”En ole rasisti. Minulla ei ole mitään mustia vastaan, mutta..”

”Minulla on monia ystäviä, jotka ovat mustia.”

Nämä ovat tavanomaisia reaktioita, kun valkoisista koostuvan ryhmän jäsenet yrittävät torjua mustien syytökset rasismista: kiistämistä ja torjuntaa, tekosyitä ja kiertoilmaisuja. 

Rasismin kiistäminen näkyi elävästi perussuomalaisten keskuudessa viime kesänä käydyssä keskustelussa, kun puolueen näkyvimpien jäsenten rasistiset taipumukset paljastuivat näiden sosiaalisen median kannanotoissa.

Rasismin kiistäminen ei ole kuitenkaan uusi ilmiö. Siitä lähtien, kun puolue ilmestyi Suomen poliittiselle areenalle, sen erotti muista suurista puolueista vihamielinen, maahanmuuttovastainen asenne. Se kuitenkin kiisti olevansa maahanmuuttovastainen itsessään. Sen sijaan perussuomalaiset sanoivat olevansa ”maahanmuuttokriittisiä”.

Valitettavasti suomalainen media lankesi tähän poliittiseen silmänkääntötemppuun ja ryhtyi käyttämään tätä terminologiaa. ”Maahanmuuttokritiikki” sai paljon jalansijaa julkisessa keskustelussa, maahanmuuttovastaisuus ei.

Vuosien mittaan perussuomalaisten jäsenmäärä kasvoi, samoin rasistinen ja islamofobinen retoriikka. Sen seurauksena useat puolueen jäsenet, jotkut istuvia kansanedustajia, ovat saaneet rikostuomion kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Kiistäminen on jatkunut hienostunein kääntein. Esimerkiksi elinkeinoministeri Wille Rydman, joka on ollut myös viimeaikaisen rasismikriisin keskiössä, yrittää hämärtää rasismin merkitystä luomalla eron ”klassisen rasismin” ja muiden, määrittelemättä jäävien rasismin muotojen välille.

Puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä puolestaan tunnistaa rasistisiksi teoiksi ainoastaan Suomen lain kieltämät asiat. Tämäkin on yritys kaventaa rasismin määritelmää.

Se luokka, joka saa monopolin merkitysten tuottamisessa, pystyy edistämään oman luokkansa etuja, koska se kontrolloi keskustelua.

1900-luvun alussa venäläinen kielitieteilijä Valentin Voloshinov keksi termin multiaccentuality kuvaamaan kielen roolia luokkataistelussa. Hän osoitti, että kielestä käydään kamppailua aivan samoin kuin tuotantovälineiden omistuksestakin. Se luokka, joka saa monopolin merkitysten tuottamisessa, pystyy edistämään oman luokkansa etuja alisteisiin luokkiin nähden, koska se kontrolloi keskustelua.

Juuri tätä perussuomalaiset yrittää tehdä kiistämällä rasismin: sotkea rasismin merkitystä tai hallita käsitteistöä, jolla rasismista keskustellaan, tavoitteena sen seurauksien huomiotta jättäminen.

”Rasismin kiistäminen antaa rasismille sen sykkeen. Siellä, missä kärsitään rasistisesta politiikasta, siellä myös kiistetään, että nuo politiikat ovat rasistisia”, sanoi tunnettu amerikkalainen antirasistinen tutkija Ibram X. Kendi.

Rasismi Suomessa ei tapahdu ilman seurauksia. Lähes kaikki ei-valkoiset maahanmuuttajat Suomessa ovat kokeneet rasistista syrjintää tai väkivaltaa, ja se ei ole miellyttävä kokemus. 

Lähes kaikki ei-valkoiset maahanmuuttajat Suomessa ovat kokeneet rasistista syrjintää tai väkivaltaa, ja se ei ole miellyttävä kokemus. 

Kiistäminen voi johtaa laiminlyönteihin. Laiminlyönnit yhteiskunnallisella ja institutionaalisella tasolla, rodullinen eriarvoisuus ja systeeminen syrjintä taas voivat vaikuttaa merkittävästi yksilöiden elämään. 

Rasismia vastaan taistelemiseksi on esitettävä todisteita sen olemassaolosta, painostettava yhteiskuntaa hylkäämään vastuun välttely ja ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin rakenteellista rasismia vastaan. 

Uusi hallitus, joka pelkäsi hajoamista, lupasi hätäisesti tuottaa uuden dokumentin siitä, miten rasismia ja syrjintää vastaan taistellaan. Dokumenttia odotettiin kuin sadetta aavikolle. Se on nyt valmis, ja se esitellään pian eduskunnalle hyväksymistä varten.

Dokumentti on melkoinen antikliimaksi. Se on seitsensivuinen dokumentti, joka on kyhätty hätäisesti ja joka ei mainitse lainkaan, miten käsitellä vihapuhetta, jota perussuomalaiset jatkuvasti käyttää tehokkaasti rasististen jännitteiden luomiseksi. Lisäksi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) on sanonut, ettei perussuomalaisten politiikka muutu.

Vaikuttaa sitl, että dokumentin tuottaminen oli vain varotoimi, jolla yritettiin saada hauras hallitus pysymään kasassa sen sijaan, että taisteltaisiin rasismia vastaan.

Voi olla, ettei rasismin kitkeminen yhteiskunnasta ole mahdollista. Paras vastalääke on kuitenkin lisätä tietoisuutta, jotta rasismitapaukset luovat niin paljon julkista vastarintaa, että jopa rasistit pelkäävät ilmaista sitä.

Kirjoittaja on ghanalaistaustainen freelance-toimittaja.

Suomennos: Teija Laakso