenssissa YK:n Maailman ilmatieteenjärjestön analyytikko Enric Terradellas totesi viime kesänä: ”Lähi-idässä on koettu merkittävää kasvua hiekka- ja pölymyrskyjen esiintymistiheydessä ja voimakkuudessa viimeisten 15 vuoden aikana.” Kairon yliopiston maaperätutkimuksen professori Wadid Erian varoitti, että ”hiekkamyrskyt kiihdyttävät aavikoitumisprosessia ja aiheuttavat vakavaa ympäristön saastumista, joilla on valtavan tuhoava vaikutus ekologiaan ja elinympäristöön”. Konferenssista raportoi Middle East Eye -lehti.

Asukkaiden mitta on täytymässä

Huhtikuun 26. päivänä 2018 rikkoivat viljelijä-mielenosoittajat 20 vedensulkijaa Isfahanin maakunnan Shaturissa vastalauseena vakavalle vedenpuutteelle. Sulkijat kuuluivat putkistoihin, joilla vettä ohjattiin pois viljelymailta. Seuraavana päivänä tuhatpäinen turvallisuusjoukko saapui korjaamaan putkistot. Tiedot kertoi Our Iran -ryhmä, joka omien sanojensa mukaan ”peilaa vastarintavoimien vapautustoimintaa uutisilla ja kuvilla kaikkialta Iranista”.

ACLED:n tietojen mukaan tämän vuoden maaliskuun alun jälkeen vesimielenosoituksia on ollut ainakin Isfahanin, Khuzestanin, Chaharmahalin ja Bakhtiarin sekä Kohgiluyehin ja Buyer Ahmadin maakunnissa. Viljelijät ja asukkaat ovat nousseet kuivuutta ja hallituksen suunnitelmia vastaan, jotka toteutuessaan ohjaisivat niukkaa vettä toisiin maakuntiin. Mielenosoittajat ovat ottaneet yhteen poliisin ja turvallisuusjoukkojen kanssa. Ainakin kaksi on loukkaantunut ja kymmeniä pidätetty. ACLED eli Armed Conflict Location & Event Data Project on hajautettu projekti, joka kokoaa tietoa, analysoi ja kartoittaa kriisejä ympäri maailmaa.

Ympäristönsuojelijoiden pidätyksiä ja epäselviä kuolemia

Center for Human Rights in Iran tiedotti 26.4.2018 Iranin vallankumouskaartin tiedusteluorganisaation pidättäneen Madamin, ja että tämä lähti maasta välittömästi päästyään vapaaksi. Ihmisoikeuskeskuksen mukaan tammikuusta 2018 huhtikuuhun ainakin 13 ympäristönsuojelijaa on pidätetty ja heitä syytetään vakoilusta. Lisäksi toukokuun alussa yli 40 ympäristönsuojelijaa pidätettiin eteläisessä Hormozganin maakunnassa. Heidän nimiään ja syytteitään eivät viranomaiset kerro.

Toukokuun 25. päivänä sama keskus tiedotti, että kaksi on kuollut turvallisuusjoukkojen luoteihin ja ainakin 48 haavoittunut Kazeroonin kaupungissa Farsin maakunnassa mielenosoituksissa, joilla vastustettiin kaupungin jakamista uuden kaupungin perustamiseksi. ”Osa, joka aiotaan irrottaa Kazeroonista, on historiallinen alue suurine vesivaroineen. Ihmiset uskovat suunnitelmaa ehdottaneen lainsäätäjän haluavan liittää sen kylään, jossa hän on syntynyt sen sijaan, että huomioisi ihmisten todellisia ongelmia,” paikallinen asukas kertoi järjestölle.

Ympäristön tilan palauttamiseen tarvittava vesimäärä on paljon suurempi kuin olemassa olevat varannot

Tammikuusta alkaen pidätettyihin ympäristönsuojelijoihin kuuluu 15 aiempaa ja nykyistä Persian Heritage Wildlife Foundation järjestön PHWF:n henkilökunnan jäsentä. PHWH:n toiminnanjohtaja, iranilais-kanadalainen akateemikko Kavous Seyed-Emami kuoli Iranin Evinin vankilassa epäselvissä olosuhteissa helmikuussa.

Voiko Iran selvitä vesitilanteestaan?

Syksyllä 2017 tutkijat, iranilainen Fatameh Karandish Zabolin yliopistosta sekä Hollannin Twenten ja Singaporen yliopistoissa työskentelevä Arjen Y. Hoekstra, vesijalanjälkikäsitteen kehittäjä, julkaisivat tutkimusartikkelin, jonka mukaan maan keskittyminen ruokaomavaraisuuteen on johtanut voimalliseen keinokastelun lisäämiseen huomioimatta vesitehokkuutta. Ajatustakaan ei ole uhrattu maakuntien ja valtioiden välisen kaupan tarjoamille mahdollisuuksille, joilla voitaisiin hillitä oman alueen vedenkulutusta kulutuskäyttäytymisen muuttuessa. Tutkimus on Iranin ensimmäinen kattava vesijalanjälkitutkimus. Se analysoi vuodet 1980–2010, jolloin väestö lähes kaksinkertaistui ja viljelyyn käytetyn veden määrä suureni 122 prosenttia. Analyysi osoittaa ruoan omavaraisuuden kehittyneen poliittisten linjausten mukaisesti, mutta samalla vedenpuute on ajanut maan vaikeuksiin.

Sri Lankassa sijaitsevan International Water Management Instituten pääjohtaja Claudia Sadoffin luonnehdinta maaliskuun lopussa pysäyttää: ”Yli 90 prosenttia maan väestöstä ja taloudellisesta tuotannosta sijaitsee suuren tai hyvin suuren vesistressin alueilla. Tämä on kaksi–kolme kertaa globaali keskiarvo prosenteissa ja absoluuttisina numeroina se edustaa suurempaa ihmisten ja tuotannon riskiä kuin missään muualla Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa.”

Ennen pidätystään ja pakoaan Iranista tutkija Madani selvensi Finacial Tribunelle Iranin tilanteen laadullista muutosta: ”Kriisi on akuutti tilanne, jolloin on vielä mahdollisuus palauttaa alkuperäiset olosuhteet, mutta vararikko merkitsee, että mahdollisuudet täyteen ennallistamiseen ovat romahtaneet.” Siksi on oikeampaa määritellä nykyistä vesitilannetta kriisin sijasta vararikkona. Useimmissa paikoissa tuho on korjaamaton. Ympäristön tilan palauttamiseen tarvittava vesimäärä on paljon suurempi kuin olemassa olevat varannot. ”Luonto ei kykene sellaiseen”.