Artikkeli on julkaistu alun perin Le Monde diplomatique -lehden numerossa 6/2016.

Donald Trumpin väitteet siitä, että Barack Obama olisi muslimi tai terroristijärjestön Isisin perustaja, on saanut monet ajattelemaan, että elämme "faktojen jälkeisessä demokratiassa". Tällaisessa demokratiassa saa sanoa mitä tahansa ja miten tahansa. Räyhääminen ja valehtelu on normaalia. Ja jos valheesta jää kiinni, voi todeta, kuten perussuomalaisten Matias Turkkila, että populistista puhetta ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Milloin sitten?

Kautta historian valtaan on päästy valehtelemalla. Ranskan keisariksi ja "kansan ensimmäiseksi edustajaksi" julistautuneen Napoleonin tiedotteet ja viralliset dokumentit olivat enemmän fiktiota kuin faktaa. Kun Napoleonin sihteeri de Bourienne esitti Napoleonille huolensa viestinnän luotettavuudesta, Napoleon vastasi: "Te olette idiootti. Ette ymmärrä mitään."

Olemme eläneet aina faktojen jälkeistä aikaa, mutta nyt valheiden levittäminen on tehostunut ennenkuulumattomalla tavalla sosiaalisen median avulla. Noitavainot olisivat olleet vieläkin tuhoisampia, jos 1600-luvun dominikaanimunkkien luostareiden trolleilla olisi ollut internet käytössään.

Populistien menestymisen mahdollistavat kehittyneet sosiaalisen median algoritmit, jotka jakavat vain sellaisia syötteitä, jotka sopivat käyttäjiensä profiiliin. Algoritmi valikoi siis vain sellaista sisältöä, joka tukee käyttäjänsä maailmankuvaa. Trump osasi hyödyntää Facebookin ja Twitterin algoritmeja ja ajoittaa päivityksensä sopivasti. Trump on myöntänyt, että sosiaalinen media auttoi häntä voittamaan presidentinvaalit.

Sosiaalisen median jätit ovat tunkeutuneet normaalin tiedonvälityksen puolelle, mutta ne eivät ota vastuuta siitä, mitä niiden alustoilla jaetaan. Facebook sensuroi kuvia imettävistä naisista, mutta vihapuheeseen ja valheisiin se ei puutu.

"Noitavainot olisivat olleet vieläkin tuhoisampia, jos 1600-luvun dominikaanimunkkien luostareiden trolleilla olisi ollut internet käytössään."

Sosiaalisen median nerokkaista algoritmeista on tullut rahantekokoneita, joilla mainostajat saavat rahoilleen hyvän vastineen. Mutta samalla unohdettiin, että oppivasta algoritmista tulisi taitavissa käsissä loistava propagandan väline, somekupla, joka ei ikinä puhkeaisi vaan jatkaisi kasvamistaan.

Maailmasta ei ole tullut faktojen jälkeinen demokratia vaan algoritmien ohjaama demokratia. Ohjelmistokoodit ovat ottaneet ohjat käsiinsä. Somekeskustelua ohjaavat algoritmit ovat muuttamassa poliittisten kampanjoiden luonteen. Populistien menestys ei olisi näin suuri kaikkialla maailmassa ilman sosiaalista mediaa.

Jokainen voi alkaa elää omassa somekuplassaan tarvitsematta enää kuunnella erilaisia näkemyksiä tai sietää erilaisuutta ylipäätään. Jotta somekuplasta ei tulisi ahdamielistä vankilaa, tarvitaan entistä enemmän perinteistä tiedonvälitystä, ei algoritmeihin perustuvaa datanvälitystä.

Skotlantilaisen kirjailijan Thomas Carlylen sankari on koruton, totuutta rakastava henkilö. Hän työskentelee periaatteidensa hyväksi, puhuu aina totta ja pohjautuu toiminnassa tosiasioihin. Hän on urhoollisin ihminen, mutta hänen urhoollisuudessaan ei ole mitään häikäisevää, teatraalista. Hän ei seikkaile lohikäärmeiden ja taikureiden parissa, vaan taistelee paljon vaikeamman taistelun todellisuuden kanssa.

Maailmaa ei ole koskaan pystytty muuttamaan paremmaksi paikaksi valheilla vaan ainostaan tiedolla ja totuudella. Maailman muuttavat lopulta ne, jotka puhkaisevat oman somekuplansa ja kuuntelevat muitakin kuin samanmielisiä.

Kirjoittaja on Le Monde diplomatique -lehden vt. päätoimittaja.