Artikkeli on julkaistu alun perin Ydin-lehden numerossa 2/2020.

Kymmenkunta lasta juoksentelee ympäri pihaa. Pihapiiriin kuuluu muutama matala betonirakennus, joissa ovat muun muassa luokkahuone, makuuhuone, oleskeluhuone ja keittiö. Yhdessä huoneessa on ompelukone ja lukuisia värikkäitä kankaita. Täällä Felista ja hänen pastorimiehensä asuvat ja pitävät orpokotia, ja täällä Felista pitää yritystään.

Felista perusti oman ompelimon kolme vuotta sitten muutettuaan Tansanian pääkaupunkiin Dar es Salaamiin.

”Kun näin naisia, joilla oli oma yritys ja jotka olivat minua itsenäisempiä, tulin kateelliseksi. Ajattelin, että ehkä minäkin voin tehdä kuten he ja siten parantaa elämänlaatuani.”

Yritystoimintaansa varten Felista suoritti ompelijakurssin ja tarvitsi pääomaa. Hän haki lainaa paikallisesta pankista, joka myöntää mikrolainoja erityisesti naisille. Lainansaannin edellytys oli muodostaa viiden naisen ryhmä, joista kukin toimisi toistensa takaajina. Felista sai 300 000 shillingin (noin 120 euron) lainan, jonka maksettuaan hän otti uuden, 500 000 shillingin (200 euroa) lainan. Senkin hän on pian maksanut pois.

”Tämän lainan korko oli vain 45 000 shillinkiä (noin 18 euroa)”, Felista kertoo tyytyväisenä.

Felistan tavoin kehitysmaissa miljoonat pienituloiset ja köyhät, etenkin naiset, hakevat mikrolainoja, jotta voisivat aloittaa oman yritystoiminnan tai laajentaa sitä. Ensimmäiset mikropankit perustettiin viisikymmentä vuotta sitten Etelä-Amerikassa ja Etelä-Aasiassa, jossa bangladeshilainen talousnobelisti Muhammad Yunus teki konseptin maailmankuuluksi.

Ajatuksena oli antaa kaikkein köyhimmille taloudellinen mahdollisuus hyödyntää omia taitojaan ja ansaita niillä rahaa. Köyhien ja etenkin naisten on vaikea saada lainaa, sillä heillä ei ole omaisuutta lainan takaamiseksi. Lainaryhmät olivat ratkaisu tähän: jos yksi henkilö ei pysty maksamaan lainaansa takaisin, ryhmän muut jäsenet auttavat.

Ajatus sai pian kannatusta myös monilta kansainvälisiltä kehitysyhteistyöjärjestöiltä ja Maailmanpankilta, ja se levisi lukuisiin kehitysmaihin.

Halpojen lainojen tarjoaminen vähävaraisille on kuitenkin riskialtista ja taloudellisesti kannattamatonta, eikä ulkopuolisia rahoittajia toiminnalle ole helppo saada. Monen mikrolainantarjoajan toiminta muuttui kaupalliseksi, ja kannattavuus varmistettiin aiempaa korkeammilla koroilla ja pakollisilla vakuutusmaksuilla.

Niin ikään lukuisat yksityispankit näkivät mikrolainoissa markkinaraon. Nyt mikrorahoitus on miljardien eurojen bisnes. Lähes tuhannen mikrolainantarjoajan tietoihin perustuva Microfinance Barometer -raportti kertoo, että toissa vuonna lähes 140 miljoonaa henkilöä ympäri maailman otti mikrolainan. Määrä on yli 40 miljoonaa enemmän kuin vuosikymmen aiemmin.

”Jos mieheni sanoo, että älä osta jotakin haluamaani asiaa, yritän neuvotella asiasta. Jos hän ei vieläkään hyväksy – minä ostan kuitenkin.”

Merkittävästi eniten lainaajia on mikrolainajärjestelmän syntysijoilla Bangladeshissa, Intiassa ja Vietnamissa, joissa mikrolainojen suosio kasvaa edelleen nopeammin kuin muissa maissa. Ehdoton enemmistö lainaajista on naisia ja maaseudun asukkaita. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, jossa naiset ja miehet ovat tyypillisesti pyörittäneet aina jonkinlaista yritystoimintaa, mikrolainan otti noin 6,3 miljoonaa henkilöä.

Tansaniassa ompelija Felista aikoo ottaa vielä kolmannenkin lainan. Nyt hän tekee viikossa noin 50 000 shillingin (20 euron) voittoa, ja tavoite on kasvattaa sitä.

”Olen laajentanut yritystoimintani kanoihin. Ostin kanan ja myyn sen munia”, Felista kertoo ja osoittaa kanankopissa astelevaa uutta tulonlähdettään.

Uuden lainan saatuaan Felista ostaa ainakin yhden kanan lisää. Kananmunilla on kylällä kova kysyntä.

Felista on esimerkki siitä, kuinka mikrolainat voivat edistää naisten hyvinvointia ja asemaa. Monet tutkijat ja kehitysyhteistyötoimijat ovat huomauttaneet, että mikrolainojen ansiosta miljoonat naiset ympäri maailmaa ovat saaneet mahdollisuuden tienata rahaa itselleen ja perheilleen, minkä myötä heistä on tullut aiempaa itsenäisempiä ja arvostetumpia yhteisöissään.

Felista kertoo, että aiemmin hänen oli aina pyydettävä rahaa mieheltään, jos hän halusi ostaa jotakin. Nyt hän voi käyttää omaa rahaansa silloin ja siten kuin tahtoo.

”Jos mieheni sanoo, että älä osta jotakin haluamaani asiaa, yritän neuvotella asiasta. Jos hän ei vieläkään hyväksy – minä ostan kuitenkin. Rahat ovat minun itseni tienaamia.”

Kaikille mikrolainat eivät ole matka mammonaan. Kritisoijat sanovat, että mikrolainat vievät köyhiä ennemminkin syvemmälle suohon kuin nostavat heidät sieltä. Joidenkin tutkimusten mukaan lainaajat joutuvat usein vaaralliseen lainakierteeseen, ja lopulta voittajia ovat ainoastaan lainantarjoajat, jotka ovat vieläpä länsimaisten korporaatioiden tytäryhtiöitä.

Microfinance Barometer -raportin mukaan mikrolainatarjoajien jättivoitot ja köyhien lainakierteet johtuvat huonosti organisoitujen ja valvottujen mikrolainayritysten toiminnasta. Siten alalle on luotu joitakin ohjeita, joilla vastuulliset lainantarjoajat voivat säädellä toimintaansa.

Dar es Salaamissa katukojua pyörittävä Modista suhtautuu mikrolainoihin ristiriitaisesti. Hän otti lainan naisten pankista, kun alkoi myydä vihanneksia, hedelmiä ja lämmitykseen tarkoitettuja puuhiiliä kapean tien varressa Madalen kylässä neljä vuotta sitten.

Modista sai maksettua lainansa, mutta tarvitsi heti perään toisenkin. Hän maksaa 1,5 miljoonan shillingin (noin 560 euroa) lainasta 306 000 shillingin korkoa (120 euroa).

”Lainaa ottaessamme saimme viikon koulutuksen yrittäjyyteen ja säästämiseen. Yritystoimintani on kehittynyt lainanoton ja koulutuksen ansiosta”, Modista kertoo.

Samalla hän kuitenkin sanoo, että yritys pysyy vain jotenkin pystyssä. Viikossa hän tekee noin 150 000 shillinkiä (alle 60 euroa) voittoa, mikä on hänelle liian vähän.

”Tuntuu, että teen töitä pankille, josta otin lainan. Pitääkseni puljun pystyssä minun on otettava aina uusi laina, ja yritykseni tekemä voitto menee lähinnä lainan ja sen korkojen maksamiseen.”

Dar es Salaamin keskustassa sijaitseva Tanzania Postal Bank (TPB) myöntää lainoja jo toiminnassa oleville yrityksille sekä formaalilla että informaalilla sektorilla. Pankkivirkailija Francis kertoo, että noin puolet lainanottajista ei pysty maksamaan lainojaan takaisin.

”Yleensä vaikeudet johtuvat siitä, että lainaa ei ole käytetty oikeaan tarkoitukseen. Jos henkilö ottaa lainan ja käyttää sen kattonsa korjaamiseen eikä tuottaakseen tuloa, tietenkin hänellä on vaikeuksia lainanmaksussa.”

”Tuntuu, että teen töitä pankille, josta otin lainan.”

Tällöin TPB pyrkii järjestämään lainanmaksun asiakkaan kanssa uudelleen ja antamaan alennusta käsittelykuluista. Jos lainanmaksun helpotus ja parin kuukauden lisäaika eivät auta, pankki perii asiakkaalta sen omaisuuden, mitä perittävissä on.

”Tämän välttääksemme vaadimme asiakkaalta takausta, ennen kuin myönnämme lainan”, Francis lisää.

Yksityisten pankkien ja kehitysyhteistyöjärjestöjen mikrolainaohjelmien lisäksi eri osuuskunnat ja säästöpiirit yleistyvät useissa maissa. Joissakin osuuskunnissa jäsenet laittavat viikoittain pienen summan rahaa säästöön ja lunastavat sen vuoden lopussa. Lisäksi jäsenet voivat halutessaan ottaa lainaa samasta osuuskunnasta. Joissakin säästöpiireissä viikossa kerättävä raha menee aina vuorollaan yhdelle jäsenelle.

Tansaniassa suosittuja ovat muun muassa Village Community Bank (VICOBA) -osuuskunnat. Ne tarjoavat mahdollisuuden säästää rahaa ja ottaa lainaa sekä järjestävät toisinaan muita tapaamisia tai koulutustilaisuuksia. Joskus naiset saattavat käyttää osan yhteisistä säästöistään tai lainanottajien maksamista koroista yhteiseksi hyväksi.

Yksi aktiivinen VICOBA-jäsen on Dar es Salaamin Madalessa aamiais- ja lounasravintolaa pitävä Vumilia. Miehensä rahoituksen ansiosta hänen ei tarvinnut ottaa lainaa yritystä perustaessaan, mutta hän on säästänyt viikoittain 2 000 shillinkiä (80 senttiä) parin vuoden ajan. VICOBA-säästöt ovat auttaneet Vumiliaa yrityksen pyörittämisessä ja tuoneet iloa koko kylälle.

”Yhtenä vuonna keräsimme rahaa ja rakennutimme tähän tämän tien”, Vumilia kertoo ja osoittaa ravintolansa edessä olevaa kapeaa hiekkaista katua.

Näin asiakkaat pääsevät paremmin perille.