Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Kulttuurivihkojen numerossa 2/2014. Tilaa lehti täältä.

Nepal on eräs Suomen vanhimmista kehitysyhteistyökumppanimaista. Se levittäytyy Himalajan jylhän vuoriston ja Pohjois-Intian alavien maiden välissä. Kuiva hiekka, viidakko ja pellot vaihtuvat pohjoiseen kulkiessa pyöreisiin kukkuloihin, jotka jyrkkenevät jyrkkenemistään kunnes ne Himalajan lumihuippuina yltävät aina taivaaseen saakka, tai siltä ainakin näyttää.

Kulttuurisesti, esteettisesti ja kielellisesti äärimmäisen rikas Nepal ei ole tunnettu tasa-arvostaan. Naisten lukutaito on miehiä heikompaa ja elinolot vaikeammat. Viime vuosina nepalilaisten lasten koulunkäynti on kokonaisuudessaan kasvanut ja tyttöjenkin koulunkäynti lisääntynyt merkittävästi. Vuosien 2004–2009 välillä koulua käyvien lasten osuus lisääntyi 84,2 prosentista 92 prosenttiin. Alkuopetukseen osallistuu nyt lähes yhtä monta tyttöä kuin poikaa. Myös syrjittyjen alakastisten ja alkuperäiskansojen lapset pääsevät paremmin kouluun kuin vielä muutama vuosi sitten. Lukutaitoisten määrä on kasvanut tasaisesti ja vuonna 2010 Nepalin opetusministeriö arvioi kokonaislukutaitoprosentin maassa olevan 68. Nuorimmista ikäluokista (15–24-vuotiaat) jo 80 prosenttia osasi lukea.

Koulun penkiltä avioon

Maaseudulla tilanne on kaupunkeja vaikeampi. Alkuopetukseen osallistuminen on Nepalissa halpaa tai ilmaista, mutta yläkoulun oppimateriaalit maksavat enemmän ja kouluja on harvemmassa. Kun perheessä on monta lasta ja vanhemmat joutuvat valitsemaan, lähetetäänkö yläkouluun poika vai tyttö, valinta osuu usein pojan kohdalle. Perinteinen rooli perheen elättäjänä lankeaa miehelle, ja maaseudulla tyttöjen ei oleteta opiskelevan tai hankkivan ammattia enää naimisiinmenon jälkeen.

Maaseudulla myös lapsiavioliitot ovat yleisiä. Yleensä syynä on perinteinen tapa, jossa morsiamen perhe maksaa myötäjäiset sulhasen perheelle. Juristi Bishnu Bashyal on erikoistunut avioero- ja tasa-arvokysymyksiin. Hän kertoo, että maaseudulla myötäjäiset eivät ole mikään kuvaannollinen lahjoitus, vaan sulhasen perhe kokoaa laskun kaikista kuluista, joita pojasta on tämän elämän aikana vanhemmille koitunut, aina koulumaksuista lääkärikuluihin. Tuo summa veloitetaan naimisiin mennessä morsiamen vanhemmilta. Mitä nuorempana lapset menevät naimisiin, sitä pienempi summa tietenkin on. Siksi työ lapsiavioliittoja vastaan on vaikeaa.

Vanhojen tapojen kitkeminen vie aikaa, ja monen tytön vanhemmilla ei ole varaa saattaa häntä naimisiin enää vanhempana. Ellei myötäjäissumma ole riittävä, sulhasella perheineen on vaiettu oikeutus kohdella miniää huonosti. "Olen nähnyt kauheita asioita", Bashyal kertoo. "Naisia pahoinpidellään – aviomies, appi ja anoppi lyövät heitä ja heitä poltetaan kerosiinilla."

Koulutus ja tieto auttavat vaikuttamaan

Vallan epätasainen jakaantuminen on yksi suurimpia demokraattisen kehityksen jarruja Nepalissa. Tasa-arvoon tarvitaan sekä poliittista muutosta että vanhojen epätasa-arvoisten perinteiden murtamista. Vähemmistöryhmien ja naisten on äärimmäisen vaikeaa päästä vaikuttamaan maan politiikassa. Syynä tähän on usein syrjintä nimenomaan puolueiden sisällä.

"Kun puolue valitsee kandidaatteja tai on epävarma kannatuksestaan, päädytään aina mieluummin asettamaan ehdolle mies kuin nainen", Nepalin maaedustaja Riikka Jalonen Demo Finland -kansalaisjärjestöstä kertoo. "Vaikka puolueet käyttävät naisehdokkaitaan esimerkkinä omasta edistyksellisyydestään, todellisuus on usein karumpi."

Bishnu Bashyal työskenteli vuonna 2013 Demo Finlandin ohjelmassa "Mobilizing Youth for Gender Equality in Politics", joka tähtäsi erityisesti nuorten naisten poliittiseen voimauttamiseen. Ohjelma tehtiin yhteistyössä nepalilaisten poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen kanssa ja järjestö piti ohjelman puitteissa useita koulutuksia ympäri maata erityisesti maaseudulla. Koulutukset olivat naisille ilmaisia ja niissä kerrottiin poliittisen vaikuttamisen keinoista. Koulutuksissa opetettiin myös käytännön taitoja, kuten ansioluettelon laatimista tai äänenkäyttöä yleisölle puhuessa.

Koulutukseen maan eteläosassa sijaitsevassa Mahottarissa osallistunut 16-vuotias Chenaz Khatun kertoi kokeneensa kaksipäiväisen koulutuksen erittäin hyödylliseksi: "Osallistuimme sisareni kanssa, joka on 18-vuotias. Asumme täällä lähellä, Mahottarissa. Perheessämme on kuusi lasta: viisi tyttöä ja yksi poika. Kuulumme muslimiyhteisöön ja äänestämme kommunistista puoluetta. Tarvitsemme lisää koulutusta tälle alueelle, tarvitsemme lisää naisia politiikkaan ja tietoa siitä, kuinka voimme itse vaikuttaa. Olemme sisareni kanssa kumpikin kiinnostuneita siitä, kuinka voisimme työskennellä politiikassa. Opimme täällä paljon siitä, millaisia tietoja ja kykyjä tarvitaan, jämäkkää kättelyä myöten."

Vaalien kautta kohti demokratiaa

Yksi harvoista naisista Nepalin politiikassa on Manju Yadav, joka kuuluu perinteisesti väheksyttyyn ja syrjittyyn alakastiin madeeseihin. Yadav on vain 24-vuotias ja ponnisti Nepalin kommunistisen CPN-UML -puolueen (Communist Party of Nepal – Unified Marxist-Leninist) ehdokkaaksi nuorisojärjestön kautta perustuslakia säätävän kokouksen vaaleissa marraskuussa 2013.

Kun kysyn syrjinnästä, hän ei suostu puhumaan pahaa puoluetovereistaan vaan kiertää kysymyksen hymähtäen: "Olen kokenut kaikenlaisia asioita, mutta se ei ole tärkeää. Olen nyt ehdokkaana. Kotoa olen saanut paljon tukea uralleni ja olen myös saanut hyvän koulutuksen. Koulutus on naiselle kaikki kaikessa, jos hän haluaa elää itsenäistä elämää."

Haastattelun aikoihin oli vast'ikään eräs ehdokkaista murhattu. Kaksi huppupäistä miestä oli hyökännyt tämän kimppuun ja ampunut tätä lähietäisyydeltä. Ehdokas joutui kriittisessä tilassa sairaalaan ja kuoli myöhemmin samalla viikolla. Puoluetoimistoista oli löytynyt pommeja. Maoistien häviötä pelkäävä siipi järjesti "bandoja" eli aseellisia piirityksiä kaupunkeihin pyrkien estämään ihmisten osallistumisen puoluekokouksiin ja ehdokkaiden puhetilaisuuksiin esimerkiksi Dhadeldhuran kunnassa.

Manju Yadav liikkuu suurella maastoautolla ja hänellä on jatkuvasti mukanaan kaksi kookasta turvamiestä. Haastateltavaksi Yadav saapuu suosittuun ravintolaan, sillä kaupungin laidalla sijaitsevalle hotellille hän ei uskalla tulla. Tiedustelen, eikö häntä pelottanut astua poliittiselle kentälle, joka vaikuttaa niin turvattomalta, suorastaan hengenvaaralliselta. "En pelkää henkeni puolesta", hän vastaa vakavana. "Minun elämäni ei ole tärkeä kokonaisuuden kannalta. Politiikka merkitsee sitä, että olemme valmiita uhraamaan itsemme kansamme puolesta. Ainoa tärkeä asia on maani, sen kehitys ja tulevaisuus. Mikäli minun pitää kuolla sen takia, olen valmis siihen."

Kenties Nepalilla on vielä matkaa toimivaan demokratiaan. Manju Yadav ei päässyt läpi vaaleissa. Tämän vaalialueelta valittu edustaja oli kuitenkin myös naispuolinen, Kiran Devi Yadav Nepal Congress -puolueen listoilta.

Mahottarissa Demon kouluttaja Sarika Jaiswal osoittaa minulle luokkahuoneen ulkopuolella istuvaa vanhempaa naista. "Hän on erään koulutukseen tulleen nuoren naisen anoppi. Hän tuli tänne mukaan voidakseen hoitaa tämän pientä lasta koulutuksen aikana. Tällaista ei olisi tapahtunut vielä joitakin vuosia sitten. Muutos on todellakin alkanut."