Tämä artikkeli on alun perin julkaistu kepa.fi:ssä.

Suomi vastaa seuraavat kolme vuotta Maailmanpankin johtokunnassa Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostaman vaalipiirin yhteisen kannanmuodostuksen valmistelusta sekä johtokuntatyöstä.

Suomen edustajaksi Maailmanpankin johtokuntaan valittiin keväällä paljon julkisuutta saaneessa valintaprosessissa ulkoministeriön apulaisosastopäällikkö Satu Santala.

"Kansalaisjärjestöt ovat tunnetusti olleet kriittisiä Maailmanpankkia kohtaan. Muistissa ovat vielä 1980-luvun tuhoisat rakennesopeutusohjelmat."

Kehitysministeri Heidi Hautala ja valtionvarainministeri Jutta Urpilainen olivat kutsuneet tänään Säätytalolle laajan joukon sidosryhmiä evästämään Santalaa. Tapaaminen antoi muun muassa kansalaisjärjestöille tilaisuuden välittää Santalalle niitä viestejä, joita hänen toivotaan vievän pankin johtokunnassa eteenpäin.

***

Kansalaisjärjestöt ovat tunnetusti olleet kriittisiä Maailmanpankkia kohtaan. Muistissa ovat vielä 1980-luvun tuhoisat rakennesopeutusohjelmat.

Rakennesopeutusohjelmat kehitettiin velkaongelmiin joutuneiden maiden talouden tasapainottamiseksi ja pankkien saatavien turvaamiseksi. Uusien lainojen ehdoksi asetettiin julkisten menojen vähentäminen, elintarvikkeiden hintatukien poistaminen, viennin lisääminen ja valtionyritysten yksityistäminen.

Rakennesopeutusohjelmista maksettiin usein kova hinta. Ne johtivat monissa köyhemmissä maissa terveydenhuollon ja koulutuksen romahtamiseen, luonnonvarojen riistoon, elintarvikkeiden hintojen nousuun ja elintarvikehuollon huononemiseen.

Maailmanpankin epädemokraattisuus on myös herättänyt kritiikkiä vuosikymmenien ajan. Pankissa kun sovelletaan edelleen dollari per ääni periaatetta. Viime vuosina on tosin pyritty lisäämään kehitysmaiden ääniosuuksia.

Myös ministeri Hautala totesi suhtautuneensa aikaisemmin kansanedustajana ollessaan välillä kriittisesti Maailmanpankin toimintaan. Tänään hän kuitenkin sanoi, että Maailmanpankki ei ole enää "pahis".

Onko ministerin väitteessä perää?

***

Pankin pääjohtajaksi viime vuonna valittu Jim Yong Kim on ryhtynyt karistamaan pankin menneisyyden taakkaa. Kim on tehnyt äärimmäisen köyhyyden poistamisesta vuoteen 2030 mennessä ja eriarvoisuuden vähentämisestä pankin tärkeimmät tavoitteet.

Maailmanpankki on myös kokenut ilmastoheräämisen viime vuosina. Useat pankin raportit ovat tuoneet uutta tietoa ilmastonmuutoksen katastrofaalisista seurauksista kehitysmaille. Turn Down the Heat -raporttisarja on valottanut, mitä 4 asteen lämpeneminen tarkoittaisi haavoittuvimmille kehitysmaille. Sitä ei ole ollut mukava lukea. 

Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuivuus ja lämpö uhkaavat vuoteen 2030 mennessä kuihduttaa 40 prosenttia viljelymaasta, jota nykyään käytetään maissinviljelyyn. Etelä-Aasiassa suurimmat pelot kohdistuvat monsuunisateiden rytmin sekoittumisesta aiheutuviin massiivisiin tulviin, ja Kaakkois-Aasiassa uhkakuvina ovat esimerkiksi merenpinnan nousu, trooppisten myrskyjen lisääntyminen ja meren ekosysteemien ja kalakantojen tuhoutuminen.

Maailmanpankki on ryhtynyt ottamaan ilmastonmuutoksen tosissaan myös lainoituspolitiikassaan. Vielä viisi vuotta sitten yli puolet pankin lainoista energiasektorille menivät hankkeisiin, jotka käyttivät fossiilisia polttoaineita. Tänä kesänä julkaistun pankin uuden energiastrategian mukaan Maailmanpankki aikoo lopettaa hiilivoiman tukemisen kehitysmaissa.

Suunnanmuutos on valtava, sillä Maailmanpankki on rahoittanut viimeisen viiden vuoden aikana hiilivoimaloita noin 3,8 miljardilla eurolla. Santala korosti ihan aiheesta uuden strategian merkitystä.

Säätytalon tilaisuudessa koettiinkin sellainen harvinainen tapahtuma, että kansalaisjärjestöjen edustajat kiittelivät Maailmanpankin energia- ja ilmastopolitiikkaa, kun sekä allekirjoittanut että Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakso kehuivat pankin uutta energiastrategiaa. Strategian osoittama suunta on ehdottomasti oikea.

***

Vielä jää kuitenkin parantamisen varaa. Uuteen energiastrategiaan jäi nimittäin muutama porsaanreikä. Hiilivoimaloita voidaan "poikkeustapauksissa" edelleen tukea. Kun kysyin Santalalta miten nämä "poikkeukset" määritellään, totesi hän Suomen vetävän tässä tiukkaa linjaa. Pankin johtokunnassa on kuitenkin muitakin maita ja maaryhmiä, joissa suhtautuminen hiilivoimaan ei ole yhtä kriittinen.

Uuden strategian koetinkiveksi näyttää nousevan Kosovoon suunniteltu hiilivoimala, jota Maailmanpankin alaisuudessa toimiva, yksityisen sektorin sijoituksia edistävä, International Finance Corporation (IFC) on ollut mukana tukemassa.

Useat selvitykset osoittavat, että Kosovo pärjäisi vallan hyvin ilman uutta hiilivoimalaa. Myös kosovolaiset itse ovat vastustaneet hanketta. Nähtäväksi jää, muodostaako Kosovon hanke ennakkotapauksen Maailmanpankin uuden energiastrategian toimeenpanossa ja voidaanko pankista ryhtyä puhumaan jo ilmastopolitiikan "hyviksenä".

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen asiantuntija.