Artikkeli on julkaistu alun perin SASKin Työmaana maailma -lehdessä.

Hongkongissa toimiva kiinalainen ay-aktiivi Han Dongfang on varma, että työehtosopimustoiminta ja riippumattomat ammattiliitot ovat arkipäivää Kiinassa "lähivuosina". Hän on piikki kommunisti-Kiinan viranomaisten lihassa, mutta tällä hetkellä hallinto sietää häntä. Ja kymmenen vuoden kuluttua hän aikoo lopettaa ay-uransa ja suunnata - Tiibetiin.

Manner-Kiinassa on vain yksi sallittu ammattiliitto ACFTU, joka on osa valtiokoneistoa. Sen jäsenmäärä lasketaan kymmenissä, ellei sadoissa miljoonissa. Toimihenkilöitä Kiinan ammattiliittojen keskusjärjestöllä on arvioiden mukaan satatuhatta.

Myös Kiinalle kuluvalla Hongkongin erityishallintoalueella on pari pientä ammattiliittoa, mutta niillä ei ole kollektiivista sopimusoikeutta eikä juuri vaikutusvaltaa. Ne pitävät kuitenkin ääntä työläisten oikeuksista ja hankkivat julkisuutta väärinkäytöksille.

CLB - vallankumous alhaalta päin?

Julkisuus on myös Han Dongfangin työkalu. Yhteistyöverkosto China Labour Bulletin toimii Hongkongissa, mutta sen toiminnan kohteena ovat Manner-Kiinan sadatmiljoonat työtätekevät. Onko CLB:n tarkoitus nostaa yksipuoluemaan työläiset kapinaan, tehdä vallankumous?

"Ei, ei todellakaan", nauraa Han ja viittilöi torjuvasti. "Me emme ole riidankylväjiä, me emme yllytä ketään vallankumoukseen, koska Kiinan historiassa niitä on ollut aivan tarpeeksi, ja ne ovat kaikki olleet tuhoisia ihmisille. Me olemme ongelmanratkaisijoita."

Han Dongfangin mukaan CLB:n oikeusjuttujen ja neuvontatoiminnan sekä hänen Radio Free Asia -asemalla toimittamansa radio-ohjelman tarkoituksena on tehdä ihmisistä, jos nyt ei onnellisia, niin "vähemmän vihaisia".

Taivaallisen rauhan veteraani

Han Dongfang, 49, perusti CLB:n vuonna 1994 keräämään ja levittämään tietoa työoloista ja työselkkauksista Kiinan teollisuuskeskuksissa, auttamaan työläisaktiiveja ja tukemaan pidätettyjen tai vankilaan joutuneiden ay-aktiivien perheitä.

Hän oli Kiinan ensimmäisen riippumattoman ammattiliiton BWAF:n (Pekingin itsenäinen työläisten liitto) puheenjohtaja 25-vuotiaana. Ura katkesi Taivaallisen rauhan aukion verilöylyyn 1989 ja monien mutkien - vankiloiden, kidutusten ja karkotusten - jälkeen Hongkongiin.

Keväällä 1997 Han Dongfang aloitti säännöllisen ohjelmansa Radio Free Asia -radioasemalla. Oliko hänellä toimittajakokemusta tai muuten viestintäsuuntautuneisuutta?

"Ei ollut. Minä olen ay-mies enkä mikään toimittaja, nauraa Han. - Minua vain pyydettiin haastatteluun ohjelmaan. Menin, kun ei ollut ketään muutakaan, ja jäin."

Hänen lyhytaalloilla kuultavaa radio-ohjelmaansa kuuntelevat - valtion harjoittamasta häirinnästä huolimatta - miljoonat Manner-Kiinan työntekijät. Tarkkaa kuuntelijamäärää ei tiedetä, eikä Han sitä halua edes arvioida. Lukuisista soittajista voi päätellä, että kuuntelijoita on paljon.

Vahingossa toimittajaksi päätyneestä ay-aktiivista on kehittynyt myös murre-ekspertti. Kahden pääkielen (mandariini- ja kantoninkiina) lisäksi Kiinassa on valtavasti murteita.

Välillä joudun melkein arvaamaan, mitä kuuntelijat kysyvät. Kyllä tässä on oppinut ymmärtämään monia kiinan puhetapoja, Han toteaa.

Hän on itse syntyjään Pekingin läheltä, mutta elänyt vuoristoseudulla Shansissa "tärkeimmät vuotensa", 3 - 8 -vuotiaana, jolloin käsitys ympäröivästä maailmasta muodostuu.

Paljon aktivismia, ei rakenteita

Onko Kiinassa riippumatonta ay-toimintaa tai yleensä ay-toimintaa ACFTUn ulkopuolella?

"Riippumattomia ammattiliittoja ei ole, koska ne ovat oikotie vankilaan", sanoo Han Dongfang ja osoittaa itseään - mutta ruohonjuuritason aktivismia on paljon.

"Lakkojen määrää on mahdoton tietää, mutta niitä arvioidaan olevan vähintään satoja, luultavasti tuhansia vuodessa. Lakkojen määrä on lisääntynyt niin paljon, että niistä kirjoitetaan jotain jopa puolueen valvomissa lehdissä."

Valtion tilastojen mukaan sovittelukomiteat saivat vuonna 2009 käsiteltäväkseen 690 000 tapausta. Vaikka lakot ovat kiellettyjä, viranomaiset pidättävät enää harvoin niiden johtajia. Ennen lakkojohtajat pidätettiin lähes poikkeuksetta ja tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Nykyisin suurin rangaistus tulee työnantajilta, jotka usein irtisanovat lakkojohtajan työsuhteen.

Lakkojen - jotka kaikki ovat villejä - määrän lisäksi Han on tehnyt toisen oleellisen havainnon työtaisteluista: lakkoon mennään eri syystä kuin 5 - 10 vuotta sitten.

Ennen lakkoon mentiin, koska tehdas jätti palkan kokonaan maksamatta, toimeentulo pakotti lakkoon. Nyt lakkoon mennään, koska työläiset haluavat lisää palkkaa tai muuten parantaa työolojaan. Asennemuutos on todella suuri, sanoo Han Dongfang.

Lakkoliikehdinnän lisääntyminen saattaa olla syynä siihen, etteivät Kiinan viranomaiset enää vainoa Han Dongfangia tai CLB:tä. Kolmen pojan ja yhden tyttären isä saa viettää Hongkongissa normaalia elämää. Ehkä viranomaiset ja puolue suorastaan etsivät Hanin ja CLB:n toiminnan kautta ratkaisuja levottomuuksiin työmarkkinoilla ja koko jättiläisvaltiossa?

"Me emme tee yhteistyötä Kiinan viranomaisten kanssa. Emme itse asiassa edes välitä, miten Kiinan viranomaiset suhtautuvat meihin. Mutta toki vähemmän häirintää on parempi", Han sanoo.

CLB ja Han Dongfang pyrkivät radiotoiminnan ja neuvontatyön lisäksi viemään vuosittain noin 300-400 kaltoin kohdellun työntekijän tapausta oikeuteen Kiinassa. Enempään eivät kansainvälisiltä ammattiliitoilta, säätiöiltä ja valtioilta (jotka Han jättää hymyillen nimeämättä) saadut varat riitä.

"Meidän tehtävänämme on puolustaa työntekijöitä Kiinan nykylainsäädännön mukaisesti, vaikka oikeusistuimet eivät ole riippumattomia. Mutta vain sitä kautta ihmiset oppivat hitaasti luottamaan viranomaisiin ja oikeuslaitokseen, ja tuhoisa äkkinäinen rysäys - vallankumous - vältetään."

Han Dongfang nauraa, kun sanon hänen kuulostavan pitkän linjan ruotsalaiselta sosiaalidemokraatilta. Hänestä henkii asioiden monelta kannalta pohtiminen ja hiljainen karisma - on helppo uskoa, että tätä miestä kuunnellaan paitsi radiossa, myös puoluetoimistossa.

Työntekijät, yritykset ja puolue voittavat

Han Dongfang on vakuuttunut, että työehtosopimustoiminta ja riippumattomat ammattiliitot ovat arkipäivää Kiinassa, jos ei viiden, niin kymmenen vuoden kuluttua.

Kysymystä, kumpi tulee ensin, ammattiliitto vai TES-toiminta, hän pitää hieman muna-kana-ongelmana. Sama se kumpi tulee ensin, mutta ne tulevat.

Miksi niin, miksi kommunistinen puolue luopuisi yksinvallastaan?

"Siksi että kaikki kolme osapuolta hyötyvät, sanoo Han ja nojaa eteenpäin. - Kollektiivinen sopimustoiminta on win-win-win-tilanne työntekijöiden, yritysten ja puolueen kannalta. Työntekijät saavat paremmat palkat ja työehdot, työnantajat paremman työrauhan, mikä tarkoittaa kannattavampaa tuotantoa. Puolue taas saa yhteiskuntarauhan, mikä mahdollistaa hallinnon jatkumisen."

Han Dongfang tähdentää, ettei työntekijöiden oikeuksien huomioon ottaminen tai kohtuulliset työolot edes tule kalliiksi. Tai ainakaan siinä ei säästä juuri mitään, vaikka polkisi kaikkia mahdollisia työläisten oikeuksia ja laiminlöisi työsuojelun täydellisesti.

Esimerkiksi käymme oikeutta kaivostyön kivipölyn aiheuttamissa silikoositapauksissa. Kuolemaan johtavan keuhkosairauden hoitoon ja korvauksiin kuluu rahaa, puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä, jotka olisi voitu välttää työehtosopimuksia tekemällä ja niitä noudattamalla.

Seuraavaksi Tiibetiin

Han Dongfangista huokuu hiljaista päättäväisyyttä. Muun muassa toisen keuhkonsa vankilassa menettänyt mies katsoo silmiin, kun kysyy, onko hän viranomaisille katkera kovasta kohtelusta.

"En ole katkera. En ole antanut anteeksi kohteluani, mutten mieti sitä joka päivä. Se vain rajoittaisi elämääni, se olisi turha ja raskas lasti. Olen onnellinen nykyisessä elämässäni."

Luuletko, että sinua olisi kohdeltu paremmin, kun ryhdyit riippumattomaksi ay-aktiiviksi, jos olisit ollut korkeammin koulutettu?

"En usko. Kyllä opiskelijoita ja akateemisiakin hakattiin", sanoo rautatieläisenä ay-uransa aloittanut Han. Jos Kiinan ay-liikkeen tulevaisuus ei vaikka olekaan vielä aivan selvillä, ikuisen optimistin Han Dongfangin tulevaisuudensuunnitelma on selvä. Vielä kymmenen vuotta työtä ay-miehenä, sitten ei eläkkeelle, vaan Tiibetiin ratkaisemaan etnisiä konflikteja.

Siis mitä?

"Tiibetiläisten ja kiinalaisten välisessä ristiriidassa on samaa kuin ay-liikkeen ja työnantajien konfliktissa. Sovittelijaa ja vuoropuhelua tarvitaan. Minä kuuntelen nykyisin tiibetin kielikurssia päivittäin."

Vaimo tosin laittaa soittimen aina illalla pois päältä ja ilmoittaa saaneensa sille päivälle tarpeeksi suuren annoksen tiibetin kieltä, Han Dongfang naurahtaa.