Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin ilmasto.org-sivustolla.

Ensin ajattelin, että ilmastonmuutos on ympäristöongelma. Olin ennen kaikkea huolissani saimaannorpasta ja jääleinikistä. Asiat näyttivät kuitenkin olevan jotenkuten hoidossa: Kioton pöytäkirja oli juuri tullut voimaan. Ilmastonmuutoksen torjunnasta puhuivat kaikki. Meitä kansalaisiakin kutsuttiin mukaan ilmastotalkoisiin. Valtaa saattoi käyttää sammuttamalla turhat valot.

"Suomessakin on kasvava joukko ihmisiä ja ryhmiä, jotka eivät usko, että lyhyemmät suihkut riittäisivät panemaan energiajärjestelmän uusiksi. He haluavat parempaa ilmastopolitiikkaa."

Kävi ilmi, että tämä ei riitä. Eikä ilmastonmuutosta voi käsitellä vain ympäristöongelmana. Ilmastonmuutos johtuu siitä, että yhteiskuntia on rakennettu ja rakennetaan fossiilisen energian varaan. Uhattuna ovat muun muassa maailman ruoka ja rannikoiden kaupungit, eivätkä päästöt vähene yhdessäkään maassa tarpeeksi nopeasti. Ja koska esimerkiksi Helsingin kaukolämpöverkossa kaikki asunnot lämpiävät fossiilisilla polttoaineilla, omin päin ei täällä voi nollata hiilijalanjälkeään edes ekoarjen sankari Leo Stranius.

Siksi Suomessakin on kasvava joukko ihmisiä ja ryhmiä, jotka eivät usko, että lyhyemmät suihkut riittäisivät panemaan energiajärjestelmän uusiksi. He haluavat parempaa ilmastopolitiikkaa. Kellä vain kulkijalla ei ehkä ole näkemystä siitä, miten vaikkapa päästökauppa, syöttötariffi ja energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät tulisi optimaalisesti sovittaa yhteen. Eikä tarvitse ollakaan.

Tärkein asia on tämä: nykyisin tunnetuista fossiilisten polttoaineiden varannoista voidaan käyttää vähemmän kuin kolmannes, jos ilmastokatastrofi halutaan estää. Se tarkoittaa, ettei kivihiilen polton jatkamiseen voi investoida enää yhtään euroa. Ja sitä, että arktinen öljynporaus on turhaa ja vastuutonta. Ratkaisevia päätöksiä tehdään kunnallisessa ja valtakunnallisessa politiikassa. Hyvät kansainväliset sopimukset syntyvät, jos neuvottelijoilla on kotoa mandaatit sitoutua rohkeisiin päätöksiin.

Me tarvitsemme nyt järkälemäisen muutoksen yhteiskuntamme tavassa tuottaa ja käyttää energiaa. Järkälemäinen muutos voi tapahtua silloin, kun tavalliset ihmiset nousevat ylös ja sanovat, että nyt riittää. Tämä liike on käynnissä. Sini Saarela on valmis osoittamaan räikeimpiä epäkohtia jopa vapautensa uhalla. Alkuvuonna perustettu Ilmastovanhemmat vaatii päättäjiä tekemään ilmastosta politiikan ykkösasian, jotta heidän lapsensa voivat "elää turvassa, toteuttaa haaveitaan ja tulla itse vanhemmiksi". Rajalla 2013 -liikkeen kuumentuneilla kansalaisilla on tullut raja vastaan suomalaisten päättäjien ilmastoviivyttelyn kanssa. He muodostivat torstaina 14.11. ihmisketjun Helsingin Rautatientorille kohtaan, johon vesi voi nousta vielä tällä vuosisadalla ilman nopeita päästöleikkauksia. Ihmisketju vaati ilmastotieteeseen perustuvia päästövähennystavoitteita ja vahvaa ilmastolakia sekä käytännön toimia hiilivoimasta luopumiseksi ja julkisen liikenteen edistämiseksi.

Konkreettisimmillaan motivaatio ilmastonmuutoksen torjumiseen mitataan rahassa: investoivatko energiayhtiöt fossiiliseen vai uusiutuvaan? Esimerkiksi Helsingissä kaupunginvaltuutetut päättävät vuonna 2015, jatkaako Helsinki hiilen polttoa vielä seuraavat 50 vuotta. Keväällä käynnistynyt Hiilivapaa Helsinki -kampanja pyrkii varmistamaan, että näin ei tapahdu. Oman kunnan hiilivapautta voi edistää kuntalaisaloitteella, jonka voi tehdä kuka vain. 350 Suomen Rahat pois fossiilisista -kampanja puolestaan starttasi marraskuussa. Sen tavoite on, että suomalaiset yliopistot ja muut instituutiot irrottavat sijoituksensa yhtiöistä, jotka tavoittelevat voittoja ilmaston kustannuksella.

Mielipidetutkimusten mukaan suomalaisten suuri enemmistö on vuodesta toiseen huolissaan ilmastosta, joten kadulla vastaan tuleva on todennäköisemmin huolestunut kuin välinpitämätön. Nyt pitäisi enää löytää väylä, jota pitkin huoli muuttuu vaikuttavaksi toiminnaksi. Useimmat meistä eivät voi olla Varsovassa neuvottelemassa kunnianhimoista, reilua ja sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Minä kuitenkin luettelin juuri hengästyttävän määrän kampanjoita ja ryhmiä, jotka jo nyt laittavat ilmastotoimiin vauhtia täällä kotona. Kaikkiin näistä pääsee mukaan, ja ainahan voi toteuttaa oman parhaan ideansa. Itse aion seuraavaksi mennä torstaiaamuna Rajalle kertomaan, että Suomen ilmastopolitiikkaan tarvitaan täyskäännös. Ilmastokatastrofia ei kaipaa kukaan.

Kirjoittaja on Maan ystävien ilmastokampanjavastaava.