Tämä artikkeli on julkaistu alun perin MaailmanKuva-lehden numerossa 1/2013. Tilaa lehti täältä.

Olin jokin aika sitten mukana suunnittelemassa tutkimusta, joka kartoitti nuorten miesten suhtautumista tasa-arvokysymyksiin Hondurasissa ja muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Tulokset paljastivat selkeästi, miten valtavia haasteita tasa-arvoa edistävien hankkeiden kehittämiseen liittyy. Erityisesti Hondurasin osalta tutkimuksen tulokset olivat hälyttäviä. 82 prosenttia haastatelluista miehistä oli sitä mieltä, että naisen tärkein tehtävä on huolehtia kodista ja valmistaa perheelleen ruokaa. 58 prosentin mukaan miehellä tulee aina olla viimeinen sana tärkeistä kotiin liittyvistä asioista päätettäessä. 78 prosenttia kokee olonsa epämukavaksi homoseksuaalien läheisyydessä.

Päätimme Planissa tarttua näihin haasteisiin ja paneutua tasa-arvokysymyksiin yhteistyössä nuorten miesten kanssa. Valitsimme nuoria viidestä eri maasta koulutusohjelmaan, jonka tarkoituksena on herkistää miehiä sukupuolikysymyksille ja kouluttaa heitä toimimaan tasa-arvon puolestapuhujina. Ohjelman tavoite ja samalla meidän toiveemme on, että nämä nuoret jatkaisivat työtämme ruohonjuuritasolla toimimalla esikuvina muille. Tasa-arvolähettiläinä he voivat välittää viestiä muille nuorille tasa-arvon tärkeydestä pari- ja ylipäätään ihmissuhteissa ja puhua avoimen keskustelukulttuurin puolesta. He voisivat esimerkiksi edistää avointa tunteiden ilmaisua ja vastuullista seksuaalikäyttäytymistä, kuten kondomin käyttöä.

Suunnitellessamme projektia eräs kollegani kysyi, pitäisikö siihen osallistuvien nuorten miesten olla feministejä. Spontaani reaktioni oli, että totta kai, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni ei vastaus tuntunut enää niin yksiselitteiseltä.

Monien feministinaisten mielestä itsensä voi määritellä feministiksi ainoastaan, jos on henkilökohtaisesti joutunut kokemaan epätasa-arvoista, diskriminoivaa kohtelua. Koulutusohjelmamme nuorilla miehillä ei luonnollisesti ole omakohtaista kokemusta siitä, minkälaista on olla nainen heidän yhteiskunnassaan. Mutta onko tasa-arvosta puhuttaessa ylipäätään välttämätöntä puhua aina myös feminismistä?

Jatkoimme projektin suunnittelua pohtimalla, minkälaista on olla nuori mies, ja lisäsimme agendaan naisten oikeuksien parantamisen lisäksi myös maskuliinisuuden uusien muotojen vahvistamisen. Päällimmäinen tehtävämme oli määritellä, mitä ominaisuuksia nuorella tasa-arvolähettiläsmiehellä tulisi olla. Tätä kysymystä on käsitelty nuorten miesten keskuudessa maailmanlaajuisesti jo pitkään, usein naisasialiikkeiden hienovaraisella tai konkreettisellakin avustuksella. Useimmilla ihmisillä on varsin selkeä käsitys siitä, mitä naisten tai tyttöjen tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa. Sen vaihtelevat ilmenemismuodotkin ovat tiedossa: joissakin maissa kyse voi olla lähinnä maanomistusasioista, toisissa enemmänkin itsemääräämisoikeudesta seksuaalikysymyksissä.

Mutta epämääräisyyksiä ja epäselkeitä käsityksiä on edelleen paljon, varsinkin miesten omaan rooliin liittyen. Mitä sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen tarkoittaa miehille käytännön tasolla? Mitä se tarkoittaa perhe-elämän kannalta? Mitä seurauksia siitä on julkishallinnolle? Selkeiden vastausten hahmotteleminen näihin kysymyksiin olisi valtava edistysaskel prosessissa, jonka päämääränä on saada miehet entistä voimakkaammin mukaan työhön tasa-arvon puolesta.

Latinalaisessa Amerikassa päädyimme lopulta seuraavaan määritelmään: Tasa-arvolähettiläinä toimivien nuorten miesten tulisi ennen kaikkea pystyä kyseenalaistamaan machokulttuuri ja sen seuraukset kuten seksismi, väkivalta ja homofobia. Heidän tulisi kunnioittaa erilaisuutta ja olla valmiita puuttumaan tilanteeseen nähdessään ympärillään eriarvoisuutta. Nuorten tulisi tukeutua dialogiin kaikissa ihmissuhteissaan ja pystyä välttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa.

Olisi tärkeää, että nuoret pystyisivät keskustelemaan avoimesti ehkäisystä kumppaninsa kanssa. Heidän tulisi ymmärtää, että toisista huolehtiminen voi olla myös miehinen ominaisuus. Tasa-arvoisen nuoren miehen tulisi uskaltaa näyttää tunteensa avoimesti.

Sopisivatko edellä mainitut ominaisuudet kuvaamaan myös feminististä miestä? Niiden kautta välittyy joka tapauksessa kuva miehestä, joka kunnioittaa naisia ja edistää käytöksellään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Määrittelyä tai luokittelua tärkeämpää on mielestäni ymmärtää, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sukupuolten välillä liittyvät ennen kaikkea miesten ja naisten välisiin suhteisiin. Suurin osa ongelmista johtuu miehistä, mutta vielä suuremmassa roolissa he ovat näiden ongelmien ratkaisijoina. Feministien ja tasa-arvokysymyksistä kiinnostuneiden miesten tuleekin pyrkiä syventämään yhteistyötään ja luoda yhdessä tuumin pohja tasa-arvoiselle maailmalle.