Artikkeli on julkaistu alun perin Suomen luonnonsuojeluliiton blogissa.

Toivo ja epätoivo vaihtelevat ilmastoneuvotteluissa. Taas. Ihmiset ympäri maailman vaativat uusiutuvan energian läpimurtoa ja ovat osoittaneet tukensa ilmastosovulle, mutta neuvottelut junnaavat. Kyse on jälleen rahasta.

Joulukuun alussa Pariisissa on tarkoitus solmia uusi kattava kansainvälinen ilmastosopimus, joka hillitsisi ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen. Tavoitteena on, että Pariisin sopimuksen kautta saadaan 60 % globaali päästövähennys vuoteen 2050 mennessä vuoteen 2010 verrattuna. Toistaiseksi 72 maata on antanut päästövähennystavoitteensa, mukaan lukien maailman suurimmat saastuttajat, Kiina, USA ja EU. Näiden maiden kaikki päästöt kattavat noin 70 % globaaleista päästöistä. Ilman kehittyviä talouksia matkaa 80 % kattavuuteen on vielä. Lupaukset eivät toistaiseksi riitä.

Sopimustekstin yksityiskohdat ovat vielä monilta osin auki. Ennen Pariisia on enää kymmenen neuvottelupäivää jäljellä Bonnissa. Aika uhkaa loppua kesken.

Tärkeimpiä auki olevia kysymyksiä on rahoitusmekanismi, johon teollisuusmaat ovat luvanneet 100 miljardin dollarin potin vuoteen 2020 mennessä. Se, miten tuki käytännössä hoidetaan, on epäselvää. Jotta kaikkea ei katettaisi julkisin varoin, tarvitaan kannustimia yksityisen rahoituksen saamiseksi.

"Suomi on joissain kysymyksissä edelläkävijä, mutta välillä jarruna."

Rahoituksen varmistuminen on tärkeää kehitysmaiden sekä kehittyvien maiden, kuten suurien päästäjien Intian ja Brasilian, saamiseksi mukaan sopimukseen. Kehitysmaat ovat erityisen vaikeassa asemassa, sillä ne ovat vaikuttaneet ilmaston lämpenemiseen vain vähän, mutta haitat iskevät niihin kaikkein voimakkaimmin. Niiden tukeminen on vain reilua.

Isoja kysymyksiä liittyy myös hiilinielujen asemaan. Metsien, maaperän ja soiden hiilivarastoa tulisi kasvattaa, ei heikentää. Uusiutuvien energiamuotojen etsintäretkellä bioenergia herättää paljon mielenkiintoa myös Suomessa. Samalla metsäkato aiheuttaa noin 17 % maailman hiilidioksidipäästöistä, joten sen torjuminen on tärkeä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista. Yhtenäinen raportointi hiilinieluista olisi tärkeää, jotta ilmastopolitiikan hiilivarastoja pienentäviä sivuvaikutuksia voidaan minimoida ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen estää.

Neuvottelijoiden tehtävä on siis haastava, muttei mahdoton. Vaarana kuitenkin on, että lopputuloksena on heikko sopimusteksti tai liian pieni globaali kattavuus.

Onko Pariisilla väliä?

Uusi ilmastosopimus yksin ei riitä maapallon säilyttämiseksi elinkelpoisena, vaan se on yksi askel matkalla kohti kestävämpää yhteiskuntaa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii energiajärjestelmän uusimisen lisäksi toimia mm. kaupungeissa, maaseudulla ja kotona.

Yksi ilmastonmuutoksen taklaamisen haaste on vallitseva käsitys siitä, mihin ihmiskunnan tulisi pyrkiä. Talous näyttää ohjaavan toimintaamme, kun sen pitäisi olla väline hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Laajassa mittakaavassa tarvitsemme kohtuutaloutta.

Ilmastosopimus on osa suurta kuvaa ja Suomen etuna on saada aikaan vahva sellainen. Ei millä hinnalla hyvänsä, mutta jostain kansallisista eduista kannattaa olla valmis joustamaan yhteisen hyvän nimissä. Nyt Suomi on joissain kysymyksissä edelläkävijä, mutta välillä jarruna. Maailmalla ratkaisuja kehittyy kaiken aikaa, mutta kansainvälinen sopimus takaisi oikeudenmukaiset sekä riittävän nopeat ja kattavat päästövähennykset. Siis hallitun prosessin, jossa myös aiheutuvia tuhoja pystytään korvaamaan.

Ikkuna alle kahden asteen lämpenemiseen on auki, se on vain käytettävä. Maailma on muuttunut Kööpenhaminan traumaattisen epäonnistumisen jälkeen, ja kuudessa vuodessa keinot kestävään energiantuotantoon ovat kehittyneet valtavasti. Olemme nähneet, että hiilineutraali Suomi ja maailma ovat mahdollisia.

Muutokseen on uskallettava tarttua. Suomen kannanmuodostus Pariisia varten on tällä hetkellä käynnissä, ja voimme parhaimmillaan olla kokoamme suurempi toimija neuvotteluissa. Arvovaltaa lisäävät uskottavat teot, kuten ilmastolain säätäminen. Toisaalta esimerkiksi arktinen öljynporaus ja fossiilisten energiamuotojen tuet syövät sitä.

Yhteisöt ympäri maailman vaativat uusiutuvan energian vallankumousta. Viimeisimmän ilmastobarometrin mukaan suomalaiset kannattavat laajasti ilmastotoimia. Demokratiassa jokaisella on vain yksi ääni, mutta yhdessä on mahdollista tehdä paljon.

Oman pienuutensa keskellä on kysyttävä: Jos me emme toimi, niin ketkä? Jos ei nyt, niin koska?

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija.

Artikkelin lukuja on päivitetty toisen kappaleen osalta 25.9.