Helsingissä viime viikolla vierailleen rauhantutkimuksen uranuurtaja Johan Galtungin mukaan Yhdysvaltojen ja Israelin valtapolitiikka on merkittävä este kansainväliselle rauhalle.

"Sellaista hulluutta voivat keksiä vain epätoivoiset mielet, jotka kuvittelevat heidän valtansa luisuvan pois", Galtung arvioi Sadankomitean 50-vuotisjuhlaseminaarissa pitämässään puheenvuorossa.

Galtungin mukaan Yhdysvaltojen suunnitelma jakaa Lähi-itä sen, Israelin ja Saudi-Arabian etupiireihin osoittaa maan pyrkivän epätoivoisesti säilyttämään horjuvan suurvalta-asemansa muuttuneessa maailmassa. Hänen mukaansa Yhdysvallat ja Israel kuitenkin kulkevat muiden aiempien suurvaltojen jalanjäljissä siinä, että ne eivät osaa lopettaa.

"Voittaminen on Yhdysvalloille pakkomielle", Galtung sanoo.

Tästä hyvänä esimerkkinä on hänen mukaansa Yhdysvaltojen päätös laajentaa Natoa Varsovan liiton hajoamisen jälkeen itään. Galtungin mukaan laajentuminen on lisännyt kansainvälisiä jännitteitä tuomalla sotilasliiton vastapuoleksi Venäjän, Kiinan ja Keski-Aasian valtioiden perustaman Shanghain yhteistyöjärjestö SCO:n, jossa myös Intia, Pakistan ja Iran ovat tarkkailijajäseninä ja jonka kasvanutta merkitystä länsimedia vähättelee. Pahin kuviteltavissa oleva skenaario olisi Naton, Japanin, Taiwanin ja Etelä-Korean sekä SCO:n välillä tapahtuva konflikti, Galtung sanoo.

Yhdysvallat ja Iran yhdessä kampanjoimaan öljyn käytön vähentämiseksi?

Konfliktien syntyminen ei kuitenkaan ole väistämätöntä, Galtung arvioi. Tie kestävään rauhaan tapahtuu yhteisön rakentamisen ja kaikkia osapuolia hyödyntävien yhteisten projektien avulla, joiden kehittämisessä tarvitaan ennakkoluulottomuutta. Yksi tällainen ehdotus on Iranin ja Yhdysvaltojen yhteinen energiakampanja.

"Maailman suurin öljyn tuottaja ja kuluttaja voisivat yhdessä käynnistää kampanjan öljyntuottamisen ja -kulutuksen vähentämiseksi", Galtung visioi.

Ennen kuin yhteisiin projekteihin voidaan lähteä on kuitenkin tarpeellista käsitellä historialliset rikkomukset ja traumat, Galtung sanoo. Hänen mukaansa ensimmäinen askel on, että hallitukset ottavat etäisyyttä rikkomuksiinsa ja tuomitsevat ne. Seuraavat askeleet rakentuvat osapuolten väliselle dialogille - uhrin oikeudelle kysyä miksi ja syytetyn oikeudelle kertoa syy. Galtung kuitenkin varoittaa tuomasta osapuolia liian aikaisin samaan pöytään.

"Älkää luulko tietävänne, mistä konfliktissa on kyse"

Galtung korostaa, että rauhanvälittäjän rooli sovittelijana on konfliktin osapuolten tavoitteiden selvittäminen ja niiden laillisuuden tarkastaminen. Vasta tämän jälkeen on mahdollista rakentaa myönteinen ja kaikkia osapuolia hyödyntävä luova ratkaisu, hän sanoo.

Galtung kuitenkin korostaa, että sovittelijan tulee keskittyä erityisesti siihen mitä osapuolet tekevät, eikä siihen mitä he sanovat. Tässä yhteydessä esimerkiksi presidentti Obaman vuonna 2009 saama Nobel-rauhanpalkinto ei saa häneltä kiitosta.

Samalla sovittelijoiden pitäisi olla tietoisia erosta konfliktin perustavanlaatuisen ratkaisemisen ja pelkän lieventämisen välillä. Hän toivottaakin onnea niille, jotka kuvittelevat konfliktien ratkeavan sillä, että keksitään ratkaisuja osapuolten välisen vihan ja väkivallan vähentämiseksi. Israel-Palestiina-konfliktia ei ratkaista yhteisillä lastentarhoilla, hän toteaa.