Tämä kolumni on alun perin julkaistu Kehitys-Utveckling-lehden numerossa 2/2013. Tilaa lehti täältä.

Intiaan rekisteröitynyt Karuturi Global Limited Ltd. on maailman suurin ruusujen tuottaja, jolla on toimintaa Intian lisäksi muiden muassa Etiopiassa ja Keniassa.

Huhtikuussa Kenian oikeusistuin antoi päätöksen, jonka mukaan Karuturi oli syyllistynyt laittomaan veronkiertoon vääristelemällä tytäryhtiöidensä välisen kaupan hintoja.

Tiedossa ei ole toista tapausta, jossa afrikkalainen valtio olisi tuominnut ulkomaisen yrityksen veropetoksesta. Kenian veroviranomaisten viimevuotinen päätös tuli nyt julkiseksi, koska yhtiö valitti siitä oikeuteen – ja hävisi.

Karuturi on esimerkki ilmiöstä, jossa ulkomaiset yhtiöt siirtävät voittoja matalan verotuksen maihin, tässä tapauksessa Arabiemiirikuntiin, eikä kehitysmaa pääse hyötymään omista luonnonvaroistaan. Laiton pääomapako päätyy harvoin oikeusistuimiin, koska jutut ovat monimutkaisia ja hankalia todistaa. Tilastollisin menetelmin on kuitenkin voitu arvioida, että yhtiöiden laiton veronkierto maksaa kehitysmaille enemmän kuin virallinen kehitysapu.

Yksi keino puuttua ongelmaan olisi lisätä veronmaksun julkisuutta. Se auttaisi kehitysmaiden veroviranomaisia ja paikallisia ihmisiä sekä nostaisi verotuksen merkitystä yhtiöiden maineelle.

Euroopan unioni hyväksyi huhtikuussa kirjanpito- ja avoimuusdirektiivien uudistukset. Mittavat direktiivipaketit pitivät sisällään vaatimuksen verojen aiempaa tarkemmasta raportoinnista maittain ja yksittäisissä hankkeissa.

Vaatimus koskee öljy-, kaasu- ja kaivosalan yrityksiä sekä metsäyhtiöitä, jotka toimivat aarniometsäalueilla. Niiden tulee jatkossa raportoida entistä tarkemmin veronmaksustaan.

Kontrolli toimii myös toiseen suuntaan. Korruptoituneiden hallintojen on aiempaa vaikeampaa vetää välistä verotuloja, jotka kuuluisivat esimerkiksi paikallisten yhteisöjen käyttöön.

EU:n lainsäädännön taustalla on Yhdysvaltojen massiivinen finanssikriisilainsäädäntö Dodd-Frank Act, jonka kongressi hyväksyi vuonna 2010. Dodd-Frank Actiin sisältyi vaatimus öljy-, kaasu- ja kaivosalan yhtiöiden maa- ja hankekohtaisesta veroraportoinnista.

Avoimempi raportointi joutui Yhdysvalloissa heti vastatuuleen. Uuden lainsäädännön muotoilu pykäliksi viivästyi lähes puolellatoista vuodella. Brittiläisen talouslehden Financial Timesin mukaan viivästyminen johtui pitkälti siitä, että öljyteollisuus pyrki vahvalla lobbauksellaan vaikuttamaan Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinaviranomaiseen SEC:iin.

Kun SEC vihdoin sai vuonna 2012 työnsä päätökseen, haastoivat Amerikan öljyinstituutti ja joukko muita etujärjestöjä sen oikeuteen. Ne syyttivät SEC:iä valtionyhtiöiden suosimisesta ja maan energiaturvallisuuden vaarantamisesta.

Vetoomustuomioistuin ilmoitti 26. huhtikuuta 2013, ettei se suostu käsittelemään etujärjestöjen kannetta. Taustalla oli brittiläisen Oxfam-kansalaisjärjestön menestyksekäs kantelu, jonka mukaan asia ei kuulu vetoomustuomioistuimelle. Käsittely alemmassa käräjäoikeudessa on vielä kesken.

Avoimempaa veronmaksua edistetään myös Extractive Industries Transparency Initiative -aloitteella (EITI), jota Suomi on tukenut. Se kannustaa yhtiöitä ja valtioita julkaisemaan vapaaehtoisesti tietoja veronmaksusta. Periaate on hyvä. Valitettavasti raportit ovat usein tulleet viiveellä, ja julkaistuja tietoja on usein hankala verrata keskenään.

Yhtiöiden rahavirtojen läpinäkyvyyttä ajavat järjestöt, kuten Global Witness, Publish What You Pay ja Tax Justice Network, ovat puolestaan ajaneet EU:n ja Yhdysvaltojen malleja laajempaa maa- ja hankekohtaista rahavirtojen avoimuutta.

Kattavassa maakohtaisessa raportoinnissa monikansalliset yritykset raportoisivat paitsi maksamansa verot, myös tulonsa, tytäryhtiöidensä nimet ja muut keskeiset taloustietonsa.