Uudistuksia torjuessaan arabijohtajat Syyriassa, Bahrainissa ja muualla luovat kasvualustaa terrorismille.

Arabimaiden protestit alkoivat rauhanomaisina, mutta vain Tunisiassa ja Egyptissä hallitus kaatui ilman väkivaltaa.

Muualla hallituksen kovat otteet ajoivat kapinoitsijat turvautumaan väkivaltaan. Se taas sai itsevaltaiset johtajat väittämään, että kapinaa johdetaan ulkomailta ja että vastarinta on terroristien työtä.

Jemenissä ja Libyassa hallitus takertui valtaan ja ryhtyi sotatoimiin. Osa oppositiosta tarttui aseisiin.

Bahrainissa ja Syyriassa johto lietsoo eri väestöryhmien hajaannusta. Johtajien uumoilut terrorismista käyvät toteen, koska oppositiolle ei anneta muuta vaikutuskanavaa.

Terrorin kohteena eivät ole pelkästään vallanpitäjät, se uhkaa myös länsimaiden edustajia ja omaisuutta. Bahrainissa sunnijohdon lähipiiri lietsoo vihaa amerikkalaisia kohtaan, koska nämä ovat tukeneet kapinallisia. Valtaklikki niputtaa vastustajat epäpyhäksi liitoksi, johon kuuluvat kansan shiialainen enemmistö, Iran ja Yhdysvallat.

Syyrian nollasummapeli

Bahrainin tuore tiedotusministeri Samira Rajab vastustaa shiioja ja amerikkalaisia ja ihailee Irakin edesmennyttä johtajaa Saddam Husseinia. Hän syyttää Bahrainin ongelmista ulkomaista mediaa ja ulkopuolisia provokaattoreita.

Bahrainin hallinnon vanhoillisin osa turvaa Saudi-Arabiaan, joka taas haluaa vahvistaa valtaansa Persianlahden pienissä öljyvaltioissa.

Jos saudien ja Bahrainin ehdotettu liittovaltio toteutuu, Bahrain menettää itsenäisyytensä. Shiiojen sorto voimistuisi, mikä todennäköisesti ajaisi heidät aseistautumaan. Terroristiryhmiä voisi syntyä kumpaankin maahan.

Myös Syyriassa rauhanomaiset mielenosoittajat joutuivat tarttumaan aseisiin, joita kaapattiin armeijalta ja saatiin ulkomailta. Assadin hallitus jatkaa siviilien murhaamista ja kiduttamista, mutta syyttää verilöylystä ulkomaisia terroristeja ja provokaatioita. Taipumalla Kofi Annanin rauhansuunnitelmaan hallitus vain osti itselleen aikaa.

Suunnitelma oli tuomittu epäonnistumaan, koska hallitus näkee tilanteen nollasummapelinä. Assad ei voi neuvotella opposition kanssa, jos mielii säilyttää vallan alevivähemmistöllään. Syyrian alevit ovat shiiamuslimeja ja kapinaa johtavat sunnit.

Kenen puolesta terroria vastaan

Syyskuun 2001 jälkeen itsevaltaiset arabimaat ovat tehneet tiivistä yhteistyötä länsimaiden kanssa terrorismin vastaisessa sodassa. Samaan aikaan ne ovat tukahduttaneet kovin ottein kotimaiset demokratiavaatimukset, eikä länsi ole puuttunut asiaan.

Arabihallitsijat näyttävät unohtavan, että moni ei-länsimainen demokratia, kuten islamilainen Indonesia tai Turkki, on myös osallistunut terrorismin vastaiseen sotaan. Diktaattorien kaatuminen Egyptissä, Tunisiassa, Jemenissä ja Libyassa ei ole muuttanut asiaa.

Islamilaiset arabi-itsevaltiaat osallistuvat terrorismin vastaiseen taisteluun säilyttääkseen oman valtansa. Ddemokratiat taas suojelevat terrorismilta yhteiskuntaansa ja elämäntapaansa.

Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden tulisi tehdä jäljellä oleville arabidiktaattoreille selväksi, että peli on pelattu. On aika tarttua uudistuksiin tai siirtyä syrjään. Maailma ei hyväksy uutta terrorismin aaltoa, joka kumpuaa heidän sorto- ja syrjintäpolitiikastaan.

Emile Nakhleh johti aiemmin CIA:ssa poliittisen islamin strategisen analyysin ohjelmaa. Hän on New Mexicon yliopiston tutkimusprofessori ja Yhdysvaltain kansallisen tiedusteluneuvoston jäsen.