Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Suomen Lähi-idän instituutin uutiskirjeessä.

Sodassa olevassa maassa on tunnelma, josta ei voi erehtyä. Se on sekoitus alistunutta alakuloa, odotusta, jännitystä ja pelkoa. Samalla se on pyrkimystä selviytyä päivästä toiseen, elää niin tavallista arkea kuin vain mahdollista – ja ylläpitää pienenpientä toivonkipinää paremmasta huomisesta. Samaa tunnelmaa koin aikanaan Bosniassa ja Kroatiassa Jugoslavian hajoamissodan aikana. Talven tehdessä tuloaan harmaa alakuloisuus vain lisääntyy. Lämpö rakennuksista alkaa haihtua, ja yön kylmyys hiipii sisään ikkunoista ja ovista.

"Saman suurkaupungin alueella on kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa todellisuutta, kaksi eri maailmaa. Damaskos kuvastaa tässä suhteessa koko Syyriaa."

Zeitunan kujalla sahataan nyt moottorisahalla polttopuita talven lämmitystä varten. Lämmitysöljyyn ei kaikilla ole enää varaa. Onneksi kujan omia puita ei ainakaan vielä ole kaadettu. Zeitunan talon elokuun iskussa vaurioituneet ikkunat ja ovenpielet on korjattu. Seinissä olevat iskemien kolot kaipaavat vielä jonakin päivänä paikkausta. Sisäpihan puut ovat täynnä sitrushedelmiä ikään kuin lupauksena paremmista ajoista.

Katunäkymä Damaskoksen keskustassa ja vanhassa kaupungissa on edelleen suhteellisen vilkas. Kaupunkilaiset ja kaupunkiin muuttaneet pakolaiset vaeltelevat kaduilla ja tekevät ainakin näyteikkunaostoksia. Hinnat karkottavat monet ostajat pois, vaikka tavaraa ja ruokaa ainakin vanhan kaupungin pikkuliikkeissä on runsaasti. Ihmisten liikkeistä ja ilmeistä ei voisi arvata, että vanhan kaupungin kristitty kortteli on kapinallisten kranaattitulen ulottuvilla ja lähes päivittäin kranaatti alueelle iskeytyykin. Tykistötuleen ja räjähdysten ääniin ei näytetä kiinnitettävän mitään huomiota. Kapinallisten kohteena tuntuu olevan erityisesti Bab Touman portin seutu eli vanhan kaupungin kristitty kortteli, jota tulitetaan Jobarin kaupunginosasta. Damaskoksen perusteella ei luonnollisesti voi vetää johtopäätöksiä koko Syyrian tilanteesta, mutta tällä hetkellä se toimii turvapaikkana arviolta noin neljäsosalle syyrialaisista. Monet myös pelkäävät aidosti ja pysyttelevät suurimman osan ajasta sisätiloissa. Sekä kokevat yhtä aidosti, että nykyinen hallinto on se, joka suojelee heitä.

Ravintolassa illalla syödessä musiikki peittää lähistöltä ammutun tykistötulen lähtölaukaukset ja hetken voi kuvitella, että kaikki on hyvin – kuten silloin ennen. Kaikkihan ei ollut täysin hyvin silloin ennenkään, mutta moninkertaisesti paremmin kuin nyt. Ruokailijat nauravat, kertovat kaskuja, syövät hyvin. Kaikessa on kuitenkin käsin kosketeltava epätodellisuuden tuntu. Poikkean tuttuun armenialaiseen parturiliikkeeseen. Sota ei ainakaan tätä Damaskoksen liikettä ole muuttanut mitenkään: hiustenleikkaus ja parranrajaamistaito ovat yhä sitä luokkaa, että kaikki suomalaiset parturit voisi lähettää opintomatkalle Syyriaan. Tyypilliset syyrialaiset saippuasarjat pyörivät katon rajassa olevassa televisiossa. Parturin tuolissa istuessa sodan voisi jälleen kerran unohtaa.

Näkymä on täysin erilainen lähimmillään vain pari kilometriä vanhan kaupungin ja Damaskoksen kantakaupungin ulkopuolella. Kapinallisten hallussa olevat korttelit on tuhottu, satunnainen tykistötuli kohdistuu näihin lähiöihin edelleen, ja joissakin lähiöissä siviilejä pidetään loukussa ilman ulospääsyä. Nälänhätä on todellisuutta joillakin kapinallisten hallussa pitämillä alueilla, joihin hallinto puolestaan ei laske humanitaarista apua. Saman suurkaupungin alueella on kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa todellisuutta, kaksi eri maailmaa. Damaskos kuvastaa tässä suhteessa koko Syyriaa. On alueita, joilla elämässä on normaaliuden tuntu, mutta on myös alueita, joilla olevaa kärsimystä ei voi sanoin kuvata.

Torstaina 6.11. räjähti autopommi Hijazin vanhan rautatieaseman edessä Damaskoksen keskustassa. Samana iltana kaupunkilaiset kuuntelivat voimakkaita räjähdyksiä eri kaupunginosissa. Tämä on se toinen todellisuus. Siinä missä hallinto tulittaa esikaupunkialueita, kapinalliset iskevät autopommeilla Damaskoksen sydämeen. Osapuolet eivät kaihda terrorismia.

Matkustaminen Damaskoksen sisällä on vaikeaa. Tarkastuspisteiden määrä lisääntyy jatkuvasti, ja parhaimmillaan, tai pahimmillaan, niitä on noin 100 metrin välein. Liikenne puuroutuu täysin näille tarkastuspisteille. Matkaan, johon aikaisemmissa Damaskoksen ruuhkissa oli varattava aikaa 15-20 minuuttia, on nyt varattava tunti. Tämäkin näyttää tulleen kaupunkilaisille jo päivittäiseksi rutiiniksi. Henkilöllisyyskortit ovat valmiita näytettäviksi ja tavaratila avataan tarkastusta varten erikseen pyytämättä.

Syyrian punnan arvo on viime päivinä hieman vahvistunut. Reilu vuosi sitten oli vielä pulaa keittokaasusta, nyt kaasupulloja näyttää olevan tarjolla riittämiin. Ilmapiiri tuntuu hieman vapaammalta kuin vuosi sitten. Marraskuussa 2012 tilanne kaupungin ympärillä tuntui nykyistä uhkaavammalta ja tulitus oli intensiivisempää. Onko tässä tapahtumassa aavistuksenomainen käänne parempaan? Vai onko tämäkin vain kuvittelua? Tämän käänteen aikaansaamiseksi Syyrian hallinto on tarvinnut ulkopuolista tukea, joka ulottuu aina leipäjauhojen saantiin. Yhtälailla kapinalliset eivät olisi voineet edetä niin pitkälle kuin ovat edenneet ilman ulkopuolista apua. Tämä on tehnyt sodasta alueellisen.

Geneve II -kokouksen ajankohtaa ei vielä ole sovittu. Jotkut osapuolet ovat jo ilmoittaneet olevansa osallistumatta kokoukseen. Etukäteen on jo ilmeistä, että ulkopuolelle jäävät häviävät loppujen lopuksi kaikkein eniten.