Intialaisen opiskelijanaisen kuolemaan johtanut joukkoraiskaus on virittänyt kansainvälisen keskustelun naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta. Keskustelu on tervetullutta, sillä sukupuoleen perustuva väkivalta on yksi laajimmalle levinneistä ihmisoikeusloukkauksista, jonka kitkeminen on edennyt liian hitaasti. Arviolta joka kolmas nainen joutuu väkivallan uhriksi; monissa maissa jopa yli 70 prosenttia naisista kokee elämänsä aikana väkivaltaa.

Asian ympärillä käytävä keskustelu on Suomessa saanut erikoisiakin piirteitä. Jopa kansanedustajatasolta on esitetty mielipiteitä, joissa seksuaalinen väkivalta nähdään tiettyjen kansallisuuksien "geneettisenä ominaispiirteenä" tai "kansanhuvina".

Raiskauksen uhrien käyttäminen rasististen näkemysten perusteluna on mautonta ja se halventaa seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneita naisia ja tyttöjä. Seksuaalinen ja muu sukupuolittunut väkivalta ei ole minkään kansallisuuden, uskonnollisen tai väestöryhmän ominaispiirre. Kyseessä on vakava yhteiskunnallinen ongelma, josta voidaan päästä eroon kaikissa maissa – niin Intiassa, Etelä-Afrikassa kuin Suomessa.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta kumpuaa samasta vääristyneestä ihmiskäsityksestä kuin rasismi ja maahanmuuttajavastaisuus. Rasistinen keskustelu, homofobinen keskustelu ja naisvihamielinen keskustelu linkittyvät toisiinsa ja usein keskustelijoina ovat samat tahot. Niinpä kansallisuuteen tai etniseen taustaan perustuva syrjintä ei suinkaan ole lääke naisten syrjintää vastaan, vaan se ylläpitää samaa ihmisarvoa alentavaa asenneilmastoa, joka ilmenee myös sukupuoleen perustuvana väkivaltana.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on äärimmäinen oire sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ja naisten syrjinnästä, johon kietoutuu myös globaali köyhyysongelma ja haavoittuvassa asemassa olevien vähemmistöjen asema.

Väkivallan vähentämiseksi on välttämätöntä muuttaa perinteisiä jäykkiä sukupuolirooleja ja virheellisiä, miesten ylempiarvoisuutta koskevia käsityksiä. Naisten taloudellisen itsenäisyyden vahvistaminen ja osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään miesten rinnalla ovat osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi vähentää väkivaltaa. Kun naiset pystyvät hankkimaan tuloja ja osallistumaan päätöksentekoon, vahvistuu myös naisten yleinen yhteiskunnallinen arvostus.

Niin ikään on kiinnitettävä huomiota väkivaltaa ihannoivaan ja stereotyyppisiä sukupuolirooleja ylläpitävään populaarikulttuuriin ja joukkoviestintään. Väkivaltaa ei tule hyväksyä vetoamalla tapoihin, perinteisiin tai uskontoihin.

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women valmistelee parhaillaan maaliskuussa 2013 pidettävää YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan istuntoa, jossa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen on ensimmäistä kertaa jäsenvaltioiden keskustelun pääaiheena.

Istuntoa valmisteleva asiantuntijatyöryhmä on esittänyt globaalia suunnitelmaa väkivallan vastaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi kaikkialla maailmassa. Tämän globaalin toimeenpanosuunnitelman luominen sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi olisi tärkeä askel ongelmaan puuttumiseksi.

Valtioiden on lunastettava lupauksensa maailman tytöille ja naisille sitoutumalla konkreettisiin toimenpiteisiin, jotka antavat kaikille ihmisille sukupuolesta riippumatta oikeuden elämään ilman väkivaltaa. Asenteiden muuttamiseksi on työtä tehtävä kaikilla rintamilla. Siksi on taisteltava kaikkia ihmisarvoa alentavia ajatusmalleja vastaan, olipa kyse rasismista tai naisvihasta.