Kirjoitus on alunperin julkaistu Amnesty-lehdessä 2/14.

Ukrainan konfliktin myötä myös informaatiosota on palannut Eurooppaan. Luotettavaa tietoa Itä-Ukrainasta on vaikea saada. Alueella työskenteleviä toimittajia häiritään, uhataan ja heitä on jopa siepattu. Yksityisten ihmisten sananvapauden tila on kaventunut. Internet pursuaa räikeää propagandaa.

Informaatiosota, propagandasota, mediasota ja kybersota ovat kaikki vanhoja termejä. Vanhoja on suuri osa nykyaikaisen propagandan keinoistakin.

"Netti ei ole enää tori, jonne mennään keskustelemaan ja ostamaan. Se on entistä tiukemman tarkkailun alla"

"Pyritään aiheuttamaan hämmennystä eri väestöryhmissä siihen pisteeseen asti, ettei tiedetä mitä tapahtuu ja miten pitäisi toimia. Se on ollut aina propagandan keskeinen piirre", kuvailee Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -ohjelman johtaja Mika Aaltola.

Venäjä on pyrkinyt myös voimakkaasti mustamaalaamaan ja epäinhimillistämään Ukrainan johtoa. Se on syyttänyt Ukrainan hallintoa fasistijuntaksi ja laittomaksi sekä korostanut suojeluvastuuta – sitä, että Venäjä on Ukrainassa suojelemassa osaa väestöstä kansanmurhalta.

Venäjällä kansa seuraa uutisia valtiontelevisiosta, samoin Ukrainassa. Venäjänkielisessä Itä-Ukrainassa seurataan venäjänkielistä mediaa, joka välittää erilaista kuvaa kuin Länsi-Ukrainassa.

"Venäjän mediassa on viljelty ajatusta ’kansanmurhasta’. Se herättää pelkoa ja pakoa yhtenäisen Ukrainan ajattelusta", Aaltola sanoo.

Raportointia Itä-Ukrainasta on pyritty vaikeuttamaan mahdollisimman paljon. Euroopan turvallisuus ja yhteistyöjärjestön Etyjin mukaan toimittajia on siepattu ja häiritty.

"Näyttää siltä, että kaikki konfliktialueelta tulevat tiedot palvelevat jonkin toimijan omia tavoitteita. Liikkeellä on hyvin epäluotettavaa ja osittain täysin valheellista tietoa. Jäsentyneen kokonaiskuvan muodostaminen on tässä tilanteessa erittäin hankalaa", sanoo strategian dosentti Jyri Raitasalo.

Kömpelöön propagandaan törmää tutkijoiden mukaan nykyään enää harvoin. Propagandan lähde pyritään häivyttämään mahdollisimman hyvin ja naamioimaan propaganda ikään kuin ruohonjuuritasolta eli "huolestuneilta kansalaisilta" tulevaksi. Itä-Ukrainassa on esimerkiksi kiertänyt näyttelijöitä antamassa "haastatteluja" tiedotusvälineille.

Venäläinen propaganda

Venäläinen propaganda käyttää Aaltolan mukaan hyväkseen myös länsimaisen median pyrkimystä tasapuoliseen uutisointiin. Mediaan pyritään saamaan omaa näkemystä tukevia juttuja.

"Länsimediassa tipahtelee silloin tällöin juttuja, jotka on kirjoitettu tukemaan Kremlin näkemystä. Länsimedian periaate on tuoda esiin myös vastapuolen näkemystä, mutta tällaisissa tilanteissa periaatetta pitäisi suojella, jottei siitä tule vaikuttamisen väylää", Aaltola sanoo.

Aaltola ei usko, että venäläinen propaganda ja vaikuttamiskeinot uppoavat suomalaisyleisöön. "Suomalaisyleisö on pohjimmiltaan aika immuuni sille. Olemme oppineet ehkä jotain parin vuoden takaisesta lasten oikeuksia koskevasta keskustelusta."

Vuoden 2012 syksyllä Venäjällä uutisoitiin laajalti venäläislasten huostaanotoista Suomessa. Venäjän lapsiasiamies uhosi tuolloin, että Suomi pitää julistaa hengenvaaralliseksi venäläisille lapsiperheille.

Aaltolan mukaan lasten oikeuksista käyty keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisoikeudet voidaan valjastaa valtiolliseen vaikuttamiseen: Propagandassa on nykyään yhä enemmän ihmisoikeuskuvastoa.

"Ihmisoikeus- ja humanitaarinen kuvasto ovat toisen maailmansodan jälkeen iskostuneet syvälle ihmisten mieliin. Venäjä pyrkii näyttämään, että Kiovan hallitus tukahduttaa mielenosoituksia ja käyttää terrorisminvastaisia lakeja väärin. Nämä viestit resonoivat, ne on helppo saada näyttämään vääriltä Itä-Ukrainassa", Aaltola sanoo.

"Ihmisoikeuskuvastoa käytetään ihmisoikeuksia vastaan. Meidän hyveelliset, arvopohjaiset ajattelumallimme on kaapattavissa ja käännettävissä päälaelleen tarkoitustaan vastaan."

Jyri Raitasalon mukaan tämä on loogista seurausta siitä, miten länsimaat ovat muotoilleet ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa kylmän sodan jälkeen.

"Humanitaarisiin perusteluihin liittyvä asevoimankäyttö on lisääntynyt länsimaisessakin kielenkäytössä. Kosovon sodassa ja Bosniassakin on osittain jopa hyväksikäytetty sitä tosiasiaa, että länsimaissa on ollut kehittymässä tällainen humanitaaristen interventioiden näkökulma", Raitasalo sanoo.

"Eri toimijoilla on mahdollisuus hyödyntää omiin tarkoitusperiinsä sitä, että länsimaissa on suhtauduttu laajamittaisiin väkivaltaisiin ihmisoikeusloukkauksiin hyvin negatiivisesti, ja oltu sen vuoksi valmiita tekemään sotilaallisia väliintuloja."

Sosiaalinen media

Sosiaalista mediaa ylistettiin vasta kolme vuotta sitten, kun arabikevääksi kutsuttu mielenosoitusten ja kansannousujen aalto veti arabimaiden kansaa kaduille. Sosiaalisessa mediassa mielenosoittajat pystyivät raportoimaan tapahtumista ilman valtiollisen median sensuuria.

Mika Aaltola ja Jyri Raitasalo muistuttavat, että sosiaalista mediaa käytetään nykyään yhä enemmän paitsi kaupallisiin tarkoituksiin myös valtiollisen vaikuttamisen välineenä. Siellä nostetaan esiin omia näkemyksiä ja pyritään romuttamaan vastapuolen näkemyksiä.

”Nettiin vaikutetaan runsaasti ja osin valtiojohtoisesti. Sosiaalisessa mediassa vaikuttamista käyttää Yhdysvallatkin, joka on pyrkinyt levittämään keskustelupalstoilla itselleen mieluisaa islamintulkintaa ja kaivamaan maata tiettyjen islamintulkintojen alta”, sanoo Aaltola.

Venäjällä hallinto on kiristänyt otettaan suositusta yhteisöpalvelu Vkontaktesta. Maan sisäisessä propagandassa hallinto on pyrkinyt tekemään internetistä mahdollisimman epäilyttävän – Putin on kutsunut internetiä Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n juoneksi.

Aaltolan mukaan on selvää, että netti-naivismin aika on ohi.

"Nettivapauden ajat ovat takanapäin ja sen hyväksikäyttö kaupallisiin ja myös valtiollisiin tarkoituksiin kasvaa. Netti ei ole enää tori, jonne mennään keskustelemaan ja ostamaan. Se on tulevaisuudessa entistä tiukemman tarkkailun alla ja ongelmallisempi foorumi", Aaltola sanoo.

"Jos seuraa esimerkiksi Facebookista tai YouTubesta yksittäisten ihmisten kuvauksia tapahtumapaikalta, niin se on kuin kurkistaisi maailmaa avaimenreiästä. Saa vain yhden todellisuuden, joka on hyvin rajoittunut ja todennäköisesti myös valheellisin perustein esitetty", Raitasalo sanoo.