Kolumni on ilmestynyt aiemmin Pakolainen -lehden numerossa 2/2012. Lehden voi tilata tästä. 

Suomeen ei ole helppo tulla. "Tavallinenkin" työn, opintojen tai rakkauden perässä maahan muuttava henkilö joutuu käymään läpi valtavan byrokraattisen viidakon ennen kuin saa jalkojensa alle suomalaisen maaperän. Tilanne on vielä vaikeampi niille, jotka lähtevät omasta maastaan pakoon.

Turvapaikanhakijoille ja kiintiöpakolaisille Suomi on paikka, jossa on turvallista elää, kun se kotimaassa ei enää onnistu. Suomi valitsee joka vuosi noin 750 kiintiöpakolaista maailman pakolaisleireiltä ja kaupungeista ja tarjoaa heille mahdollisuuden uuteen alkuun. Pakolaiset ovat saattaneet elää vuosia, pahimmassa tapauksessa koko ikänsä, pakolaisleirillä.

Pakolaisleirillä asuvat henkilöt ovat kaikki saaneet YK:n pakolaisjärjestön myöntämän pakolaisstatuksen, joka mahdollistaa elämän leirillä: ruoka-avun, koulunkäynnin ja terveydenhuollon. Pakolaisilla on myös mahdollisuus hakea uudelleensijoitusta länsimaihin. UNHCR haastattelee hakijat ja myöntää suosituksia. Tämän jälkeen esimerkiksi Suomesta leirille matkustaa sisäasiainministeriön virkamiesryhmä kahdeksi viikoksi, haastattelee suositellut hakijat ja arvioi, ovatko he sopeutumiskelpoisia suomalaiseen yhteiskuntaan. Seula on tiheä, mutta viime vuosina läpi on päässyt suurimpina ryhminä afganistanilaisia, kongolaisia, burmalaisia ja irakilaisia. Kutakin kansalaisuutta on valittu noin sata henkilöä Suomeen sijoitettavaksi. Suomi on sitoutunut antamaan kiintiössään suojan myös erityisen haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille, esimerkiksi yksinhuoltajaäideille ja vammaisille.

Suomeen valituksi tulemisen olettaisi olevan päätepiste pitkälle ja usein turhauttavalle odotukselle. Valitettavan usein se on vain turhauttavan odotuksen uusi alku. Helmikuun lopussa Suomeen pääsyä odotti leirillä tai kaupungeissa 641 henkilöä – toisin sanoen yli 85 prosenttia vuosittaisen kiintiön määrästä. Joukossa on mukana aikaisempien vuosien kiintiöpakolaisia, joille ei ole löytynyt vielä kotia Suomen kunnista. Erityisesti kongolaiset ovat viime vuosina joutuneet odottamaan kuntapaikkoja pitkään. 

Burmalaiset pakolaiset puolestaan ovat kunnissa kovaa valuuttaa. Suomi24.fi-nettikeskustelija Ringlingbros tietää, miksi: "Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että saamme burmalaisia ja muita aasialaisia, koska he yleensä työllistävät itse itsensä pikkuhiljaa, mutta suhtaudun suurella epäluulolla päiväntasaajan kulmilta tuleviin uussuomalaisiin..."

Nimimerkki Adolf vastaa: "Voidaanhan ihmisiä auttaa, mutta katsotaan vähän ketä tänne tuodaan, etteivät ole "hyppimässä silmille". Nettikeskusteluista voi olla montaa mieltä, mutta siellä viljellyt käsitykset tuntuvat vaikuttavan kuntapäättäjiinkin. Itse en ainakaan pika-googletuksen "kongolainen + rikos" löytänyt juuri muuta kuin raportteja sotarikostuomioistuimesta. Mistä kaikki paitsi burmalaiset ovat saaneet leiman rikollisina silmillehyppijöinä?

Pudasjärvellä leimoja ei ole lyöty. Kylän mummot kokoontuivat talvella kutomaan sukkia kuntaan saapuville kongolaisperheille. Vaikka matka viivästyi joillain kuukausilla, kongolaiset pääsivät lopulta Pohjanmaalle. Mummot tuskin haluaisivat lämmittää tulevien pikkurikollisten jalkoja, vaan ele syntyi vilpittömästä tahdosta auttaa vieraaseen maahan matkaavia pakolaisia. Kunnan tavoitteena on nostaa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden osuus kymmeneen prosenttiin vuoteen 2018 mennessä. Esimerkillisiäkin kuntia siis löytyy, mutta maassamme on edelleen kymmeniä kuntia, joiden vastaanottamat pakolaiset voi laskea yhden käden sormin – usein pelkkä peukalokin riittää.

Kuntapaikkaongelmassa on monia kiemuroita: kunnat ottaisivat mielellään lisää pakolaisia, jos valtion tuki olisi korkeampi. Valtio on jo nostanut tuen pituutta kolmesta vuodesta neljään, mutta se ei silti riitä monille kunnille. Kuntapäättäjien on toki kannettava taloudellinen vastuu, mutta samalla heidän on syytä muistaa, että Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin vastaanottamaan vuosittain 750 kiintiöpakolaista. Ilman kuntien panosta tätä sopimusta ei voida täyttää.

Pakolaisapu kerää Mahdollisuuksien toreilla nimiä vetoomukseen kuntapaikkojen puolesta. Tervetuloa toreille allekirjoittamaan!