Luonnonkumituotteiden tuontantoketujussa on vakavia ongelmia, selviää Finwatchin tuoreesta tutkimuksesta. Tyypillisiä ongelmia kumipuuviljelmillä ovat muun muassa kuminkerääjien huonot palkat, puutteet työturvallisuudessa, siirtolaistyöntekijöiden huono asema ja lapsityövoiman käyttö.

Vain harvat tutkimukseen haastatellut yritykset kertoivat avoimesti alihankintaketjuistaan, raportissa sanotaan. Luonnokumin jäljitettävyys tuotannon alkupäähän oli jopa mahdotonta erilaisten välikäsien ja prosessointilaitosten takia.

Maailman luonnonkumin tuotannosta noin 60-70 prosenttia menee autonrenkaiden valmistukseen. Suomen markkinajohtaja Nokian Renkaat ostaa luonnonkumin Indonesiasta, Malesiasta ja Vetnamista.

"Yritys on myöntänyt, ettei se pysty jäljittämään kumiaan tilatasolle ja ettei se valvo kumin alkutuotannon vastuullisuutta, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

Vartialan mukaan esimerkiksi rengasvalmistaja Bridgestonella, jonka omilla viljelmillä työntekijöiden olot olivat kohtuulliset suhteessa muihin tutkimuksen viljelmiin, osa kumista ostetaan ulkopuolisilta viljelijöiltä. Näiden viljelijöiden tuotantoloista ei ole minkäänlaista tietoa saatavilla.

Siirtolaiset ja lapset halpaa työvoimaa

Raportin mukaan yritykset pyrkivät säästämään kustannuksia polkemalla palkkoja ja käyttämällä halpaa siirtolaistyövoimaa. Suuri osa Thaimaan, Malesian ja Indonesian viljelmien työntekijöistä tulee muun muassa Bangladeshistä, Burmasta ja Intiasta.

Alipalkatut siirtolaiset saattavat tehdä töitä seitsemänä päivänä viikossa ja altistua vaarallisille torjunta-aineille.

"Indonesian plantaaseilla työntekijöillä ei ollut minkäänlaisia suojavarusteita heidän käsitellessä myrkkyjä", Vartiala kertoo.

Myös lapsityövoiman käyttö on raportin mukaan yleistä Aasian kumituotannossa. Esimerkiksi Indonesiassa lapsia työskentelee sekä perheiden että yritysten omistamilla plantaaseilla.

Raportin mukaan yritysten pitäisikin sitoutua koko tuotannon kattavaan vastuullisuuteen ja alihankkijoiden ohjeistukseen. Samalla vastuullisuuspyrkimyksiä voitaisiin toteuttaa paremmin esimerkikisi FSC-sertifikaatin kautta. Työntekijöiden oloja parantaisivat myös luonnonkumin tuotannolle kehitetyt Reilun kaupan kriteerit tai viljelijöiden osuuskuntatoiminnan kehittäminen.