Artikkeli on muokattu versio siviilikriisinhallinnan erikoisjulkaisussa (2021) julkaistusta tekstistä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa eivät vielä ole dramaattisia. Sään ääri-ilmiöt, merenpinnan nousu, taudit, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, taistelu luonnonvaroista, ruoantuotannon vaikeutuminen ja pakolaisvirrat ovat kuitenkin meille tuttuja aiheita.

Olen ollut viime syyskuusta asti töissä EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiossa Malissa, jossa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat nähtävissä joka päivä.

Lähes neljä kertaa Suomen kokoinen Mali on ilmastollisesti monimuotoinen, pohjoisen kuivasta Saharasta eteläosien kosteampiin savanneihin. Ilmastonmuutoksen seurauksena sekä tulvat että kuivuus toistuvat useammin, viljelysadot ovat pienentyneet merkittävästi, lämpötilanvaihtelut kasvavat ja kausittaisia vaihteluita on vaikeampi ennustaa.

Terroristihyökkäykset ja väkivaltaiset yhteenotot ovat arkipäivää Malin pohjois- ja keskiosien autiomaa-alueilla, joissa ilmastonmuutoksen vaikutus on suurin. Paikallisyhteisöillä ei ole yhtäläistä pääsyä luonnonvaroihin ja vesivarat ovat niukat, mikä luo jännitteitä yhteisöjen välille.

Luonnonvarojen perässä muuttaminen on välttämätöntä monille, esimerkiksi karjasta elantonsa saaville, mutta aseellisten ryhmien hyökkäykset tekevät siirtymisistä riskialttiita tai jopa mahdottomia. Väkivallan seurauksena valtion palvelut ja turvallisuussektorin toimijat puuttuvat.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää malilaisilta paikallisyhteisöiltä jatkuvaa valtasuhteiden uudelleenneuvottelua. Se voi sysätä liikkeelle uusia väkivaltaisia yhteenottoja niin kauan kuin valtio ei kykene luomaan oikeusvaltioperustaisia, kaikki osapuolet huomioivia ratkaisuja. Hallituksen toiminnan seurauksena yhteisöjen välinen dynamiikka on Malissa paikoin jopa huonontunut ja maankäytön konfliktit ovat jääneet ratkaisematta.

Ilmastonmuutos lisää aseellisten konfliktien riskiä

Ilmastonmuutos ymmärretään nykyään paremmin myös länsimaissa ulko- ja turvallisuuspoliittisena huolenaiheena. Ilmastoturvallisuudella viitataan uhkiin, joita ilmastonmuutos joko suoraan tai välillisesti aiheuttaa. Ilmastoturvallisuuteen viitataan myös, kun puhutaan ilmastonmuutokseen tai sen hillintään liittyvien toimien turvallisuusvaikutuksista.

Ilmastonmuutos ei yksinään aiheuta konflikteja, mutta se lisää väkivaltaisten aseellisten konfliktien riskiä kärjistämällä jo olemassa olevia jännitteitä. Kontekstista riippuen konfliktin syntyyn tarvitaan muutakin: köyhyyttä, niukkuutta, epätasaisesti jakautuneita luonnonvaroja ja heikentyneitä elinkeinomahdollisuuksia. Usein ratkaisevaa on, miten hyvin valtioiden hallintorakenteet toimivat ja kuinka sopeutumiskykyisiä yhteiskunnat ovat.

Ilmastonmuutos ei yksinään aiheuta konflikteja, mutta se lisää väkivaltaisten aseellisten konfliktien riskiä kärjistämällä jo olemassa olevia jännitteitä.

Ilmastonmuutoksen seurauksilla on ollut vaikutusta esimerkiksi Syyrian, Irakin, Libyan ja Etelä-Sudanin konfliktien kehittymiseen.

Ilmasto- ja ympäristökysymysten rooli konflikteissa ei ole uusi ilmiö, sillä sisällissotien taustalta on usein löytynyt kiistoja luonnonvaroista. Myös ilmastonmuutoksen torjumisella ja siihen sopeutumisella on turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia. Esimerkiksi fossiilisista polttoaineista luopuminen voi muuttaa merkittävästi geopoliittisia riippuvuuksia.

Ilmastonmuutoksen torjunnan ja konfliktien ehkäisyn suhde on toisiaan tukeva: tehokas ilmastopolitiikka auttaa ehkäisemään konflikteja samalla, kun konfliktien ehkäisy edistää ilmastopolitiikan toimeenpanoa. Kestävä rauhanrakennus vaatii myös ilmasto- ja ympäristötekijöiden kehityksen huomiointia ja ennakointia. Kyse on esimerkiksi luonnonvarojen jakamisesta, pääsystä vesivaroihin tai käytettävissä olevasta viljelysmaasta.

Paikalliset kriisit johtavat globaaleihin uhkiin

Lyhytaikaisella paikallisella kriisillä voi olla pitkäkestoiset maailmanlaajuiset seuraukset, mikä toimii usein motivaationa kansainvälisten toimijoiden aktiivisuudelle. Paikalliset tapahtumat heijastuvat globaalien rahoitus-, tuotanto- ja vaikutusketjujen välityksellä pitkälle.

Suomessa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko toteaa suurimmiksi globaaleiksi haasteiksi ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen, elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstoutumisen sekä luonnonvarojen ylikulutuksen. Selonteon mukaan ympäristökysymykset ja ilmastonmuutoksen merkitys on huomioitava turvallisuus- ja puolustussektorien työssä sekä kriisinhallinnan tarpeiden ja toimintamuotojen arvioinnissa.

Lyhytaikaisella paikallisella kriisillä voi olla pitkäkestoiset maailmanlaajuiset seuraukset, mikä toimii usein motivaationa kansainvälisten toimijoiden aktiivisuudelle.

Ilmastokysymysten painoarvo on lisääntynyt myös EU:ssa, joka julkaisi viime vuoden lopulla tiekartan ilmastonmuutoksesta ja puolustuksesta. Tiekartan tarkoitus on valmistaa EU-toimijoita kohtaamaan paremmin muuttuvan ilmaston aiheuttamat turvallisuushaasteet. Odotetusti ilmastonmuutos ja ympäristönäkökohdat halutaan sisällyttää kriisinhallintaoperaatioiden suunnitteluun ja toimeenpanoon.

Operaatioissa kasvava tarve ympäristöosaajille

EU:n tiekartan myötä operaatiosuunnitelmiin on jo lisätty tavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnan ja ympäristönsuojelun edistämisen osalta. Jokaisen operaation vastuulla on identifioida yksityiskohtaisemmin kohdemaahan ja mandaattiin parhaiten soveltuvat toimintaehdotukset.

Lähes kaikkiin siviilikriisinhallintaoperaatioihin ollaan rekrytoimassa ympäristöasiantuntija, mutta myös muilta työntekijöiltä vaaditaan uusia taitoja. Ilmastoriskien tunnistaminen operaatiokontekstissa ja ymmärrys niiden vaikutuksista toimintaan on olennaista. Operaatioiden odotetaan jatkossa raportoivan enemmän sisäisen turvallisuuden, ilmastonmuutoksen, ympäristön ja luonnonvarojen yhteydestä sekä analysoivan niiden vaikutuksia mandaatin toteuttamiseen.

Tähän mennessä yhteen EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioon on rekrytoitu ympäristörikosten tutkintaan erikoistunut asiantuntija. Aseelliset ryhmät käyttävät usein luonnonvarojen hallintaa toimintansa rahoittamiseksi, ja joidenkin arvioiden mukaan ympäristörikokset ovat nousseet huume- ja ihmiskaupan ohi järjestäytyneen rikollisuuden tulonlähteenä. Ympäristörikokset, kuten laiton puukauppa, ryöstökalastus, uhanalaisten eläinten ja kasvien myynti ja vaarallisten jätteiden kauppa, kulkevat usein käsi kädessä korruption ja rahanpesun kanssa.

Mahdollisia yhtymäkohtia operaatiomandaatteihin voi olla muitakin, esimerkiksi hyvään hallintoon ja maankäyttöön liittyvien lakien kehittäminen. Toimet, joilla edesautetaan instituutioiden kykyä hallita konflikteja, edesauttavat myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Kirjoittaja työskentelee EU:n siviilikriisinhallintaoperaatio EUCAP Sahel Malissa ja on Kriisinhallintakeskuksen kestävän kehityksen ohjausryhmän puheenjohtaja.