Artikkeli on alun perin julkaistu Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-lehden numerossa 2/2013. Tilaa lehti täältä.

Maailman mittakaavassa köyhyys vähenee ja kehitys menee eteenpäin. Mutta on joukko maita, joissa kehitys meneekin taaksepäin. Näitä maita kutsutaan hauraiksi, joidenkin määrittelyjen mukaan jopa epäonnistuneiksi valtioiksi.

Epäonnistuneiden valtioiden listauksen (Failed States Index, 2012) kärjessä ovat Somalia, Kongon demokraattinen tasavalta ja Sudan. Suomi löytyy listan viimeiseltä, 177. sijalta.

Tuoreen OECD-raportin mukaan maailmassa on nyt 47 haurasta tai epäonnistunutta valtiota. Niistä melkein puolet, 21, on yllättäen keskituloisia maita. Vielä kymmenen vuotta sitten suurin osa hauraista valtioista luokiteltiin köyhiksi.

Nykymaailmassa valtioiden hauraus on yksi suurimmista esteistä rauhan ja kehityksen tiellä. Hauraat valtiot ovat epävakaita ja alttiita ulkoa tai sisältä tuleville ärsykkeille. Epävakaus voi levitä myös niiden rajojen ulkopuolelle ja horjuttaa alueellista vakautta.

Rikkaudet eivät estä haurautta

Paradoksaalista on, että jopa neljäsosa hauraiksi luokitelluista valtioista omaa merkittäviä luonnonrikkauksia, kuten Kongon demokraattinen tasavalta.

Useimmat luonnonvaroiltaan rikkaat kehitysmaat ovat kuitenkin köyhiä ja hauraita valtioita. Maassa olevia luonnonvaroja ei hyödynnetä kansalaisten parhaaksi, vaan niiden käytöstä saatava hyöty valuu valtion rajojen ulkopuolelle.

Vaikka suurin osa kehitysmaista on edistynyt Yhdistyneiden kansakuntien asettamien vuosituhattavoitteiden tavoittelussa, kuten äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamisessa, peruskoulutusmahdollisuuksien takaamisessa sekä lapsikuolleisuuden vähentämisessä, hauraissa valtioissa tämä edistys on ollut hidasta.

Hauras valtio ei pysty toimimaan niin kuin valtion pitäisi. Veroja ei kerätä, ei ainakaan järjestelmällisesti. Maassa saattaa olla parlamentti tai jokin muu poliittinen laitos, mutta se ei toimi. Ei ole poliittista kulttuuria, oppositiota tai toimivaa kansalaisyhteiskuntaa.

Parlamenttia, poliisia tai oikeuslaitosta ei välttämättä mielletä kaikkia kansanryhmiä tasapuolisesti palveleviksi instituutioiksi. Lähes kaikkia hauraita valtioita myös leimaa käynnissä oleva konflikti tai konfliktista toipuminen.

"Valtion hauraus näkyy yhteiskunnan eri tasoilla, alkaen oikeudesta ruokaan ja ulottuen oikeuteen vaikuttaa yhteiskunnan päätöksiin", Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen kuvailee.

Katastrofi voi romahduttaa

Mitä hauraassa valtiossa eläminen tarkoittaa sen kansalaisille?

"Tällaisessa valtiossa eläminen on ihmisille yleensä hyvin raskasta, koska ei ole turvaverkkoa eikä kanavia nostaa epäkohtia esiin", Rytkönen sanoo.

"Esimerkiksi maaoikeudet ovat ongelma monissa hauraissa valtioissa. Jos ei ole toimivaa maanomistuksen rekisteröintijärjestelmää, ei ole mitään takeita sille, ettei joku tule ottamaan viljelemääsi maata pois."

Oppivelvollisuus voi olla olemassa – paperilla. Mutta peruskoulutus ei toteudu esimerkiksi siksi, että opettajia ei ole tarpeeksi tai heille ei makseta palkkoja.

Kun maa on jo valmiiksi hauras, mitkä ovat sen mahdollisuudet selvitä esimerkiksi luonnonkatastrofeista? Haitissa tapahtunut voimakas maanjäristys kirjaimellisesti romahdutti köyhän, jo ennestään hauraan valtion.

"Kansainvälisellä yhteisöllä on tällöin erittäin suuri rooli. Haitin kohdalla suurta osaa annetuista rahoituslupauksista ei ole pidetty", Rytkönen huomauttaa.

Tukea kansalaisille ja päättäjille

Haurailla valtioilla ja niin sanotuilla hiljaisilla katastrofeilla eli pitkäkestoisilla, maailman huomiosta varjoon jäävillä hätätilanteilla, on kahdensuuntainen yhteys.

Huonosti toimivassa valtiossa vaikeat tilanteet saattavat kärjistyä katastrofeiksi, kun hauras valtio ei pysty vastaamaan tilanteen tuomiin haasteisiin. Toisaalta esimerkiksi Sahelin alueen ankara kuivuus on heikentänyt alueen valtioiden tilaa.

Valtioiden haurastumisesta johtuvissa humanitaarisissa kriiseissä ei voida odottaa valtioiden vahvistumista, vaan apua täytyy antaa sitä tarvitseville ihmisille.

Kirkon Ulkomaanavun tehtäväksi on määritelty tukea heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä haurailla ja katastrofiherkillä alueilla.

"Meidän pitää tehdä työtä juuri hauraissa valtioissa. Olennaista on tiivis yhteistyö paikallisten ihmisten kanssa: tuki sekä kansalaisyhteiskunnalle, mutta myös päättäjille on tärkeää. Päättäjillä on oltava valmiudet edistää kansalaisten oikeuksia", Aaro Rytkönen sanoo.

Avustustyötä tekevät järjestöt voivat hauraissa valtioissa tukea kehitystä, joka tuo yhteen kansalaisyhteiskuntaa – ihmisiä, joita valtion ongelmat koskettavat – ja poliittisia päättäjiä. Kestävät ratkaisut löytyvät yleensä valtion sisältä, ei ulkoapäin.

Helppoja ratkaisuja ei ole.