Tämä teksti on julkaistu alun perin Pakolainen-lehden numerossa 4/13. Tilaa lehti täältä.

Maahanmuutto, siirtolaisuus, muuttoliike. Kehitysmaat, kolmas maailma, globaali etelä. Rakkailla lapsilla on monta nimeä, ja kaikilla nimillä vähän eri merkitys. Kiistatonta on kuitenkin, että nämä kaksi asiaa liittyvät tiiviisti toisiinsa.

YK:n vuosituhattavoitteet tulevat tiensä päähän vuonna 2015. Edistystä monella alueella on saavutettu, merkittävästikin, mutta maailma ei ole vielä valmis. Keskustelu käy kuumana siitä, mitä vuoden 2015 jälkeen tapahtuu.

"Siirtolaiskeskustelu liikkuu Suomessa äärioikeiston ja maltillisen vasemmiston välimaastossa, ja radikaaleja, siirtolaisten oikeuksia puoltavia kannanottoja kuulee valitettavan harvoin."

Osallistuin Suomen järjestöedustajana YK:n yleiskokouksen korkean tason dialogiin siirtolaisuudesta ja kehityksestä. Korkean tason dialogiksi keskustelu pyöri hyvin perustasolla: useammassa puheenvuorossa muistutettiin, että siirtolaisetkin ovat ihmisiä, eivät vain työvoimaa tai rahaa lähettäviä hyödykkeitä. Tai että kaikki siirtolaiset eivät kotoaan lähde vapaaehtoisesti.

Joukossa oli onneksi räväkämpiäkin kannanottajia, kuten YK:n siirtolaisasioiden erikoisraportoija Francois Crepeau. Hänen mukaansa rajakontrollin tiukentaminen lisää vain salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden kukkaron paksuutta. Crepeau vaati jäsenvaltioilta siirtolaisten ihmisoikeuksien kunnioittamista: laittoman maahantulon dekriminalisointia, säilöönoton lopettamista ja rasismiin puuttumista. EU:n tulisi löytää uusia laillisen maahantulon väyliä, jotta Lampedusan toistuvat onnettomuudet saataisiin loppumaan.

Suomessa tällaisen litanian luettelija leimattaisiin nopeasti kukkahattusedäksi. Siirtolaiskeskustelu liikkuu Suomessa äärioikeiston ja maltillisen vasemmiston välimaastossa, ja radikaaleja, siirtolaisten oikeuksia puoltavia kannanottoja kuulee valitettavan harvoin.

Kanadan, Filippiinien ja Ukrainan kaltaisten maiden puheenvuorojen jälkeen heräsi kysymys, miksi Suomessa siirtolaisuudesta edes keskustellaan. Merkittävä osa näiden maiden väestöstä on joko siirtolaisina muualla tai ulkomaalaistaustaisia omassa maassa. Ongelman sijaan siirtolaisten vaikutus yhteiskuntaan nähtiin välttämättömänä esimerkiksi talouteen, niin lähtökuin vastaanottomaassa.

Suomessa julkinen keskustelu pyörii valitettavan usein siirtolaisten, erityisesti pakolaisten, Suomelle aiheuttamissa kustannuksissa. Niin myös hiljattain, kun Suomen hallitus päätti kasvattaa pakolaiskiintiötä ensi vuonna. Syyrialaispakolaisia otetaan vastaan 300 lisäkiintiössä. Tämä on merkittävä ja hieno teko, ja Suomen Pakolaisapu kiittää hallitusta hyvästä päätöksestä.

Valitettavasti se on kuitenkin vain 0,01 prosenttia yli kahdesta miljoonasta Syyrian pakolaisesta. Suomeen asti syyrialaiset pääsevät turvapaikanhakijoina vain harvoin, lokakuun loppuun mennessä tulijoita on ollut 109. Ruotsissa vastaava luku on yli 12 000, ja kaikille myönnetään pysyvä oleskelulupa sekä mahdollisuus perheenyhdistämiseen. Suomella olisi kaikki valtuudet helpottaa syyrialaisten maahantuloa myös turvapaikanhakijoina.

EU:n sisäasioiden komissaari Cecilia Malmström on vedonnut jäsenvaltioihin, jotta syyrialaisille avattaisiin mahdollisuus saada humanitaarisia viisumeja. Suomi on myöntänyt yhden, Venäjälle juuttuneelle Lana-tytölle, ja toivon, ettei se jää ainoaksi. Hyvä alku voisi olla humanitaaristen viisumien myöntäminen Suomessa jo oleskelevien syyrialaisten perheenjäsenille.