Artikkeli on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2015. Tilaa lehti täältä.

Kerta toisensa jälkeen hämmästyn, miten erilaisia käsityksiä eläimistä ja niiden hyvinvoinnista ihmisillä voikaan olla. Käsitys pohjautuu useimmiten omiin uskomuksiin tai ikivanhoihin ajatuksiin siitä, millaisia olentoja eläimet ovat. Aika ajoin nostetaan esiin myös se, ettemme voi ikinä tietää, milloin eläin voi hyvin. Loppupelissä on todella vaikea havaita toisista ihmisistäkään, voivatko he hyvin. Voimme kuitenkin "kysyä" sekä eläimeltä että ihmiseltä ja arvioida vastauksen perusteella hyvinvoinnin tasoa.

Eläin on terve, joten se voi hyvin. Tämä on varmasti yleisin väittämä, jota eläinten hyvinvointikeskustelussa käytetään. Jos eläin on sairas, on sen hyvinvointi todennäköisesti heikentynyt. Eräässä koulukirjassa oli asia hienosti kiteytetty lauseeseen "Terveys ei ole vain sairauden puuttumista". Juuri näin! Se on niin paljon enemmän – nykyään ymmärretään jo se, että eläimen tuntemuksilla on suuri merkitys sen kokonaisterveydelle.

Muun muassa terveysesimerkin takia olen päätynyt siihen, että on tilaisuus mikä tahansa ja keskustelenko jonkun kanssa kahdestaan tai isossa ryhmässä, on eläinten hyvinvointikeskustelu järkevintä aloittaa eläimen hyvinvointi -käsitteen määrittelyllä.

"Inhimillistäminenkään ei ole pahaksi, sillä sen vastakohtahan on epäinhimillistäminen."

Eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnat ovat kirjanneet eläimen hyvinvoinnin ytimen määritelmätekstinsä ensimmäiseen lauseeseen. Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Tässä on mielestäni sanottu kaikki, mitä asiassa on tarpeen sanoa. Vain sillä on merkitystä, miten eläin itse kokee tilanteen.

On itsestään selvää, että eläimet tuntevat ja että niiden kokemukset vaihtelevat samasta tilanteesta. On täysin toisarvoista, ovatko tunteet samanlaisia kuin ihmisellä. Ihmisetkin tuntevat asioita eri tavoilla. Tänä päivänä on eläinten tunteistakin onneksi jo tutkimusnäyttöä, jolloin eipäs-juupas-keskusteluun ei tarvitse aiheesta lähteä.

Inhimillistäminenkään ei ole pahaksi, sillä sen vastakohtahan on epäinhimillistäminen. Eläinten "ihmistämistä" sen sijaan pitäisi välttää, sillä silloin saatetaan olettaa, että eläimen tulisi ymmärtää ja kokea maailma samoin kuin me ihmiset.

Oleellista on sallia eläinten olla eläimiä ja oman lajinsa mukaisia. Koiran tulee saada olla koira, kissan kissa, sian sika ja hevosen hevonen. Jokainen eläin on arvokas omana itsenään!

Kirjoittaja on eläinsuojeluasiamies.