Kohdennetun vaikuttamisen uhrina

Artikkeli on julkaistu alun perin Le Monde diplomatique -lehden numerossa 2/2018.

Digitaalisen ja sosiaalisen sosiaalisen median jäteillä on ikävä tapa tehdä käyttäjätilien yksityisasetukset varsin vaikeaselkoiseksi. Kryptisyyden lisäksi oletuksena on, että käyttäjän tiedot tuupataan kaikkien nähtäväksi. Oletusasetukset johtavat siihen, että vähemmän epäluuloinen käyttäjä on vapaata riistaa. Jos en ole tarkka, algoritmi lähettää minun nimissäni kutsuja ja viestejä (joista en ole tietoinen) henkilöille, joita en edes tunne. Musiikkiakaan en voi kuunnella edes maksullisesta suoratoistopalvelusta ilman varmuutta siitä, että muu maailma kuuntelisi myös. Kyse ei ole siitä, että olisin erityisen kiinnostava. Mutta minun tapaisista taviksista tulee kiinnostavia, kun meitä on miljoonia.

Maaliskuussa 2018 Facebook myönsi, että Cambridge Analytica-niminen yritys on saanut kerättyä jopa 50 miljoonan käyttäjän tiedot Facebookin järjestelmästä ja näitä tietoja on myöhemmin hyödynnetty Yhdysvaltojen vaalikampanjassa. Huhtikuussa Facebook korjasi tiedon: ups, se olikin 87 miljoonaa! Saaduilla tiedoilla Cambridge Analytica on pystynyt laatimaan tarkan profiilin käyttäjistä ja sen jälkeen kohdentamaan halutunlaiset viestit käyttäjien profiilin perusteella. Tätä kutsutaan kohdennetuksi vaikuttamiseksi.

Algoritmit tukevat profiilini perusteella maailmankuvaani ja pyrkivät jopa vahvistamaan sitä. Haluanko sitä? Vai haluanko, että poliittinen vaikuttaminen perustuisi argumentteihin, jotka kyseenalaistaisivat terveellä tavalla myös omat luutuneet näkemykseni?

Kyse ei enää ole edes siitä, että osaisimme varoa, mitä kerromme itsestämme. Datamme on jo urkittu.

Uhkakuvilla on helppo lietsoa. MIT:n tutkimuksen mukaan valeuutiset leviävät sosiaalisessa mediassa jopa kuusi kertaa tehokkaammin kuin ”oikeat” uutiset. Vihapuhe on aina ollut tehokasta, kun ovat mediat ja kipakat twiitit tehokkaassa käytössä. Paavi Urbanus II piti historian ehkä ensimmäisen merkittävän vihapuheen, jolla sai seuraavaksi kahdeksi vuosisadaksi sadat tuhannet eurooppalaiset tekemään ristiretkiä Pyhään maahan. Vuonna 1095 Clermontissa hän lietsoi kuulijoitaan kertomalla, että kristittyjen viholliset seldzukit ympärileikkaavat kristityt ja levittävät heidän verensä kirkkojen alttareille ja kastemaljoihin. He puhkaisevat myös kristittyjen navat ja repivät auki heidän sisälmyksensä. Kuulijat innostuivat ja lähtivät Jerusalemiin kostoretkelle. Mukaan otettiin jopa lapsia. Martti Luther osasi käyttää kirjapainoa katolisia ja juutalaisia koskevien vihaa tihkuvien viestiensä välittämiseen. Usein hän ajoitti kirjojensa ilmestymisen Frankfurtin kirjamessuille. Hitler osasi käyttää radiota, liikkuvasta kuvasta puhumattakaan.

Nyt olemme vaikeasti kontrolloitujen somejättien armoilla. Kyse ei enää ole edes siitä, että osaisimme varoa, mitä kerromme itsestämme. Datamme on jo urkittu. Urkkimista yritetään saada kuriin, kun Euroopan unionin uusi tietosuoja-asetus tulee voimaan toukokuussa. Se on jo saanut ylimielisen Facebookin muuttamaan toimintatapojaan. Mutta koska digimaailmassa mihinkään ja kenenkään ei voi luottaa, paras keino suojautua kyseenalaisilta vaikuttamiselta on tietoisuuden lisääminen. Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän innostuu agitaattoreista, trumpeista ja trolleista. Se edellyttää yleissivistyksen arvostamista. Koulutuksen turvaaminen on vastuumme tuleville, mobiililaitteisiin kiinnikasvaneille sukupolville.

Kirjoittaja on on Le Monde diplomatiquen Suomen edition päätoimittaja.